Type and press Enter.

Colm Tóibín: The Testament of Mary

And then time created the man who sat beside me at the wedding feast of Cana, the man not heeding me, hearing no one, a man filled with power, a power that seemed to have no memory of years before, when he needed my breast for milk, my hand to help steady him as he learned to walk, or my voice to soothe him to sleep.

And what was strange about the power he exuded was that it made me love him and seek to protect him even more than I did when he had no power.
Pidän hirveästi Colm Tóibí­nista. En oikeastaan tiedä miksi. Brooklyn on yksi lemppa­reistani ja novel­li­ko­koelma Äitejä ja poikiakin on hyvä. Ehkä se on Tóibínin tyyli kirjoittaa jotenkin niin vaikut­ta­valla tavalla. Ja sitä vaikut­ta­vuutta ei tästä nyt lukemastani pienois­ro­maa­nis­takaan puuttunut.
The Testament of Mary on Jeesuksen äidin, Marian, testa­mentti, jossa hän kertoo surustaan ja kärsi­myk­sestään vanhana naisena, vuosia hänen poikansa ristiin­nau­lit­se­misen jälkeen. Hän muistelee tuota kerran iloista ja taval­lista pikku­poikaa, josta vuosien saatossa kasvoi ylimie­linen ja tunteeton mies, mies joka väitti olevansa Jumalan poika. Marian puheesta voi helposti päätellä, että hän kysee­na­laisti ja kysee­na­laistaa edelleen poikansa yliluon­nol­liset kyvyt, hänen jumalal­li­suu­tensa, ja samalla hänen seuraa­jiensa mielen­ter­veyden. Maria ei voi edes lausua poikansa nimeä.
Marian luona Efesok­sessa, jonne hän on joutunut pakenemaan poikansa ristin luota, vierai­levat hänen suoje­li­jansa, Tóibínin mukaan Johannes ja Paavali, jotka haluavat kirjoittaa ylös tulevia evanke­liu­mejaan varten, mitä Maria näki ja koki tuona ristiin­nau­lit­se­misen päivänä. Mutta lopulta Maria vain kysyy, että oliko kaikki lopulta sen arvoista, oliko hänen poikansa, hänen lihaa ja vertaan olevan poikansa, kuolema koko maailman vapah­ta­misen arvoista? Ja hän vastaa siihen itse, että ei, ei se ollut.
Tóibín tarjoaa teoksessaan poikkeavan kuvan kristil­lisen kirkon, etenkin katolisen kirkon, hyväk­sy­mästä kuvasta Neitsyt Mariasta, Jeesuksen äidistä. Tóibínin Maria on surul­linen, kärsivä ja yksinäinen nainen, joka ei usko poikansa ihmete­koihin ja suuttuu, kun Johannes ja Paavali kertovat hänelle tämän menneen isänsä eli Jumalan luokse taivaaseen vapah­taakseen koko maailman. Maria on katkera poikansa seuraa­jille, jotka ovat niin uskonsa sokai­semia, etteivät tehneet mitään pelas­taakseen hänet kuole­malta.
Mutta ennen kaikkea Maria potee syylli­syyttä siitä, ettei voinut tehdä mitään estääkseen kaiken tapah­tuneen. Kaanaan hääjuh­lissa hän tapaa poikansa pitkän ajan jälkeen ja yrittää kertoa hänelle, että tämä on vaarassa, että tämän täytyy lähteä hänen mukaansa, heidän tulee piiloutua. Mutta poika on kuin ei kuulisi äitinsä puhetta, hän tuntuu olevan niin täynnä seuraa­jiensa ihailua. Kun poika tekee ensim­mäisen ihmete­konsa, muuttaa veden viiniksi, Maria joutuu lähtemään yksin kotiin. Ristil­täkin, jolla hänen poikansa tekee kuolemaa, Maria joutuu lähtemään, mutta omien pelko­jensa vuoksi, ja potee siitä jatku­vasti syylli­syyttä. Olisiko hän voinut tehdä vielä silläkin hetkellä jotain auttaakseen poikaansa?
The Testament of Mary on vaikuttava kuvaus maailman tunne­tuim­masta äidistä ja hänen surustaan. En ole itse ollenkaan uskon­nol­linen, joten Tóibínin Maria tarjoaa minusta yhden, erinomai­sesti kirjoi­tetun ja uskot­ta­vankin kuvauksen Marian viimei­sistä vuosista. Mutta kirjassa ei kuitenkaan ole perim­miltään kyse uskon­nosta tai siitä, mikä tulkinta Mariasta on oikea, vaan se on ennen kaikkea hyvin univer­saali kuvaus kenestä tahansa äidistä tai ylipäätään vanhem­masta, joka on menet­tänyt tavalla tai toisella lapsensa, sekä surusta, katke­ruu­desta ja yksinäi­syy­destä, jotka sitä seuraavat. Joten olipa uskon­nol­li­suutesi aste mikä hyvänsä, suosit­telen teosta lämpi­mästi.
Onko kukaan teistä lukenut Colm Tóibínin Nora Websteriä? Sen haluan varmaan lukea seuraa­vaksi.
––
Colm Tóibín: The Testament of Mary
Penguin Books 2013, 104 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

