Type and press Enter.

Alan Bradley: Piiraan maku makea


Flavia de Luce on 11-vuotias pieni salapo­liisi. No, ei oikea salapo­liisi, mutta hänellä on pohjat­toman uteliai­suu­tensa vuoksi taipumus laittaa nenänsä vähän joka paikkaan ja ajautua ratkomaan arvoi­tuksia. Flavia on myös ikäänsä nähden loistava kemisti, jonka erityi­salaa ovat eri myrkyt. Jokaisen äidin ja isän unelma­tytär siis! Mutta Flavia viettää aikaansa runsaasti yksinään, sillä hänen isänsä istuu päivät pitkät työhuo­neessaan tutki­massa posti­merkkejä ja hänen kaksi isosis­koaan ovat oikeita kiusan­kap­pa­leita. Flavian äiti on kuollut.
 
Eräänä päivänä de Lucen perheen asuttaman kartanon rappusilta löytyy kuollut lintu, jonka nokassa on vanha posti­merkki, ja puutarhan kurkku­pen­kissä makaa kuollut mies. Onko kuolleella linnulla ja miehellä jotain tekemistä keskenään, oliko lintu varoitus? Miksi sillä oli posti­merkki nokassaan? Miksi isän työhuo­neesta kuului riitelyn ääniä edellisenä iltana ennen kuolleen miehen löyty­mistä? Poliisi ei tunnu osaavan ratkaista arvoi­tusta, joten Flavia ottaa ohjat omiin käsiinsä ja aikoo ratkaista tapauksen itse.
 
Alan Bradleyn Flavia de Luce -sarja on ollut lukulis­tallani jo jonkin tovin. Minusta useat dekkarit vaikut­tavat olevan varsin saman­laisia keskenään (mutuilen vain) enkä siksi lue niitä kovin usein. Piiraan maku makea kuitenkin herätti kiinnos­tukseni nimenomaan erilai­suu­dellaan. Minua viehätti ajatus 11-vuoti­aasta tyttö­sa­la­po­lii­sista ja 1950-luvun britti­läi­sestä maaseu­dusta.
 
Piiraan maku makea on hassu ja viihdyttävä kirja. Näennäisen kepeän kuoren alla piiles­kelee myös painavaa asiaa perheen merki­tyk­sestä elämässä ja no, loppu­puo­lella kirjaa tarina menee melko jännit­tä­väk­sikin. Mikään ihan pienille lapsille sopiva kirja tämä ei ole, mutta ihanan pikku­vanha ja näsäviisas päähenkilö vetoaa muuten kyllä kaike­ni­käisiin. Flavia onkin minusta kirjan paras asia. Mutta missä oli 1950-luku? Histo­rial­lisia romaaneja rakas­tavana olisin kaivannut kirjaan vähän enemmän aikakauden tuntua. Nyt aikakausi jää liikaa ratkot­tavan arvoi­tuksen ja juonen­kään­teiden alle. Ihastut­tavan britti­läinen ja vanhan­ai­kainen kylämaisema sen sijaan näkyy kirjassa paremmin, onneksi!
 
Sanoisin Flavia de Luce -sarjan olevan mitä oival­li­sinta lomalu­ke­mista silloin kun ei halua rasittaa aivojaan liikaa. Olen vain vähän huolissani siitä, miten sarja tulee jatkumaan. Alkaako se toistaa itseään ja tuntua liian epäus­kot­ta­valta? Olen kuitenkin jo lainannut toisen osan kirjas­tosta, kun se vapaana tuli vastaan, joten täytyy vain kokeilla.
 
Agatha Christien, Viisi­koiden ja Neiti Etsivien ystäville.
 

––
 
Alan Bradley: Piiraan maku makea
(The Sweetness at the Bottom of the Pie, 2009)
Bazar 2014, 389 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

8 comments

  1. Minusta tämä on koului­käi­sille sopiva, tosin riippuu lukumausta. Todella hauskoja dekka­reita… ihana lukea väliin tällaisia kirjoja :)

    1. On minus­takin, tietty riippuen henki­löstä, mutten ensim­mäisenä suosit­telisi tätä kaikken nuorim­mille lukijoille :) Tosin tuli sitä itsekin luettua ja katsottua kaiken­laista ihan pienestä pitäen ilman traumoja.

      Tämä oli oikein sopiva välipa­la­kirja viikon­lop­pu­reissuni kesäil­tojen ratoksi!

  2. Oi Flavia on kyllä ihana päähenkilö! Hieman muistuttaa omalla tavallaan Kati Närhen Agnesta, joka on myöskin aivan ihana. Itse pidin paljon kakkos­osasta, vaikka hieman hitaam­man­puo­leinen olikin. Aloitankin kohta lukemaan sarjan kolmatta ja uusinta osaa, ja toivon että sekin vielä jaksaa kiinnostaa ja hurmata.

    1. Hei, ihan totta muuten tuo Agnesiin vertau­tu­minen, tunnistan saman :) Minä taidan pitää ainakin parin kirjan verran taukoa ennen toisen osan lukemista, jotta se varmasti maistuisi.

  3. Hauska ajatus kirjoittaa nuorille omaa “agathachris­tietä”. :) Tämä kirja taitaa kiinnostaa enemmän tyttö­lu­ki­joita kuin poikia?

    1. Täällä tämän sarjan kirjat onkin ripoteltu kirjas­tossa sekä aikuisten että lanuo­sas­tolle, mikä on hyvä ratkaisu, sillä kirjat uppoavat varmasti melkein kaike­ni­käisiin – ihan pienim­mille nämä saattavat olla vielä vähän liian hurjia, kun on murha­ta­pausta ja ruumiita ja muuta. Ja uskoisin tyttöjen olevan näistä innos­tu­neempia, pelkästään jo päähen­kilön vuoksi :)

  4. Hei, sinä sait tämän luettua ;)

    Ei käynyt kuten eräällä, jolla kirja jäi puoli­väliin kovasta yrityk­sestä huoli­matta. Itselleni jäi tunne, että tämä sopisi paremmin nuorem­malle lukijalle.

    1. Juu sain ja ihan hyvin vieläpä :D Niin, aloin miettiä, että olisinko pitänyt tästä teini-ikäisenä tai vielä nuorem­pa­nakin enemmän kuin nyt. Nuorempana Flaviaan olisi voinut samastua paremmin, tosin olen aina pitänyt hurjasti lapsi­pää­hen­ki­löistä, joten vaikea sanoa. Mutta kiva, leppoisa ja välillä sopivan jännäkin dekkari tämä oli, sellainen mukava välipala!