Type and press Enter.

Roman Sentšin: Jeltyševit, erään perheen rappio

Yhteis­työssä Fabulan kanssa


Eräs päivä havahduin siihen, miten tunte­ma­tonta venäläinen kirjal­lisuus minulle on. Tunnetut venäläiset klassi­kotkin ovat lukematta. Paljon nuorempana aloitin Mihail Bulga­kovin romaania Saatana saapuu Moskovaan, mutta se jäi sitten kesken. Olin varmaan liian nuori sille. Tekisi kyllä vähän mieli kokeilla sitä uudestaan, samoin lukea Leo Tolstoin Anna Kareninan. Mutta tällä kertaa ajattelin tutustua hieman venäläiseen nykykir­jal­li­suuteen, menneiden kirja­mes­sujen hengessä.
 
Lokakuussa lukemani Hanya Yanagi­haran A Little Life on kenties masen­tavin kirja, jonka olen ikinä lukenut. No, Roman Sentšinin Jeltyševit, erään perheen rappio ei jää kauas taakse. Se ei ole samalla tavalla masentava, pikem­minkin vain kamalan kurja. Tai Jeltyševien elämä on mitä kurjinta.
 
Kaikki alkaa siitä, kun Nikolai Mihai­lovitš Jeltyšev menettää työnsä miliisinä. Huono homma, sillä virka­suh­dea­sun­tokin menee siinä samalla. Nikolai joutuu muuttamaan vaimonsa Valentina Vikto­rovnan ja poikansa Artjomin kanssa syrjäiseen kyläpa­haseen maaseu­dulle, Valen­tinan Tatjana-tädin mökkiin, sillä Valen­tinan kirjas­ton­hoi­tajan palkka ei riitä heidän kaikkien elättä­miseen ja häpeä miehensä tekemi­sistä on naiselle liian suuri. Paris­kunnan toinen poika istuu vanki­lassa, joten hänes­täkään ei ole elättä­jäksi. Maaseu­dulla Siperia iskee päin näköä. Mikään ei mene suunni­telmien mukaan: oman talon raken­ta­mi­sesta ei tule mitään, sillä rahaa ei ole tai se huijataan sinulta pois, kylässä ei ole töitä kenel­lekään, Artjom saa paikal­lisen tytön raskaaksi ja Nikolai ja Valentina tarttuvat liian usein vodka­pulloon. Onnet­to­muukset ja menetykset seuraavat toinen toisiaan, perhe suistuu kohti moraa­lista rappiota.
 
Jeltyševit, erään perheen rappio edustaa uutta venäläistä realismia. Se on kurja kuvaus Venäjän jälki­so­sia­lis­ti­sesta ajasta. Neuvos­to­liiton jälkeinen maailma lupaa paljon, mutta tarjo­aakin vain petty­myksen. Sen henki­lö­hah­mojen elämän­hal­linta järkkyy, mikä taas johtaa moraa­lit­tomiin tekoihin. Tätä taustaa vasten Jeltyševit, erään perheen rappio on mitä kiinnos­tavin romaani.
 
Luulin, kustan­tajan kuvauksen perus­teella, romaanin olevan mustan huumorin sävyttämä. No, sitä se ei minusta ole, ellei sitten ainainen kurjuus ja ihmisten jatkuvat vastoin­käy­miset ala jo naurattaa. Toisaalta niissä ei kyllä ole mitään huvit­tavaa, sillä eivät ne ole edes liioi­teltuja. Näin jotkut oikeasti elävät, näin voi oikeasti käydä. Välillä huokailin tuskas­tu­neena, että eikö voisi jo tapahtua käänne parempaan, mutta ei, niin ei käy, kuten romaanin nimes­täkin voi jo päätellä.
Kirjan kiinnos­tavin hahmo on minusta Nikolain vaimo Valentina. Hän yrittää pisimpään, mutta taipuu häpeän ja nöyryy­tyksen edessä. Perheen miehet ovat taas uskomat­tomia vätyksiä, alusta saakka, taipu­vaisia ajatte­lemaan, että kaikki kannetaan heidän eteensä valmiina, mitään ei tarvitse tehdä itse. Romaanin loppu on ravis­televa.
Jeltyševit, erään perheen rappio on kiinnostava kuvaus ihmis­luon­nosta ja sen ajautu­mi­sesta moraa­liseen rappioon nykypäivän venäläi­sessä yhteis­kun­nassa. Ei sillä, etteikö niin voisi tapahtua muual­lakin (ja totta kai myös tapahtuu), mutta venäläinen yhteis­kunta tuo tarinaan oman ulottu­vuu­tensa. Olen iloinen, että tutustuin uuteen venäläiseen kirjal­li­suuteen. Tästä on hyvä jatkaa.
 
Muissa blogeissa: Kaisa Reetta T.

––
 
Roman Sentšin: Jeltyševit, erään perheen rappio
(Eltyshevy, 2009)
Suom. Kirsti Era
Into 2015, 286 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.