Type and press Enter.

Kirja­vuosi 2015

  On vuoden viimeinen päivä ja aika laittaa koko vuosi 2015 pakettiin. Tämä vuosi on kenties ollut koko blogi­his­to­riani paras eikä pelkästään siksi, että luin enemmän kuin koskaan. Lukemani kirjal­li­suuden laatukin (omilla mitta­reillani mitattuna) on ollut hyvä ja en tiedä, muutenkin tämä vuosi on tuntunut blogin osalta todella mukavalta. Etenkin … View Post Kirja­vuosi 2015

Vuoden viimeisen neljän­neksen luetut kirjat

Ennen koko kirja­vuoden pistä­mistä pakettiin täytyy vielä tehdä katsaus vuoden viimeisen neljän­neksen luettuihin kirjoihin. Ennustin toiseksi viimei­sessä vuosi­kat­sauk­sessa syyskuussa, että loppu­vuosi voi olla kiirei­sempi enkä välttä­mättä ehdi lukea niin paljon. Mutta luinhan minä sittenkin aika hyvin: Alice Munro: Sanan­saattaja Alice Hoffman: Ihmeel­listen asioiden museo Vesa Sisättö: Unohtunut avain joka upotti … View Post Vuoden viimeisen neljän­neksen luetut kirjat

Vuoden viimeiset kirjaos­tokset ja miten kävi loppu­vuoden lukusuun­ni­telman

Vuotta on jäljellä enää muutama hassu päivä. Tässä välissä, ennen viimeisen vuosi­nel­jän­neksen ja koko vuoden parhaiden kirjojen katsauksia, onkin hyvä katsoa, mitä kirjoja tulin loppu­vuonna ostaneeksi (+ yhden kirjan sain lahjaksi) ja miten kävi lokakuussa hahmot­te­le­malleni loppu­vuoden lukusuun­ni­tel­malle. –– Aloitetaan kirjaos­tok­sista, joiden suhteen olin onneksi maltil­linen (toisin kuin syksyn aikana … View Post Vuoden viimeiset kirjaos­tokset ja miten kävi loppu­vuoden lukusuun­ni­telman

Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina

Kazuo Ishiguron tunnettu romaani Ole luonani aina on ollut koske­mat­tomana kirja­hyl­lyssäni viitisen vuotta. Löysin pokkarin kirppu­to­rilta muistaakseni hieman sen jälkeen, kun olin nähnyt kirjan eloku­va­so­vi­tuksen ja ajattelin lukea sen sitten, kun elokuva on haihtunut tarpeeksi mielestäni. Lokakuussa huomasin niin käyneen ja lista­sinkin silloin kirjan loppu­vuoden to be read -kirjojen joukkoon. … View Post Kazuo Ishiguro: Ole luonani aina

Leena Krohn: Erehdys

Oi, Leena Krohn. Paras kirjai­li­ja­löytöni tänä vuonna. Keväällä luin Hotel Sapiensin ja rakastuin. Syksyllä sukelsin Taina­roniin ja ihastuin lisää. Nyt lukemani Krohnin uusimman romaanin Erehdyksen myötä olen täysin vakuut­tunut kirjai­lijan taidoista. Onneksi tätä saa vielä lisää, paljon lisää. Kirjailija E. on pyydetty nimet­tömän kaupungin sivukir­jaston yleisö­ta­pah­tumaan lukemaan novel­lejaan ja keskus­te­lemaan … View Post Leena Krohn: Erehdys

Kevään 2016 uudet kirjat

Joulukuun parhaita hetkiä on ehdot­to­masti seuraavan kevään uutuus­kir­jojen tutkailu! En ole jouluih­misiä, joulu menee siinä sivussa niin kuin vaikka juhan­nuskin, mutta näihin aikoihin on aina yhtä kivaa tehdä katsaus seuraavan kauden uusiin kirjoihin. Ja tehdään se nyt hyvissä ajoin, sillä vielä tälle vuodelle on tulossa niin viimeisen vuosi­nel­jän­neksen luettujen kirjojen … View Post Kevään 2016 uudet kirjat

Alice Munro: Liian paljon onnea

Olen lukenut aiemmin tänä vuonna kaksi Alice Munron kirjaa, Kerjä­läis­tytön ja Sanan­saat­tajan. Aloitin Munroon tutus­tu­misen hänen hieman epätyy­pil­li­sem­mistä kirjoistaan, koska kumpikaan kirjoista ei ole ihan puhtaita novel­li­ko­koelmia, sillä niiden sisäl­tämät kerto­mukset ovat henki­lö­hah­mojen, ajan ja paikan kautta vahvasti yhteyk­sissä toisiinsa. Ehkä siksi en ollut niin hurmaan­tunut. Päätin, että seuraava Munroni … View Post Alice Munro: Liian paljon onnea

Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä

Tämä on kirja­sarjan toinen osa. Kirjat ovat kuitenkin myös hyvin itsenäi­sesti luetta­vissa, MUTTA jos et ole lukenut sarjaa tai tätä kyseistä osaa etkä halua tietää siitä yhtään, siis yhtään, mitään etukäteen, ei ehkä kannata lukea pidem­mälle. Marras-joulukuun vaihde oli kirja­blog­gaa­jalle kiireistä aikaa, kun viikon sisään piti ahertaa kaksi tenttiä ja … View Post Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä

Roman Sentšin: Jeltyševit, erään perheen rappio

Yhteis­työssä Fabulan kanssa Eräs päivä havahduin siihen, miten tunte­ma­tonta venäläinen kirjal­lisuus minulle on. Tunnetut venäläiset klassi­kotkin ovat lukematta. Paljon nuorempana aloitin Mihail Bulga­kovin romaania Saatana saapuu Moskovaan, mutta se jäi sitten kesken. Olin varmaan liian nuori sille. Tekisi kyllä vähän mieli kokeilla sitä uudestaan, samoin lukea Leo Tolstoin Anna Kareninan. … View Post Roman Sentšin: Jeltyševit, erään perheen rappio