Type and press Enter.

Leena Krohn: Tainaron : Postia toisesta kaupun­gista

Luin touko­kuussa Leena Krohnin romaanin Hotel Sapiens ja olen siitä lähtien janonnut lisää. Krohnin tunnetuin romaani lienee Tainaron : Postia toisesta kaupun­gista, olihan se vuoden 1985 Finlandia-palkin­toeh­dok­kaana ja julkaistu myös Yhdys­val­loissa asti. Ajattelin siis Taina­ronin olevan oiva valinta seuraa­vaksi Krohnin kirjakseni.
Tainaron on erikoinen romaani. Se koostuu kolmes­ta­kym­me­nestä kirjeestä, joiden kirjoit­ta­jasta emme tiedä paljoa, mutta vielä vähemmän tiedämme kirjeiden vastaa­not­ta­jasta. Kirjeiden kirjoittaja on muuttanut asumaan jatku­vassa muutos­ti­lassa olevaan Taina­ronin kaupunkiin, jonka asukkaat ovat jotain hyönteisten ja ihmisten väliltä. Ulkomuo­doltaan, metamor­foo­seiltaan ja tietyiltä käyttäy­ty­mis­mal­leiltaan he ovat prikulleen kuin hyönteisiä, mutta monilta osin he kuitenkin käyttäy­tyvät kuin ihmiset, käyvät ostok­silla ja ilmen­tävät tunteitaan, sekä pystyvät kommu­ni­koimaan kirjoit­tajan kanssa.
Kirjoittaja ei kuitenkaan muista miksi on kaupunkiin saapunut ja mitä hän siellä tekee. Sekään ei ole varmaa, onko kirjoittaja itse ihminen ja kumpaa sukupuolta hän on, mutta tietyistä viitteistä päätellen otaksuisin hänen olevan ihmis­lajiin kuuluva nainen. Kirjeiden vastaa­not­ta­jasta ei kerrota muuta kuin että hän on kirjoit­ta­jalle hyvin läheinen ja rakas, mutta hän ei koskaan vastaa kirjeisiin. Kirjeet käsit­te­levät kirjoit­tajan arkipäiviä Taina­ronin kaduilla, koti-ikävää ja kaupungin erikoisia asukkaita ja tapoja. Kirjoittaja tapaa mitä kummal­li­simpia olentoja, kuten vanhan, kaikkien jo unohtaman Ruhtinaan, itkevän Kunin­gat­taren, muistojan keräävän Outojen holhoojan sekä loput­to­masti katuja, taloja, kaikkea mittaavan Kaupun­gin­mit­tarin.
Niin, Tainaron on varsin erikoinen romaani. Se ei ole vaikea, mutta herättää runsaasti pohdit­tavaa. Luettuani viimei­senkin kirjan kirjeen jäin vain miettimään, että mikä Tainaron lopulta oli, mitä kirjoittaja siellä teki ja miksei hänen kirjei­siinsä vastattu. Niin paljon avoimia kysymyksiä, mutta liian vähän vihjeitä niiden ratko­mi­seksi. Toisaalta kysymysten avoimeksi jääminen ei häirinnyt minua ollenkaan, sillä siihen oikeastaan liittyykin osa Taina­ronin viehä­tyk­sestä – siihen ja tuohon kummal­liseen hyönteisten kaupunkiin.
Tainaron on allegoria vähintään niin monelle asialle kuin on allego­ri­suuden pohti­joi­takin. Mitään yhtä tiettyä vastausta ei varmaan ole. Itse näin Taina­ronin enimmäkseen vertaus­kuvana vieraalle kulttuu­rille ja muutok­selle. Sikäli teos on siis ajankoh­tai­sempi kuin koskaan. Minuun teki myös vaiku­tuksen se, miten Krohn kuvaa kirjeiden kirjoit­tajan potemaa koti-ikävää sekä vierauden ja samalla uteliai­suuden tunteita. Taina­ronin kerronta on Hotel Sapien­sis­takin tuttua Krohnia – löysin paljon yhtäläi­syyksiä niin lyhyistä, mutta tarkoista, että yksin­ker­tai­sista sekä runol­li­sis­takin lauseista. Krohnin teksteissä tuntuu vain olevan sitä jotain, mitä ei voi oikein selittää. Hänellä on ihan omanlai­sensa tyyli kirjoittaa.
Jos pidät enimmäkseen suora­vii­vai­sista ja selkeän juonel­li­sista tarinoista, sellaista Taina­ro­nista ei löydä. Taina­ro­nissa ei oikeastaan ole mitään juonta. Se koostuu yksit­täi­sistä hetkistä ja tapah­tu­mista sekä niiden herät­tä­mistä tunteista kirjoit­tajan elämässä vieraassa kaupun­gissa. Mutta toivoakseni kirja kuitenkin herättää sen lukijoissa paljon ajatuksia, nykyhet­kestä erityi­sesti.
––
Leena Krohn: Tainaron : Postia toisesta kaupun­gista
Teos 2006 (alkup. 1985), 138 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

