Type and press Enter.

Muriel Barbery: Siilin eleganssi

Muriel Barberyn Siilin eleganssi on roikkunut lukulis­tallani pienen ikuisuuden. En tiennyt etukäteen kirjasta juuri mitään, mutta odotin jotain kepeän ranska­laista tunnelmaa. Sain sitä ja muutakin.
 
Siilin eleganssin päähenkilö on Renée Michel, leski ja hienon parii­si­laisen kerros­talon ovenvartija. Renée yrittää pitää kulisseja yllä tyhmästä, sivis­ty­mät­tö­mästä ovenvar­ti­jasta, vaikka tosia­siassa hän tekee jatku­vasti tarkka­nä­köisiä havaintoja talonsa asukkaista ja suhtautuu intohi­moi­sesti kulttuuriin. Renée ei siis ole niin sivis­ty­mätön kuin aluksi voisi luulla.
 
Samassa talossa asuu kaksi­tois­ta­vuotias Paloma Josse, joka on ikäisekseen poikkeuk­sel­lisen älykäs. Hän vieroksuu porva­ril­lista elämän­tapaa ja päättääkin seuraavana synty­mä­päi­vänään sytyttää kotinsa tuleen ja tappaa itsensä. Sitä ennen on kuitenkin seurattava maailman liikettä ja kirjata ylös syväl­lisiä ajatuksia – olisiko tässä maail­massa vielä jotain elämisen arvoista?
 
Taloon muuttava uusi asukas, japani­lainen herra Kakuro Ozu, näkee kuitenkin pintaa syvem­mälle ja sekä Renéen että Paloman elämät muuttuvat.
 
Siilin eleganssi on ihanan kepeää, mutta myös kipeää luettavaa. Tarinan edetessä käy selväksi, ettei Renée ole vain hupsu, stereo­ty­piastaan poikkeava henki­lö­hahmo, vaan hänen elämänsä on ollut kaikkea muuta kuin ihanaa. Hänen nykyisen käyttäy­ty­mi­sensä voi ymmärtää vain hänen mennei­syy­tensä kautta. Samoin on Paloman laita. Vaikka tuo nuori tyttö tekee mitä huvit­ta­vimpia havaintoja perheestään ja ympäris­töstään, voi kuitenkin miettiä, miksi hän suunnit­telee itsemurhaa. Barbery onnistuu siis hienosti välit­tämään tarinassaan ranska­laista kepeyttä ja piste­liästä huumoria, mutta samalla mahdot­toman todelta tuntuvaa surumie­li­syyttä. Lukiessani tunsin itseni yhtä aikaa iloiseksi ja hyvin alaku­loi­seksi. Nauroin ja nieles­kelin kyyne­leitä.
 
Siilin elegans­sista ei kuitenkaan tullut sitä elämäni kirjaa. Sen sanoma on ehkä liian itses­tään­selvä ja kliseinen, vaikka toki tarvit­semme aina muistut­teluja siitä, mitä elämäs­sämme kannat­taisi tehdä ja mikä siinä on arvokasta. Filoso­finen pohdinta ei tällä kertaa osunut ja uponnut, vaikka olinkin hieman yllät­tynyt siitä, että kirjassa on myös syväl­li­sempi taso, sillä odotin tosissani jotain paljon kepeämpää.
 
Minulle Siilin eleganssi tulee jäämään mieleen ylistys­lauluna kulttuu­rille ja sivis­tyk­selle ja sille, että aina kannattaa etsiä kauneutta tästä maail­masta. Minun kauneuteni syntyy pitkälti juuri kulttuu­rista ja sivis­tyk­sestä, ja sitä haluan vaalia.
 

––
 
Muriel Barbery: Siilin eleganssi (L’Élégance du hérisson, 2006)
Suom. Anna-Maija Viitanen
Gummerus 2010, 374 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

16 comments

  1. Siilin eleganssi on hieno kirja, se jää mieleen pitkäksi aikaa. Ei niin mieltä mullistava kirja, mutta luin sen mielelläni.

    1. Totta, varsin mukava kirja. Siis sillä tavalla mukava, ettei siinä ollut paljoa mitään vikaa, muttei kohonnut suosi­keik­sikaan.

  2. Luin Siilin eleganssin jokunen vuosi sitten ja muistan pitäneeni siitä paljon. Muuten muisti­kuvat ovat haalis­tuneet niin, että pitäisi varmaan joskus palau­tella kirjan sisältöä mieleen paremmin.

