Type and press Enter.

Leena Krohn: Hotel Sapiens

Joskus täytyy ottaa itseä niskasta kiinni ja kokeilla jotain, mitä on jo kauan halunnut kokeilla, mutta ei ole vain saanut aikai­seksi. Leena Krohnin kirjat ovat yksiä niistä asioista. En tiennyt hänestä kirjai­lijana muuta kuin sen, että hän ilmei­sesti kirjoittaa lähinnä spefiä. En myöskään tiennyt tai tiedä vieläkään, mistä hänen kirjastaan olisi hyvä aloittaa vai onko sillä väliä. Aloitin kuitenkin Hotel Sapien­silla ihan vain siksi, koska se osui kirjas­tossa silmiini. Ja se oli aika hyvä valinta.

Hotel Sapiens on paikka ihmisille. Se on oikeastaan kaikkea mahdol­lista: sairaala ja lääke­tie­teel­linen tutki­mus­keskus, koulu­tus­keskus ja museo, pakolais­leiri ja evakuoin­ti­keskus. Hotel Sapiensin tarkoitus riippuu katso­jasta. Ihmiset kuitenkin ovat siellä, koska heidän entinen maail­mansa on ehkä tuhou­tunut. Kukaan ei ole kuitenkaan koskaan lähtenyt tutkimaan asiaa, vaikka se olisi mahdol­lista. Hotel Sapiensia asuttaa kirjava joukko ihmisiä, joista pitää huolen Kaitsijat ja heidän instru­men­teikseen luomansa robot­ti­maiset nunnat. Jotain nuo Kaitsijat myös ihmisissä tutkivat, ihan kuin ihmiset olisivat harvi­naisen taudin tartut­tamia. Erään kirjan kertojan mukaan ja pahan, paran­tu­mat­toman taudin kantajia me olemmekin: taudin nimeltä ihmisyys.

Aluksi olin hieman hämmen­tynyt. Minkään­lainen spefi ei ole ihan sitä ominta juttuani, vaikka jokin siinä on aina myös kiehtonut. Hotel Sapiensin kohdalla mietin, että onkohan tämä vähän liian outo ja sekava, että jaksaisin lukea alkua pidem­mälle. Alkua haittasi erityi­sesti joka luvussa vaihtuva kertoja, jonka henki­löl­li­syy­destä en aina pysynyt perillä. Aika pian kuitenkin viehätyin Hotel Sapiensin tapah­tu­mista ja ihmisten tarinoista. Krohn on taitava pilai­lemaan ihmisten kustan­nuk­sella, nauramaan taudille nimeltä ihmisyys. Kirjassa kerrotaan esimer­kiksi terapeu­tista, joka hoitaa kaiken­kam­moista ihmistä, miehestä, jonka varjo karkasi omille teilleen ja Arki-ihmisestä, jonka tapana on aloittaa keskustelu ilmai­se­malla “ihan näin arki-ihmisenä sanoisin –”.

Hotel Sapiensin yllä häilyy koko taivaan peittävä maito­mainen sumu. Se on vertauskuva sekä hotellin asukkaiden epätie­toi­suu­delle omasta kohta­lostaan että lukijan epätie­toi­suu­delle mitä on tapah­tunut, tapahtuu ja tulee tapah­tumaan. Hotel Sapiens ei anna suoria vastauksia, vaan lukija saa päättää näistä asioista. Onko maailma oikeasti tuhou­tunut ja Hotel Sapiensin asukkaat sen viimeiset ihmiset? Onko saman­laisia hotelleja muual­lakin? Vai onko hotellin ulkopuo­linen maailma kutakuinkin ennallaan ja hotellin asukkaat jonkin sortin koeih­misiä? Epätie­toi­suu­desta ja välillä uhkaa­vas­takin tunnel­masta huoli­matta kirjan viimeiset sivut ovat lohdul­lisia, jopa iloisia. Loppu oli viimeinen silaus sille, että todella vaikutuin ja ihastuin Krohnin kerrontaan. Vaikka kirjan lukemi­sesta on ehtinyt jo vierähtää tovi, muistan yhä elävästi Hotel Sapiensin tunnelman ja sen ihmiset.

Muissa blogeissa: Anna minun lukea enemmän, Luettua elämää, Morren maailma, Reader, why did I marry him?, Eniten minua kiinnostaa tie ja Sinisen linnan kirjasto.

Leena Krohn: Hotel Sapiens
Teos 2013
164 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

10 comments

  1. Mukava kuulla, että innostuit Krohnista. On tämä vaan niin hieno teos.

    1. Tämä pääsi kyllä yllät­tämään. En ihan odottanut näin vahvaa lukuko­ke­musta. Jospa muutkin Krohnin teokset miellyt­täi­sivät!

  2. Krohn kietoo maail­maansa ja pian lukija huomaa hymäh­te­le­vänsä maailman paradok­seille. Taitava kirjailija!

    1. Totta! Pidin tässä kirjassa paljon siitä, ettei sitä tarvitse lukea otsa kurtussa.

  3. Kivaa, että olet tutus­tunut Krohniin. Minulle hän on yksi parhaista, ja onneksi on vielä paljon tuotantoa lukematta.

    1. Hänen tuotan­tonsa näyttääkin olevan mittava, joten ei, ei tule vielä pula luetta­vasta :) Täytyy pian kokeilla lisää!

  4. Krohn on kirjailija, johon minunkin pitäisi tutustua ja pian. Minua ehkä kiinnos­taisi eniten hänen uusin.

    1. Uusia, hienoja kirjai­li­joita on mukava löytää. Jospa sinäkin tykkäisit Krohnista! Erehdys vaikuttaa tosiaan kiintoi­salta sekin.

  5. Minäkin pidän Krohnista todella paljon, mutta tätä en ole vielä lukenut! Tykkäsin kyllä Erehdyk­ses­täkin, ja siitä on blogi­teksti vielä työn alla. Oma suosikkini taitaa kuitenkin olla Pereat mundus. :) -Jenni

    1. Kiitos vinkeistä, ehkä luen Krohnilta seuraa­vaksi juuri nuo kirjat! Ja lue sinä tämä :)