8 comments

  1. Pidän kovasti Krohnin kirjoista. eniten olen pitänyt kirjoista Mitä puut tekevät elokuussa ja Daturasta. Luin Daturan samaan aikaan, kun työstin mieltä ja rakkautta eli oli kaivettava kaikki aiheeseen liittyvä. Tuo elokuu oli puolestaan niin upeaa tekstiä, asioiden hallintaa, kun tuollai­sessa ei voi verhoutua satuihin.

    1. Krohn on jo Taina­ronin ja Hotel Sapiensin jälkeen vakuut­tanut minut kiehto­valla taidollaan kirjoittaa ja kertoa! Mitä puut tekevät elokuussa ja Datura lensivät heti lukulis­talleni, sen verran kiintoi­silta vaikut­tivat kun niitä tuossa äsken googletin. Onneksi Krohnin teokset eivät heti lopu kesken :)

  2. Luin Taina­ronin kymme­nisen vuotta sitten, sen jälkeen olen vain joskus silmäillyt sitä. Hieno, erikoinen pieni teos! Voi tietenkin yrittää nähdä ja on ymmär­ret­tävää, että lukiessa koettaakin löytää vertaus­kuvia, mutta ehkä Tainaron on oikeastaan fanta­sia­ker­tomus, jolla on yhtäläi­syyksiä meidän maail­maamme, mutta joka kuitenkin toimii omalla tavallaan. Tykkäsin eniten kirjan alussa olevasta voimakkaan valon ja lämmön kylläs­tä­mästä kesän kuvauk­sesta.

    1. Pieneen kirjaan mahtuu paljon kaunista ja oival­tavaa :)

      Toki Taina­ronia kuten mitä tahansa muutakin kirjaa voi tulkita oman halunsa mukaan – tai olla tulkit­se­matta ja hakematta vertaus­kuvia ollenkaan, antaa vain tekstin viedä mennessään, nauttia sen fanta­sia­maa­il­masta. Minulle Taina­ro­nista ihan uhkui vieraus ja vieraassa kulttuu­rissa oleminen, mutta eihän niitä välttä­mättä tarvitse yhdistää tähän päivään tai yhtään mihinkään ellei sellainen tule mieleen tai ei vain halua.

      Kirjan alku on kyllä hieno, houkut­telee heti mukaansa!

  3. Minäkin pidin kertojaa erään­laisena maahan­muut­tajana. Muistan edelleen tämän kirjan tunnelman, vaikka lukemi­sesta on kulunut pari vuotta aikaa. :)

    1. Tunnelma jäänee minul­lakin vahvasti mieleen, samoin on käynyt Hotel Sapiensin suhteen :) Nyt täytyykin miettiä, mitä luen Krohnilta seuraa­vaksi!

  4. Leena Krohn on huikea taituri! Hotel Sapiens ja Erehdys ovat tehneet minuun vaiku­tuksen ja juuri vasta pitelin jo Taina­ronia kädessäni kirjas­tossa. Kuulostaa niin Krohnilta!,Jätin kirjan vielä hyllyyn, koska haluan antaa sille tilaa, edes pienen hetken täyden keskit­ty­misen, koska sellaisen Krohnin teokset ansait­sevat.

    1. Voi, Erehdys kiinnostaa minua kovasti! Täytyi heti tarkistaa, miten kysytty se on kirjas­tossa tällä hetkellä ja pari näyttääkin olevan hyllyssä, jes. Täytyy käydä lainaa­massa.

      Hotel Sapiensin lukeneena voin lämpi­mästi suosi­tella Taina­ronia, tunnistin Krohnin hyvin sen sivuilta! Luin itse kirjaa toisen kirjan kanssa rinnakkain, mikä sopi ainakin minulle ehkä siksi, että Tainaron koostuu sen verran lyhyistä kirjeistä, joita oli mukava lukea pari kerrallaan päivittäin.