    1. Luulen, ettei kirjan tarina tule jäämään kovin hyvin minunkaan mieleeni. Jospa osa sanomasta kuitenkin :)

  3. Tämä oli minulle yksi mieleen­pai­nu­vim­mista ja surumie­li­sim­mistä kirjoista elämän epäoi­keu­den­mu­kai­suu­desta ja trage­dioista. Todella ihana kirjan päähenkilö.

    1. Minäkin pidin Renéestä! Paloma taas jäi vähän etäiseksi ja oli muutenkin vähän turha.

      Tästä syntyi kyllä monen­laisia tunte­muksia, kun väliin nauratti ja itketti. Pohjim­miltaan tämä ei ollut ollenkaan hauska tarina.

  4. Kiitos linki­tyk­sestä! Tämä on varsin kelpo ja kaunis kirja, mutta ei ollut minul­lekaan mikään elämää mullistava.

    1. Tämä oli aika hyvä valinta kahden raskaammman kirjan välissä ja vieläpä kesällä luetta­vaksi. Mutta olen iloinen, että viimein tämän luin, onpahan taas yksi kauan lukujo­nossa ollut kirja luettuna!

  5. Siilin eleganssi oli minulle suuri pettymys juuri itses­tään­sel­vyyden ja kliseiden takia, kuten kirjoitit. Henkilöt olivat teennäisiä ja ylimie­lisiä. On ihan hassua, miten paljon lukuko­ke­mukseen vaikuttaa se, pystyykö päähen­ki­löstä pitämään tai pääseekö jostain ärsyt­tä­västä piirteestä yli.

    1. Totta! Joskus ärsyt­tävät henkilöt voivat tosin tehdä kirjasta hyvän (esim. David Nichollsin Sinä päivänä -kirjan Dexter), mutta ne ovat kyllä poikkeuksia. Minä pidin Siilin elegans­sissa Renéestä, mutta Paloma oli vähän turha. Tarina olisi voinut keskittyä aivan hyvin pelkästään ovenvar­ti­ja­rouvaan.

  6. Minulle tämä kirja oli enmmän. Vaikka en ole edes lukenut Ranskaa katsoin filmin kaikki trailerit ja Renée oli ihan kuin olin kuvitel­lutkin. Vain kirjan loppu oli minulle järkytys ja niin väärin, niin väärin.

    Siilin eleganssi on ollut lukijoideni suosikki.

    1. Siilin elegans­sista ovat monet bloggaajat tuntuneet pitävän. Ja pidin toki minäkin, vaikken nyt aivan liekkeihin sytty­nytkään. Loppu oli kyllä järkyttävä, se tapahtui niin yhtäkkiä! Pitääpä miettiä elokuvan katso­mista joskus.

  7. Minä pidin tästä tosi tosi paljon, yksi lempi­kir­jojani. Samaan aikaan aika kevyt ja helppo lukea, mutta pinnan alla enemmän. Klisei­syyskään ei haitannut, Ja luin kirjan kyllä juuri oikealla hetkellä. Ajatus kirjan uudelleen lukemi­sesta jännit­tääkin siksi, ettei se varmaan olisi enää ihan sama.

    Elokuva on todella uskol­linen kirjalle ja siinä on ihana tunnelma. Kannattaa katsoa :)

    1. Minäkin pidin tässä erityi­sesti kepeyden ja kipeiden asioiden yhdis­tä­mi­sestä. Ja olihan tämä ihanan ranska­lainen!

      Täytyy katsoa elokuva sitten kun muisti­jälki tästä on jo hieman haalis­tunut :)

  8. Minäkin luin tämä muutama vuosi sitten ja pidin tästä paljon. Luulen, että tämä on niitä kirjoja, joiden kokemiseen myös lukuhetki vaikuttaa melko lailla: aina ei ole tällaisen aika, mutta parhaim­millaan vaikutus voi olla huikea. En enää muista yksityis­kohtia, mutta tunnelma ja ajatus tästä kyllä varmaan säilyy.

    1. Voi olla, että jos fiilis tätä lukiessa olisi ollut toinen, niin olisihan tämä voinut tehdä syvem­mänkin vaiku­tuksen. Hyvä kirja kuitenkin, näilläkin fiilik­sillä :)