Type and press Enter.

John Boyne: This House Is Haunted

Irlan­ti­lainen John Boyne on kiinnostava kirjailija, sillä hän on kirjoit­tanut niin monipuo­li­sesti erilai­sista histo­rial­li­sista tapah­tu­mista ja ajoista. Olen lukenut häneltä aikai­semmin Venäjän tsaari­perheen kohtaloa käsit­te­levän Tarkoin vartioidun talon ja ensim­mäisen maail­man­sodan traagi­sista tapah­tu­mista kertovan Kuudennen miehen, ja pidin molem­mista. Kuudes mies teki minuun kuitenkin huimemman vaiku­tuksen ja muistelen kirjaa vieläkin lämmöllä.
Millä kirjalla Boyneen tutus­tu­mista kannattaa jatkaa? No vikto­ri­aa­niseen aikaan sijoit­tu­valla kummi­tus­ta­ri­nalla tietysti! This House Is Haunted kertoo lontoo­lai­sesta Eliza Cainesta, joka syyttää isänsä kuole­masta ketäpä muutakaan kuin Charles Dickensiä. Isä oli käytän­nössä Elizan ainoa läheinen ihminen, joten hän ei näe enää syytä jäädä Lontooseen, missä kaikki muistuttaa häntä tästä. Sattu­malta Eliza huomaa lehdessä ilmoi­tuksen kotio­pet­ta­jat­taren avoimesta paikasta Gaudlin Hallissa, Norfol­kissa, ja onkin tuota pikaa matkalla uuteen kotiinsa.
Mutta Eliza ei arvaakaan, mitä on luvassa. Kaikki alkaa jo juna-asemalta, kun Eliza on jäädä junan alle. Saapuessaan Gaudlin Halliin hän tapaa perheen lapset, erikoisen Isabellan ja Eustacen, mutta heidän vanhem­piaan ei näy missään. Yöllä tapahtuu jotain karmeaa. Mihin Eliza on oikein saapunut ja mitä hän voi tehdä pelas­taakseen sekä itsensä että lapset?
Hyvän kauhu­kirjan löytä­minen on sama asia kuin etsisi neulaa heinä­suo­vasta. Samoin on kauhue­lo­kuvien laita. This House Is Haunted ei ole poikkeus, vaikka vähän toivoin muuta. Jos olisin tiennyt etukäteen ettei kirja ole pelottava (mitä on tietysti vähän vaikeaa arvioida, sillä toiset pelkäävät herkemmin kuin toiset, toiset pelkäävät eri asioita kuin toiset ja niin edelleen), olisin kenties osannut asennoitua siihen toisin. Odotan kauhu­kir­jalta kuitenkin ennen kaikkea sitä kauhua.
Kirjassa on kuitenkin muitakin ongelmia. Se on juoneltaan aika helppo ja ennalta-arvattava. Lukija tietää jo kauan ennen päähen­kilöä mitä on meneillään, mikä tässä tapauk­sessa on hyvin raivos­tut­tavaa. Päähenkilö Elizasta välittyy sen vuoksi jotenkin hirveän yksin­ker­tainen kuva. Loppu­puolen toiminta on minusta hätiköi­dysti raken­nettu ja pikem­minkin hilpeä kuin karmiva, jota sen kai pitäisi oikeasti olla. Mutta ei kirja nyt aivan susihuono ole. Boynen tyyli kirjoittaa on mukaan­sa­tem­paavaa ja sujuvaa, tarina suhteel­lisen viihdyttävä ja kirjan viimeinen luku peräti kutkuttava.
Kuudennen miehen jälkeen odotin Boynelta paljon enemmän, joten fiilikset ovat vähän meh. Minulla on myös sellainen tunne, että Boyne on aika epäta­sainen kirjoittaja: jotkut kirjat iskevät kovaa, kun taas toiset jäävät vähän tämmöi­siksi… mitään­sa­no­mat­to­miksi.
Ehkäpä suosit­telen tätä niille, jotka ovat minua herkempiä, mikä tarkoittaa mitä?
––
John Boyne: This House Is Haunted
Doubleday 2013, 297 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

4 comments

  1. Ehkä tämä olisi sitten tarpeeksi kauhua minulle, joka olen yrittänyt pysyä kaukana koko genrestä. Nyt on kuitenkin tuntunut siltä, että haluaisin laajentaa lukure­vii­riäni. Poika raidal­li­sessa pyjamassa on keikkunut lukulis­tallani jo pitkään ja Tarkoin vartioitu talokin löysi tiensä sinne, koska, noh, Romanovit. Pitää pistää tämä muistiin!

    1. Haha, kannattaa kokeilla! Minä olen jo pettynyt koko genreen, kun en millään löydä mitään pelot­tavaa luettavaa (paitsi kesällä lukemani Mark Z. Danie­lewskin House of Leaves oli jo todella ahdistava, varmaankin myös se pelot­tavin kauhu­kirja jonka olen lukenut). Ehkä minua ei sitten vain saa peloteltua, en tiedä.

  2. John Boynen maine alkaa laskea silmissäni. Joka kerta, kun luen hänen kirjastaan bloggauksen, bloggaaja on sitä mieltä, ettei kirja ihan toimi­nutkaan. Itse olen lukenut vain Pojan raidal­li­sessa pyjamassa. Pidin siitä silloin, mutta olin lukiessa melko nuori, joten saattaisin nyt olla eri mieltä.

    1. Vähän alkaa usko hiipua minul­takin. Harmi, sillä mainit­semani kaksi muuta Boynen kirjaa olivat hyviä, Kuudes mies eritoten. Jos siis joskus kuitenkin haluat lukea lisää Boynea, lue se! Poikaa raidal­li­sessa pyjamassa en ole lukenut, koska katsoin leffan ja vähän huolettaa, kun moni on kertonut päähen­kilön olevan ärsyt­tävän naiivi ikäisekseen.