Type and press Enter.

Sirpa Kähkönen: Graniit­timies

Me tulimme tähän kaupunkiin kevät­tal­vella 1922, pian sen jälkeen kun mieheni oli vapau­tunut vanki­lei­riltä ja meidät oli vihitty. Hiihdimme läpi maalis­kuisten metsien, lumi oli paksua ja tahmeaa, pohjoisen Suomen suuret kuusikot eivät tahtoneet päästää meitä lävitseen. Me tunkeu­duimme tähän maahan, survoimme suksia kinok­sissa, sauvoimme silmät sumeina, selässä reput ja käsissä äitiemme neulomat kintaat.
 
Sirpa Kähkösen Graniit­timies oli viime vuoden Finlandia-palkin­toeh­dok­kaana enkä enää yhtään ihmettele että miksi. Se on tarina sosia­li­si­mille omistau­tu­neista Klarasta ja Iljasta, jotka hiihtävät läpi kinosten ja suoma­laisten metsien Pietariin raken­taakseen uuden elämän maassa, jossa ihminen saisi olla vapaa. Pietari on kuitenkin karu ja kylmä, uuden valtion raken­ta­minen on vielä pahasti kesken ja välillä epäilyttää, että tuleeko se edes koskaan valmiiksi. Onko kaikki vain utopiaa? Klara ja Ilja saavat kuitenkin pian uusia ystäviä, joiden kanssa toimia kommu­nismin hyväksi. Klara omistautuu katulap­si­työlle, siitä tulee hänen elämänsä sisältö, kun taas Iljasta tulee Leninin kuoleman jälkeen merkittävä kommu­nis­tisen puolueen jäsen. Mutta kun Stalinin puhdis­tukset alkavat, alkaa myös Klaran ja monen muun usko vallan­ku­mouksen voimaan horjua.
 
Graniit­timies on taita­vasti raken­nettu tarina uuden elämän etsimi­sestä Neuvos­to­lii­tossa, joka lupaa paljon, mutta antaa vain ankeutta ja kurjuutta. Suurin osa tarinasta etenee Klaran silmien kautta. Aluksi kohtaamme toiveikkaan ja innos­tuneen nuoren naisen, joka näkee Pieta­rissa vain mahdol­li­suuksia. Kun muutosta parempaan ei ala syntyä ja katulapset valtaavat kaupungin kadut ja viemärit, Klaran luottamus uuteen elämään alkaa hapertua. 1930-luvulle mentäessä Klara muuttuu kuin haamuksi entisestä itsestään. Alkuai­kojen palo on sammunut. Lopussa Klaran ääni hiipuu pois ja kirjan koko tyyli ja kerronta muuttuvat. Muutos tulee aika yhtäk­ki­sesti ja se vaatii totut­telua Klaran tutun kerto­ja­äänen jälkeen. En osaa vieläkään oikein päättää, että onko tuo ratkaisu Graniit­ti­mie­hessä hyvä vaiko ei. Minua se etään­nytti tarinasta, mutta toisaalta se sopii tarinan muuttu­neeseen aikaan.
 
Pietari on Graniit­ti­mie­hessä kuin yksi sen henki­lö­hah­moista, se on tärkeä osa tarinan henki­löiden elämää. Kaupunkia, sen katuja ja raken­nuksia kuvaillaan runsaasti ja lukija näkee sen miltei elävänä silmiensä edessä, vaikkei olisi kaupun­gissa koskaan vierail­lutkaan. Pietari on myös katulapsien suojelija, Piter. Kaupun­gista löytää paljon symbo­lisia merki­tyksiä, mutta niin myös kirjan nimestä, graniit­ti­mie­hestä. Graniit­timies on itsensä, mielensä ja ajatuk­sensa, kovet­tanut henkilö, joka ei voi enää tehdä mitään. Tai ehkä henkilö, joka kätkeytyy graniitin taakse juuri tehdäkseen jotain, jotain jonka tietää vääräksi.
 
Kähkönen kirjoittaa hyvin kauniisti. Kieli soljuu mukavasti, se vie tarinaa sujuvasti eteenpäin. Kerronta on sopivan haastavaa osin tarinan symbo­liikan vuoksi ja osin siksi, että lukija joutuu tulkit­semaan asioita myös rivien väleistä. Graniit­timies oli minulle myös hyvin virkistävä lukuko­kemus, sillä vähissä ovat ne samaan miljööseen sijoit­tuvat romaanit, jotka olen lukenut.
 
