Type and press Enter.

The Man Booker Prize 2015: pitkä­lista

Kuten aiemmin tänään kirjoitin, alan tuoda blogiini kiinnos­tavia kirjal­li­suus­pal­kintoja, niiden ehdokas­listoja ja voittajia löytääkseni lisää kiinnos­tavaa kirjal­li­suutta. Aina vain mukavampaa, jos näistä on iloa muillekin! Lisää infoa ja valit­semani kymmenen palkintoa löydät täältä. Tänään on vuorossa tämän­vuo­tisen The Man Booker Prizen pitkä­lista, joka julkaistiin heinäkuun lopulla. Lyhyt­lista on vuorossa jo ensi tiistaina ja voittaja julkis­tetaan 13. lokakuuta.
Man Bookerin pitkä­lista teki minuun vaiku­tuksen kun se julkaistiin – niin monta niin kiinnos­ta­valta vaikut­tavaa kirjaa! Vain kaksi kirjai­lijaa olivat minulle entuu­destaan, mutta vain nimeltään, tuttuja: Marilynne Robinson ja Anne Tyler. Lista vaikuttaa myös varsin monipuo­li­selta kirjai­li­joiden alkuperän ja kirjojen teemojen osalta. No, toki joukossa on melko monta amerik­ka­laista, kilpailu kun on nykyään avoin kaikille englannin kielellä kirjoi­te­tuille ja Isossa-Britan­niassa julkais­tuille kirjoille.
Ehdokkaat kiinnos­ta­vuus­jär­jes­tyk­sessä:
 
Hanya Yanagihara: A Little Life
A Little Life on amerik­ka­laisen Hanya Yanagi­haran toinen romaani. Se kiinnostaa minua ehdot­to­masti eniten koko pitkä­lis­talta ja laitoinkin sen jo itselleni tilaukseen. Yli 700-sivuinen tiiliskivi seuraa neljän ystävyksen elämää 2000-luvun New Yorkissa. Kirjan luvataan olevan rankka ja koskettava. En oikeasti malta odottaa tätä.
Marilynne Robinson: Lila
Marilynne Robin­sonin Lila on viimeinen osa kirjai­lijan Gilead-trilo­giasta (avausosa Gilead voitti vuoden 2005 Pulitzerin). Ehkä osat toimivat itsenäi­ses­tikin, kun kolmas osa on päässyt listalle? Robin­sonin kirjat, etenkin Gilead-trilogia, ovat kiinnos­taneet minua jo pidemmän aikaa, mutta trilogia tulee tietenkin lukea järjes­tyk­sessä. Trilogia seuraa tiettyjen Gileadin kaupun­gissa asuvien ihmisten elämää.
 
Laila Lalami: The Moor’s Account
Kirja kertoo fiktii­vi­sesti ensim­mäisen Amerikkaan tuodun mustan henkilön kokemuk­sista uudella mante­reella. Pidän histo­rial­li­sista romaa­neista eikä tämä tunnu poikkeuk­selta.
 
Anne Enright: The Green Road
Irlan­ti­lainen Anne Enright on voittanut aiemmin jo yhden Man Booker -palkinnon. Perhe­teemaan keskittyvä romaani, jossa seurataan Madiganin perheen­jä­senten elämää kolmen vuosi­kym­menen ajan kolmessa eri maanosassa.
 
Bill Clegg: Did You Ever Have a Family
Esikois­ro­maani perheen menet­tä­mi­sestä ja toivon herää­mi­sestä. Tarinaltaan kirja ei vaikuta mitenkään kovin erikoi­selta, mutta jokin tässä kuitenkin vetää koko ajan yhä enemmän ja enemmän puoleensa. Ehkä se on tuo kammot­tavan kaunis kansikuva.
Anne Tyler: A Spool of Blue Thread
Tuottelias ja palkittu kirjailija, jonka olen aina mieltänyt vähän sellai­seksi vanhem­mille naisille suunnat­tujen viihde­ro­maanien kirjoit­ta­jaksi, mutta pereh­dyt­tyäni vähän huomasin olleeni kaikki nämä vuodet väärässä. Listan kolmas perheeseen ja perhe­suh­teisiin liittyvä romaani, se on ilmei­sesti suosittu teema. Olen melko kiinnos­tunut.
Andrew O’Hagan: The Illumi­na­tions
En ole ihan varma mistä tämä kirja kertoo. Tarinassa on vanha nainen, joka tuli nuorena tunne­tuksi valoku­vaajana ja hänen lapsen­lap­sensa, joka käy sotaa Afganis­ta­nissa. Lopulta he kohtaavat. Kirja vaikuttaa jollain tavalla maagi­selta ja salape­räi­seltä, en oikein saa siitä otetta.
Anna Smaill: The Chimes
Yllätys­va­linta listalle, sillä The Chimesin piti alunperin olla young adult -kirja ja sellaisia elementtejä siinä ilmei­sesti onkin. Dystoop­pinen romaani, jossa musii­killa on suuri rooli. Vaikuttaa melko kiehto­valta, erilai­selta.
Chigozie Obioma: The Fishermen
Nuori nigeria­lainen kirjailija kertoo kirjassaan 1990-luvun puoli­välin lapsuu­desta Nigeriassa. Käsit­tääkseni tarinassa realismi kohtaa jollain tavalla myytti­syyden. Semisti kiinnos­tavaa.
Marlon James: A Brief History of Seven Killings
Tarina Jamai­kasta ja sen politii­kasta 1970-luvulta 1990-luvulle, jossa kaikki jollain tapaa kietou­tuvat Bob Marleyn surmaa­mis­yri­tykseen vuonna 1976. Aluksi en ollut kiinnos­tunut tästä ollenkaan, mutta ehkä uskal­tai­sinkin lukea tämän jos vastaan tulisi.
 
