Type and press Enter.

Andy Weir: Yksin Marsissa

Astro­nautti Mark Watneyn oli tarkoitus olla yksi ensim­mäi­sistä ihmisistä Marsissa. Ja niin hän onkin. Sattui kuitenkin sellainen pieni juttu, että Marsia tutkimaan lähetetty Ares 3:n miehistö joutuu taval­lista rajumpaan hiekka­myrskyyn. Muut evakuoi­tuvat, sillä he luulevat Markin kuolleen tämän avaruus­puvun vaurioi­tuessa, mutta Mark onkin hengissä. Mutta kysymys kuuluu, että kuinka kauan? Nyt Mark on varmasti ensim­mäinen ihminen, joka kuolee Marsissa. Saavutus kai se on sekin.
Mitä on tehtä­vissä, kun Maahan ei saa yhteyttä eikä ruokakaan riitä läheskään niin pitkäksi aikaa, että Mark ehdit­täisiin pelastaa? Nokke­luu­tensa, insinöö­ri­tai­to­jensa ja huonon huumo­rinsa avulla Mark pärjäilee, mutta vaikea sanoa miten pitkään.
Andy Weir julkaisi romaa­ninsa Yksin Marsissa alunperin ilmaisena jatko­sarjana netti­si­vuillaan ja sen jälkeen myi sitä Amazo­nissa 99 sentin hintaan. Sitten kustantamo kiinnostui kirjasta, siitä tuli bestseller ja vieläpä Hollywood-eloku­vakin. Aika kiva tarina. Tykkään välillä haastaa itseäni vähän vieraam­milla genreillä ja Yksin Marsissa vaikutti menevältä scifiplä­jäyk­seltä, jota on kehuttu paljon, joten täytyihän sitä kokeilla.
Yksin Marsissa koostuu suurim­maksi osaksi Markin lokimer­kin­nöistä, joissa hän kertoo – pakko myöntää, että joskus vähän pitkä­ve­tei­ses­tikin – ajastaan Marsissa, aina perunoiden vilje­lystä laitteiden korjaa­miseen ja erilaisten suunni­telmien tekoon asti. Pitkä­ve­tei­syyden tosin ymmärtää, sillä eipä siellä Marsissa yksin ollessa ole kovinkaan paljon kaiken­laisia kivoja aktivi­teetteja. Onneksi Markilla on botanistin ja insinöörin koulutus, ne osoit­tau­tuvat kaikkein tärkeim­miksi elämän jatku­misen kannalta. Lokimer­kin­nöistä avautuu myös Markin hirte­hinen huumo­rintaju, jonka ansiosta hän ei vaivu epätoivoon tilan­teessa, jossa moni muu olisi jo luovut­tanut (mukaan lukien minä).
Hyvä ratkaisu Weiriltä on tuoda kirjaan myös Maassa olevien NASA:n työnte­ki­jöiden näkökulma katastro­faa­liseen tilan­teeseen, sillä se tuo vaihtelua välillä vähän puudut­taviin lokimer­kin­töihin. Perunoiden vilje­lystä ei kuitenkaan tarvitse ihan loput­tomiin lukea, sillä loppu­puo­lella tarina saa jo kunnolla tulta alleen, kun Markin selviy­ty­mis­kamp­pailu saavuttaa lakipis­teensä. Ihan hikoi­lutti, että miten tässä mahtaa käydä.
Tarinana Yksin Marsissa on ehdot­toman viihdyttävä ja jännittävä. Se ei ole liian totinen tai epätoi­voinen, huumori pitää siitä huolen. Välillä tosin kävi mielessä, että mitä jos itse olisin Markin asemassa, mitä tekisin. Kauhis­tutti. Onneksi minusta ei ole astro­nau­tiksi (tai finnau­tiksi, mikä se suoma­laisen avaruus­len­täjän nimitys sitten olisikaan), ei missään suhteessa.
Ainoa asia, mistä kitisen, on Weirin uskomaton tieteel­linen ja tekninen pereh­ty­neisyys, joka välittyy kirjan sivuilta erittäin hyvin. Tyhmää kitistä tuollai­sesta, mutta myönnän olevani sen verran stereo­tyyp­pinen humanisti, että kaikki luonnon­tie­teel­linen on minulle hyvin… kaukaista, lievästi sanoen. Suomeksi: ymmärrän hyvin vähän matema­tii­kasta, fysii­kasta, kemiasta ja tekni­sistä asioista. Tieto­ko­neista ymmärrän jotakin, mutta siihenpä se sitten iloisesti jääkin. Tästä johtuen monet Markin mietis­ke­le­mistä asioista liittyen esimer­kiksi erilaisten vempaimien raken­ta­miseen tai korjaa­miseen menivät minulta ihan ohi. Mutta ei se toisaalta edes haitannut! Pääasia, että tiesin kuitenkin koko ajan missä mennään ja mitä niiden vempaimien raken­ta­mi­sesta ja korjaa­mi­sesta lopulta seurasi.
Suosit­telen tätä kirjaa niillekin, jotka eivät scifistä niin perusta. Kirja on enemmän selviy­ty­mis­taistelu kuin avaruus­seik­kailu. Tämä kaikki voi olla lähivuo­si­kym­meninä myös ihan totta. No, toivoakseni kukaan ei kuitenkaan koskaan tule jäämään loukkuun Marsiin.
Muissa blogeissa: Taika­kir­jaimet ja Lukupino.
––
Andy Weir: Yksin Marsissa
(The Martian, 2011)
Suom. Kaj Lipponen
Into 2015, 387 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

6 comments

  1. Täytyypi lisätä tämä lukulis­talleni, vaikuttaa kiintois­talta.
    Blogissani on sinulle tunnustus:
    http://tuntematon-lukija.blogspot.fi/2015/10/liebster-award-tunnustus.html

    1. Suosit­telen!

      Kiitos tunnus­tuk­sesta. Katson, jos ehdin vastata siihen joku päivä, nyt on pitänyt vähän kiirettä :)

  2. Tämäpäs oli iloisen rento ja hyvin perus­teltu postaus, sait kiinnos­tumaan!

    1. Kiva, että kiinnostuit Reijo. Tämä oli jännittävä ja hauska kirja eli jos kaipaat jossain välissä jotain sellaista, niin tartupa tähän!

  3. Pidin kirjoi­tuk­sestasi oikein paljon! Kirja oli mielestäni ihan ok, vikojakin löytyi.

    1. Kiitos Anonyymi! Alkuun kirja oli minusta vähän puuduttava, mutta loppua kohden jännitys kasvoi. Saapa nähdä, millainen leffa on.