Type and press Enter.

Anne Tyler: A Spool of Blue Thread

It was a beautiful, breezy, yellow-and-green afternoon…” Näin aloittaa Abby Whitshank tarinansa siitä, miten hän rakastui mieheensä Rediin heinä­kuussa 1959. Lapset ja lapsen­lapset istuvat hänen ympärillään kuunnel­lessaan jo tutuksi käynyttä tarinaa. Nyt Abby ja Red ovat jo seitse­män­kymp­pisiä, neljän aikuisen lapsen vanhempia ja usean lapsen­lapsen isovan­hempia. He elävät rauhal­lista ja kaikin puolin tavan­omaista perhe-elämää Balti­mo­ressa, vaikka pitävät tietysti itse itseään erityisinä, niin tapojensa, perhe­his­to­riansa kuin oman käytän­nöl­lisen osaami­sensa kannalta katsottuna. Mutta milläpä perheellä ei olisi omia omitui­suuk­siaan ja salai­suuk­siaan…
Anne Tylerin A Spool of Blue Thread on moniker­rok­sinen, useamman sukupolven lävitse kulkeva perhe­ro­maani. Aluksi näyttä­mölle astuvat Abby ja Red sekä heidän lapsensa ja lapsen­lap­sensa. Vanhuuden vaivoja (Red on saanut sydän­koh­tauksen ja hänen kuulonsa on heiken­tynyt, Abby saa kummal­lisia muisti­kat­koksia) potevat vanhemmat eivät aluksi ota kuuleviin korviin­sakaan lastensa tarjoamaa apua. Lopulta he myöntyvät, kun toinen pojista, Stem, muuttaa perheineen heidän luokseen. Mutta sitten paikalle saapuu myös Denny, johon koko perheellä on vaikea suhde, sillä hän ei koskaan kerro mitään omasta elämästään ja on yhtey­dessä perhee­seensä hyvin satun­nai­sesti. Dennyn tulo sekoit­taakin sitten koko pakan.
Romaanin toisessa osassa lanka­kerää punotaan auki enemmän ja ollaan Abbyn nuoruu­dessa 1950-luvun lopulla, silloin kun hän rakastui mieheensä Rediin. Kolman­nessa osassa kuvataan Redin vanhempien Linnie Maen ja Juniorin hieman tragi­koo­mista avioliittoa. Kirjan päättää neljäs osa, jossa palataan siihen, mihin ensim­mäi­sessä osassa jäätiin. Kaikkien näiden suvun jäsenten ja avioliit­tojen lisäksi romaanin keskiöön nousee talo, joka tuli suvun haltuun, kun Junior raken­nutti sen. Taloon liittyy paljon tunteita, erityi­sesti ylpeyttä, onhan sitä sentään asuttanut jo kolme sukupolvea ja sen raken­ta­mi­sesta vastasi Juniorin raken­nus­firma, joka on nyt Redin hallussa. Jokainen sukupolvi ja suvun jäsen suhtautuu taloon kuitenkin vähän eri tavoin, toiset rakas­ta­vammin kuin toiset.
A Spool of Blue Thread on todel­lakin kuin lankakerä, jota punotaan hitaasti auki sukupolvi sukupol­velta. Sen sininen väri liittyy erääseen Dennylle tapah­tuvaan asiaan, mutta väri esiintyy tarinassa muutenkin, esimer­kiksi Linnie Maen ja Juniorin kiistassa kuistin keinun värityk­sestä.
Kirja on ensim­mäinen lukemani Anne Tylerilta ja käsit­tääkseni suurin osa elleivät kaikki hänen kirjoistaan käsit­te­levät saman­tyyp­pisiä asioita kuin tämäkin: perhettä, ihmis­suh­teita ja sitä kaikkea, mikä on piilossa pinnan alla. Jo pelkästään tämä yksi romaani vakuutti minut siitä, että juuri näistä asioista Tyler osaakin kirjoittaa. A Spool of Blue Thread on sopivalla tavalla hidas kirja. Tarina ei kuitenkaan ole tylsä, siitä pitävät huolen lämmin huumori sekä komplek­siset ja siksi niin aidon ja tutun oloiset henki­lö­hahmot. Hypäh­telyt mennei­syyteen, suvun histo­riaan, tuovat nekin kerrontaan vaihtelua.
A Spool of Blue Thread on kenties vuoteni parhaimpia perhe­ku­vauksia, mutta vuoteni parhaimpia kirjoja se ei ole. Pidän kovasti sen tavan­omai­suu­desta (jolla en tarkoita keskin­ker­tai­suutta, vaan pikem­minkin tavan­omaista tai melko perin­teistä kerrontaa) ja perhe­te­ma­tiikan käsit­te­lystä. Henki­lö­hahmot, joiden kanssa ei välillä tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa, ovat erinomai­sesti raken­nettuja. Eniten minua taisi painaa hyppäykset perheen histo­riaan, vaikka ne tuovatkin kerrontaan vaihtelua, mutta jotenkin katkai­sevat tarinan imun, johon olin päässyt jo hyvin mukaan. Kirjan alku miellytti minua siis paljon enemmän kuin loppuosa. Toisaalta kuitenkin ymmärrän, miksi perheen historiaa on haluttu valottaa omissa osioissaan, sillä ne kertovat enemmän ja yleensä ihan muuta kuin henki­lö­hahmot itse kertovat. Kaiken kaikkiaan A Spool of Blue Thread oli minulle aivan mukava lukuko­kemus, ei täydel­linen, mutta juuri sopiva marras­kuuhun.
Muissa blogeissa: Reader, Why Did I Marry Him?

––
Anne Tyler: A Spool of Blue Thread
Penguin Random House 2015, 358 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

6 comments

  1. Jänni­tyk­sellä tulin lukemaan, mitä tästä olit mieltä. Minä taas tykkäsin juuri raken­teesta: siitä, että kuullaan samasta asiasta sekä se, mitä tapahtui että se, miten asia muistetaan. Olen samaa mieltä kanssasi, että tässä teoksessa näkyy Tylerin vankka osaaminen kuvata perhe­ku­vioioita.

    1. Mietin vieläkin vähän risti­rii­tai­sissa tunnel­missa tuota kirjan raken­netta, koska en tiedä, olisiko sekään sitten ollut hyvä, jos tarina olisi edennyt ihan lineaa­ri­sesti. Siltikin nykyhetki oli minusta kiinnos­ta­vampaa luettavaa kuin mennyt (vaikka melkein aina se on minulla toisinpäin). Noh, pidin kuitenkin, vaikkei lemppa­rikseni yltänytkään.

  2. Kirja kuulostaa ihan Tyleriltä, ehkä noita aikahyp­päyksiä lukuu­not­ta­matta, mutta hän on niin hyvä juuri perhe­te­ma­tiikan kuvauk­sessa!

    1. Ounas­telin siis oikein! Tylerin muutkin kirjat vaikut­tavat mukavalta luetta­valta, vaikkei minusta varmaan hänen faniaan saa leivottua :)

  3. Tylerin Jää hyvästi teki minuun vaiku­tuksen. Tämäkin varmaan suomen­netaan.

    1. Toivon mukaan tulee pian myös suomeksi! Tämän kirjan myötä haihtuivat aika hyvin ennak­ko­luuloni Tyleria kohtaan, sillä olin aiemmin jostain syystä kuvitellut hänen olevan sellainen vanhem­mille naisille suunnattua viihde­kir­jal­li­suutta tuottava kirjailija. Mutta eipä se ihan niin mennytkään, tämäkin kirja sopii hyvin moneni­käi­selle eikä mistään viihde­hu­tusta ole tietoakaan :)