Lyhyesti: tiivis­tun­nel­mainen, vahva ja vaikuttava romaani.
 

––
 
Sirpa Kähkönen: Graniit­timies
Otava 2014, 334 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

10 comments

  1. Todella hieno kirja. Kirjan historia vetosi minuun, lisäksi sellainen surumie­linen slaavi­lainen tunnelma. Olihan tämä huikea kirja ja ansaitsi paikkansa vuoden parhaimpien kirjojen joukossa.

    1. Kirjassa on tosissaan kauttaaltaan varsin surumie­linen tunnelma ja maailma näyttäytyy todella ankeana ja vaikeana. Ei siis mikään iloinen hyvää mieltä tuottava kirja, mutta niin vaikuttava! Pidin myös histo­rial­lisen ajan kuvaa­mi­sesta, se tuntui niin aidolta.

  2. Minulle viime vuoden parhaimpia lukuko­ke­muksia. Ihastuin Kähköseen niin paljon että olen innos­tunut lukemaan myös hänen Kuopio-sarjaansa, todella hyvä sekin! :)

    1. Minä suunnit­telin myös tuon Kuopio-sarjan lukemista, vaikuttaa kiinnos­ta­valta sekin. Eiköhän Graniit­timies ole myös minun tämän vuoden suosik­kieni joukossa :)

  3. En ole lukenut yhtään Kähköstä, mutta Graniit­timies ja ehkä osa Kuopio-sarjas­takin on lukulis­talla nyt, sillä Kähkönen on tulossa syksyllä kirjai­li­ja­vie­raaksi työpai­kalleni. Tekstisi innostaa tarttumaan tähän pikim­miten.

    1. Onpa kiva, että Kähkönen tulee sinne vierai­lemaan! Ehdot­to­masti kannattaa lukea ainakin tämä kirja ennen sitä, oli todella vaikuttava lukuko­kemus.

  4. Moikka! Ihana blogi sulla, tykkään tästä ulkonäöstä tosi paljon :) Sen verran olisin halunnut udella, että miten sait noi maili- ja insta-pallot tohon sivupal­kille?

    1. Moi ja kiitos!

      Tuollaisia valmiita sosiaa­lisen median palle­roita löytää googlet­ta­malla “social media icons”. En muista, mistä juuri nuo omani olivat peräisin, mutta google löytää. Pallerot ovat siis vain kuvia, näppärä voi tehdä sellaiset itsekin. Kun sopivat pallerot ovat löytyneet, ne tulee tallentaa jollekin kuvapal­ve­li­melle (flickr, google photos, photo­bucket, mitä näitä nyt on) ja sitten koodata ne tuohon sivuun asetet­ta­valle HTML/­Ja­vascript-gadge­tille eli tehdä niistä kuvalinkkejä.

      Asian­mu­kainen koodi on seuraa­van­lainen:

      <a href=“kohteeseen menevä linkki tähän, esim. instan osoite” target=“_blank”><img src=“pallerokuvan sijainnin osoite tähän, esim. flickrin linkki” height=“kuvan korkeus pikse­leissä” width=“kuvan leveys pikseleissä”/></a>

      Huom! Maili­pal­leron kohdalla pitää laittaa noiden ensim­mäisten sulkeiden sisään mailto: ja perään sähkö­pos­tio­soit­teesi.

      Ja tuon saman koodin teet jokai­selle palle­rolle erikseen, mutta siihen samaan gadgetiin. Hyvä on vielä laittaa ensim­mäisen palleron koodin eteen <center> ja viimeisen loppuun </center>, jotta pallerot keskit­tyvät jos näyttää siltä, etteivät ne ole sivupal­kissa keskellä.

      Toivot­ta­vasti tämä oli tarpeeksi selkeä selostus :)

    2. Juu, hyvin sain selvää :D Ja tuhan­nesti kiitoksia avusta! :)

    3. Kävinkin katso­massa blogiasi ja hyvältä näytti :) Ja ei mitään, oli kiva auttaa!