Sunjeev Sahota: The Year of the Runaways
Tarina nuorista Intiasta Britan­niaan tulleista miehistä etsimässä elämäänsä uudessa maassa. Tarina vuorot­telee nykyi­syyden ja mennei­syyden, Ison-Britannian ja Intian välillä. Tämä kiinnostaa minua vain hieman.
 
Anuradha Roy: Sleeping on Jupiter
Kertojana on Intiasta kotoisin oleva nainen, jonka lapsuus on ollut traumaat­tinen. Hän on tullut takaisin kotimaa­hansa etsimään vastauksia mennei­syy­tensä kysymyksiin. Ja paljon muuta. Kirjan asetelma vaikuttaa sekavalta, se sekoittuu mielessäni koko ajan Sahotan romaaniin.
 
Tom McCarthy: Satin Island
Taatusti kokei­levin listan kirjoista. Kirja on ilmei­sesti raken­nettu antro­po­lo­gisen tutki­muksen muotoon. Runsaasti filoso­fointia, ei varsi­naista juonta, ei minun juttuni.
––
Eli kolme­toista pitkä­lis­ta­laista, joista osa pääsee ylihuo­menna julkais­ta­valle lyhyt­lis­talle taiste­lemaan Booker-palkin­nosta. Sanoisin, että ainakin kahdeksan ensim­mäistä lukisin, jos kirjat olisivat tässä edessäni ja loput viisi jättäisin odottamaan tulevai­suuteen jos lukisin ollenkaan. Mitkä kirjoista kiinnos­tavat sinua kaikkein eniten? Oletko jo lukenut niistä jotain? Veikkauksia lyhyt­lis­talle pääse­vistä? Minä en uskalla veikata mitään ja vaike­aahan se toki on, kun en ole vielä lukenut yhtäkään pitkä­lis­ta­laista. A Little Lifea tietysti toivoisin, sillä se on näistä minua kaikkein eniten kiinnos­tavin kirja.
Palaan tiistaina lyhyt­listan kanssa, jännit­tävää!

Leave a Reply

Your email address will not be published.

12 comments

  1. Oi että Laura, ihanaa että nostat näitä esiin! Itsekin seurailen kansain­vä­lisiä palkintoja jonkin verran, mutta aina jotain jää huomaa­mat­takin tai unohtuu.

    Tällä listalla mua kiinnostaa ehkä eniten Marilynne Robinson, jota en minäkään ole aiemmin lukenut. Anne Enright on ennestään tuttu, ainakin Valvo­jai­sista tykkäsin kovasti. Chigozie Obioman The Fishermen mulla on jo varauk­sessa, sillä afrik­ka­lainen kirjal­lisuus kiinnostaa. Ja kieltä­mättä myös tuo sinun ykköseksi nostama teos kuulostaa ihanalta — menee varmaankin lukulis­talle.

    Kivaa lukuviikkoa :)

    1. Oi, kivaa että innostuit Maisku! :) Hyvähän se vain on, että muutkin saavat näistä vinkkejä.

      Hei hetkinen, Valvo­jaiset kuulostaa tutulta. En siis ole sitä lukenut, mutta joskus kuullut tai jopa lukenut jonkun arvion tai muun jutun. Eli ehkä voisin sanoa Enrigh­tinkin olevan hieman entuu­destaan tuttu nimi! Robin­sonin Gileadiin haluaisin jo kovas­tikin tutustua, jotta pääsisi vielä tuohon Lilaan asti. Täytynee varmaan tehdä hankin­taeh­do­tuksia kirjas­tolle, muidenkin palkin­tojen ehdok­kaita jo ajatellen, ettei tarvitse olla koko ajan ostamassa näitä kaikkia :D

      Mukavaa lukuviikkoa sinnekin!

  2. Minä olen lukenut Anne Tylerilta pari kirjaa, joista toinen oli todella mitään sanomaton, mutta toisesta pidin. Vaikka ei olekaan lempparein, niin voisin hyvin ajatella, että jatkos­sakin lukisin silloin tällöin häneltä jotain.

    Näistä kirjoista kiinnostaa ensim­mäinen tarinan ja kannen perus­teella (vitsit muuten miten suuri merkitys kannella on!). Myös tuota Lilaa olen katsellut kaupassa, jokin siinä herätti kiinnos­tukseni, mutten hölmönä yhtään tajunnut, että se on trilogian osa! Noh, ehkä täytyy lukea koko trilogia sitten.