8 comments

  1. Onpas mielen­kiin­toinen aihe ja kun se on vielä Tóibínin niin eihän se voi olla huono! :)

    1. Niin minäkin ajattelin, kun tähän kirjaan törmäsin eikä ollut huono ollenkaan! :)

  2. Laura, olen lukenut Nora Websterin. Todella kaunis, lohdul­linen, koruton romaani. Jätti todella vahvat muisti­jäljet: luin kirjan tammi­kuussa, mutta pystyn yhä palaamaan helposti kirjan tunnelmaan, jopa yksityis­kohtiin, mikä on mulle usein aika vaikeaa. Suosit­telen!

    1. Ah, ihanaa kuulla! Jotenkin tuntuu, ettei Tóibínin kanssa vain voi mennä vikaan, siispä odottelen Nora Websterin lukemista turval­lisin mielin.

  3. Tóibín on minulle tunte­maton nimi (varmaan mennyt aiemmat tekstisi ohitse tai en vain ole pannut merkille kirjai­lijan nimeä), mutta tämä kirja vaikuttaa ihan ääret­tömän mielen­kiin­toi­selta! En ole lukenut melkein mitään kristi­nuskoon liittyvää (koulun uskon­non­kursseja ei lasketa), mutta tämä asetelma vaikuttaa kyllä todella ajatuksia herät­tä­vältä. Pakko lisätä tämä tbr-listaan, joka on kyllä aikamoisen pitkä jo…

    1. Brooklynin luin vuonna 2012 (onpa siitä jo kamalan pitkä aika!) ja Äitejä ja poikia -novel­li­ko­koelman reilu vuosi sitten, joten ainakin eka on hyvinkin voinut mennä ohitse. Brookly­nistä on muuten tullut/tulossa elokuva, joten jos se(kin) kiinnostaa, niin vinkkinä tuo kirja :)

      Uskontoon ja siis etenkin kristi­nuskoon jollakin tapaa liittyvät romaanit ovat minul­lekin melko vieraita. Ehkei niihin tule herkästi tartuttua, kun ei itse ole ollenkaan uskon­nol­linen eikä aihe sinällään kiinnosta. Mutta myös histo­rial­li­sessa mielessä tämä Tóibínin kirja on todella kiinnostava!

  4. Olen ohittanut tämän kirjai­lijan. Eikö hänellä ole enemmän kirjoja? Miksi häntä on suomen­nettu näin niukasti? Brooklyn minulla on hyllyssä. Pitää ottaa lukuun.

    1. Tóibín on mahtava, lue ihmeessä Brooklyn! Sen minäkin luin häneltä ensim­mäisenä. Novel­li­ko­koelma Äitejä ja poikia löytyy tosiaan myös suomeksi, loput kymmen­kunta teosta ovat suomen­ta­matta, paitsi ensi Tammelta tulee Nora Webster, jes!