Type and press Enter.

National Book Award for Fiction 2015: pitkä­lista

Kirjal­li­suus­pal­kinto National Book Award for Fictionin kymmenen pitkä­lis­ta­laista on nyt julkaistu. Kyseessä on siis jo 1950-luvulta alkaen jaettu palkinto parhaalle yhdys­val­ta­lai­selle romaa­nille. Palkin­to­ka­te­go­rioita ovat lasten- ja nuorten­kir­jal­lisuus, runous, tieto­kir­jal­lisuus ja fiktii­vinen kirjal­lisuus, mutta tulen seuraamaan blogissani vain fiktii­visen kirjal­li­suuden ehdokas­a­set­teluja ja palkin­to­jen­jakoa. Jos sinua kiinnostaa, mitä kirjoja on ehdolla muissa katego­rioissa, vieraile National Book Founda­tionin sivuilla. Lyhyt­lista julkaistaan lokakuussa, voittaja julis­tetaan marras­kuussa.
Seuraavat romaanit pääsivät NBA:n pitkä­lis­talle:
Jesse Ball: A Cure for Suicide
Erikoinen, dysto­pinen romaani miehestä, joka herää eräässä kylässä, minne hänet on eristetty tutki­jaksi kutsutun naisen kanssa. Naisen tehtävänä on opettaa miehelle elämän perus­pe­ri­aat­teita. Jesse Ball on aiemminkin palkittu kirjailija, mutta en ole kuullut hänestä koskaan aikai­semmin. A Cure for Suicide kuulostaa aika kiehto­valta.
Karen Bender: Refund : Stories
Ensim­mäinen kolmesta ehdok­kaana olevasta novel­li­ko­koel­masta. Kokoelman kerto­muk­sille on yhteistä se, miten raha vaikuttaa niiden henki­lö­hah­mojen elämään. Bender on myös minulle entuu­destaan tunte­maton kirjailija.
Bill Clegg: Did You Ever Have a Family
Cleggin kirja oli ehdolla myös Man Bookerin pitkälis­talla, aika hyvin esikois­ro­maa­nille. Kirja kertoo perheen menet­tä­mi­sestä ja toivon herää­mi­sestä. Kiinnostaa!
Angela Flournoy: The Turner House
Ehdokas­listan toinen esikois­ro­maani, joka kertoo Turnerin perheestä Detroitin talou­del­lisen romah­duksen aikana, jolloin he joutuvat luopumaan pitkään asutusta talostaan. Tästä en oikein osaa sanoa, että kiinnos­taako vai ei.
Lauren Groff: Fates and Furies
Kerrankin tiedän jonkin ehdokas­listan kirjan jo entuu­destaan ja olen jopa merkannut sen tbr-listalleni! Fates and Furies on kertomus eräästä aviolii­tosta ja sen kohtaa­mista vaikeuk­sista.
Adam Johnson: Fortune Smiles
Johnsonin romaa­nikin on tuttu, sillä katselin sitä sillä silmällä viime kirjas­to­käyn­nilläni, mutta tietysti jätin sen hyllyyn. Johnsonin The Orphan Master’ Son (Orpokodin poika, 2014) voitti vuonna 2013 Pulitzerin. Fortune Smiles on novel­li­ko­koelma, jonka synkkiä kerto­muksia yhdistää ennen kaikkea tekno­logia.
T. Geronimo Johnson: Welcome to Braggs­ville
Satii­rinen romaani colle­gessa opiske­le­vista kaveruk­sista, kunnes kaikki menee pieleen. Tässä kirjassa tuntuu olevan niin paljon kaikkea ja se vaikuttaa olevan satiiri lähes kaikesta, joten olen vasta varovaisen kiinnos­tunut.
Edith Pearlman: Honeydew : Stories
Pitkä­listan kolmas novel­li­ko­koelma. Pearlman on aiemminkin ollut NBA:n finalistina, mutta on minulle vieras nimi. Kokoelman novelleja yhdistää naiseus ja päätök­senteko erilai­sissa elämän­ti­lan­teissa. Tämän voisin haluta lukea.
Hanya Yanagihara: A Little Life
Oliko mikään yllätys? Ei ainakaan minulle! Yanagi­haran romaani on ehdolla myös Man Booker -palkinnon saajaksi. Tämä rankaksi ja kosket­ta­vaksi mainittu tiiliskivi kertoo neljän ystävyksen elämästä 2000-luvun New Yorkissa.
Nell Zink: Mislaid
Viimeinen pitkä­lis­ta­lainen on osunut silmiini jo aiemmin hauskan kantensa ansiosta. 1960-luvun loppu­puoella Peggy ja Lee ryhtyvät kiellettyyn suhteeseen, joka on tuhoon­tuo­mittu heti alkuunsa – he molemmat ovat homosek­su­aaleja, toinen lesbo, toinen homo. He menevät kuitenkin naimisiin ja saavat lapsia, kunnes Peggy karkaa nuoremman lapsensa kanssa Afrikkaan. Vuosia myöhemmin Peggyn nuorempi lapsi Karen palaa Yhdys­val­toihin ja tapaa veljensä. Mislaid vaikuttaa hyvin hauskalta, mutta myös satii­ri­selta kerto­muk­selta rasis­mista.
––
En ole aiemmin seurannut NBA:n ehdok­kuuksia saatika voittajia, joten en tiedä, miten runsaasti ehdok­kaissa on vuosittain ollut novel­li­ko­koelmia. Silti minua yllätti, että tässä pitkä­listan kymme­ni­kössä niitä on mukana peräti kolme. Novel­li­ko­koelmat taitavat elää uutta kulta-aikaansa, olen ollut aistivani sitä muual­takin.
Tässä listassa pidän erityi­sesti siitä, että jopa tiedän joitakin sen kirjoja entuu­destaan! Man Bookerin pitkä­listan kirjat olivat yhtä lukuu­not­ta­matta minulle entuu­destaan tunte­mat­tomia ja kirjai­li­jois­takin tiesin vain kaksi. Tässä tuttuja ovat toki Man Bookerin pitkä­lis­talla ollut Bill Cleggin Did You Ever Have a Family, sen lyhyt­lis­talla oleva Hanya Yanagi­harin A Little Life, Lauren Groffin Fates and Furies, jonka olin merkannut jopa tbr-listalleni, Adam Johnsonin Fortune Smiles, jonka tapasin kirjas­tossa, mutta jätin hyllyyn, sekä Nell Zinkin Mislaid, jonka kansi­kuvan muistan hyvin. Eli puolet ovat minulle tavalla tai toisella jo tuttuja. Yli puolet kirjoista taas ovat sellaisia, jotka voisin hyvin lukea.
Mitä fiiliksiä lista herättää? Onko tämä kiinnos­ta­vampi vai tylsempi kuin Man Bookerin pitkä­lista?

Leave a Reply

Your email address will not be published.