    Hei vitsit Laura, tämä on tosi kiva idea!

    1. Tylerin suhteen pitääkin sitten muistaa valikoida tarkkaan mitä häneltä lukee, ainakin aluksi. Omppu onneksi jo kehui tätä ehdok­kaana olevaa kirjaa, ehkäpä luotan häneen ja aloitan siitä.

      Ihan totta, jo kannella on merki­tystä siinä miten kirjasta kiinnostuu. Jos olisin laittanut tuohon A Little Lifesta sen kansi­kuvan (luulta­vasti britti­kansi), joka on Man Bookerin omilla sivuilla, se ei varmaankaan herät­täisi niin paljon huomiota. Muuta­mista muistakin oli eri versioita, mutta nämä valit­semani ovat minusta hienoimmat. Oikeastaan kaikissa listan kirjoissa on minusta hyvät kannet, yksikään ei ole tylsä saatika ruma.

      En tiedä ollenkaan, miten tiukasti tuon Gilead-trilogian teokset ovat kytkök­sissä toisiinsa. Käsit­tääkseni ei kovin, ehkä niissä on lähinnä viittauksia aiempien osien henki­löihin tms., mutta ehkä viisainta lukea ne kuitenkin järjes­tyk­sessä, näin järjes­tyksen eteen vannovina ihmisinä :D

      Ja kiitos! Huomenna sitten Bookerin lyhyt­lista ja torstaina tulee National Book Award for Fiction -palkinnon pitkä­lista.

  3. Hieno lista! Tästä saa paljon lukui­deoita :)

    Ainoastaan Anne Tyler on minulle entuu­destaan tuttu. Ymmärrän, miksi olet saanut käsityksen “vanhem­mille naisille suunnat­tujen viihde­ro­maanien kirjoittaja”, mutta minä innostuin Tyleristä joskus noin 25-vuotiaana! Teokset ovat hyvin ajattomia kuvauksia perheistä ja ihmisten välisistä solmuista — suosit­telen kyllä!

    1. Eikö! Melkein kaikki tekisi mieli lukea :)

      Jos sinä innostuit Tylerista 25-vuotiaana, niin alkaahan tuo olla aika jo minunkin innostua :D Ja onneksi tuo mieli­kuvani hänestä on jo romut­tunut lähes kokonaan (jokin pieni epäilys vielä taistelee vastaan), joten voin hyvillä mielin kokeilla hänen romaa­nejaan, luulta­vasti aloitan tuosta ehdok­kaaksi päässeestä!

  4. Hieno listaus. Lukemista on niin paljon tarjolla, että pelaan varman päälle. Eli minua kiinnos­tavat ennestään tutut eli Marilynne Robinson, Anne Enright ja Anne Tyler. Minulla on 8 Tyleriä hyllyssä, sanoisin tason nouseen sinisen sarjan myötä.Jää hyvästi on hyvä.

    1. Minus­takin. Ja lukulista vain paisuu! Robin­sonin, Enrightin ja Tylerin kirjat vaikut­ta­vatkin hyvin mielen­kiin­toi­silta. Robin­so­nilta pitäisi vain lukea ensin muut Gilead-kirjat. Ja kiitos Tyler-suosi­tuk­sesta! Jos en aivan lähikuu­kausina pääse käsiksi tuohon uuteen, listalla olevaan Tyleriin, kokeilen Jää hyvästiä.

  5. Hieno esittely! Ainoa minulle ennestään tuttu kirjailija on Anne Tyler, jonka kirjoja olen lukenut muutaman. Minäkin pidin kirjasta Jää hyvästi.

    1. Kiitos Margit, tätä oli hauska koota, kun olen niin innoissani monesta listan kirjasta. Toivot­ta­vasti muidenkin palkin­tojen ehdok­kaiden kanssa käy edes osittain samoin.

      Ja toinen maininta Jää hyväs­tistä, kiitos, laitan sen ehdot­to­masti lukulis­talleni :)

  6. Robin­sonin puolesta liputan aina. Olen lukenut tuon trilogian, mutta en Lilaa lukiessa kauheasti muistanut niistä aiemmista, koska siinä oli jokunen vuosi välissä. Voi lukea itsenäi­si­näkin, mutta uskon, että avautuu vielä ihan eri tavalla, jos lukisi koko sarjan peräkkäin. Siitä haaveilen.

    Rose Tremai­nista, josta oli puhetta toisessa ketjussa, suosit­telen erityi­sesti teosta The Road Home, harvoin olen ollut niin pakah­duk­sissa päähen­kilön puolesta kuin tuota teosta lukiessa.

    1. Minul­lakin on kyllä tavoit­teena lukea Gilead-trilogia läpi oikeassa järjes­tyk­sessä, saa varmaan jollain tasolla enemmän irti.

      Tiedätkö, merkitsin juuri ensim­mäisenä The Road Homen lukulis­talleni, kun mainitsit Tremainin! Huomasin tosin, että se juuri on voittanut jokunen vuosi sitten Baileysin, ja arvelinkin, että puhut ehkä juuri siitä kirjasta.