Type and press Enter.

Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta

Juuri kun pääsin eräs päivä sanomasta, että olen aika kylläs­tynyt maail­man­sotien aikaan sijoit­tuvaan kirjal­li­suuteen, etenkin romant­tiseen sellaiseen, luinkin määri­telmään sopivan kirjan. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta, sillä Jessica Brock­molen esikois­ro­maani Kirjeitä saarelta on kirje­ro­maani, joita en ole lukenut montaa, mutta jotka kiehtovat minua erityisen paljon. Kirjassa vaikutti olevan myös jotain samaa kuin Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin ihanassa kirje­ro­maa­nissa Kirjal­linen piiri perunan­kuo­ri­pais­toksen ystäville, joten kiinnos­tukseni heräsi.
Kirjeitä saarelta liikkuu kahdessa eri aikata­sossa: ensim­mäi­sessä ja toisessa maail­man­so­dassa. Vuonna 1912 nuori Skyen saarella Skotlan­nissa asuva runoilija Elspeth saa ihaili­ja­postia Ameri­kasta asti. Postin lähettäjä on alkuun vähän hupsulta vaikuttava nuorimies nimeltä Davey. Kirjeen­vaih­dosta syntyy Elspethin ja Daveyn välille varsin lämmin ystävyys.
Vuonna 1940 Elspethin tytär Margaret on rakas­tunut ilmavoimien lentäjään. Elspeth varoittaa tytärtään ajautu­masta rakkauden pauloihin keskellä sotaa, mutta Margaret ei ymmärrä että miksi. Kun saksa­laisten pommi iskeytyy heidän talonsa lähis­tölle Edinburg­hissa, Elspeth katoaa ja Marga­re­tille jää johto­lan­gaksi vain yksi kellas­tunut kirje sekä epätie­toisuus siitä, mitä hänen äidilleen oikein tapahtui ensim­mäisen maail­man­sodan aikaan.
Kirjeitä saarelta on nautin­nol­linen kokonaisuus. Kirje­muo­tonsa vuoksi se tuntuu hyvin intii­miltä, siitäkin huoli­matta, että kirjeet ja niiden kirjoit­tajat ovat fiktii­visiä. Ehkä kirje­ro­maanien vetovoima perustuu juuri siihen? Kirjeiden kautta ilmais­tuina henki­lö­hah­mojen tunteet ja ajatukset tuntuvat paljon voimak­kaam­milta ja henki­lö­koh­tai­sem­milta. Kirje­ro­maa­neissa vaarana voi kuitenkin olla, että henki­lö­hahmot selos­tavat liikaa tapah­tumia auki kirjoit­ta­missaan kirjeissä, siis etenkin silloin kun kyseiset hahmot ovat jo jossain vaiheessa tavanneet toisensa, mutta tämän romaanin kohdalla tällaiset asiat on hoidettu luonte­vasti ja liikaa selit­te­le­mättä.
Kirjeitä saarelta on myös hyvin romant­tinen kirja. Ehkä sanoisin, että melkein jopa ällöro­mant­tinen! Kirjassa kuvat­tujen ihmis­suh­teiden lisäksi romant­tista tunnelmaa luovat myös vanhan­ai­kainen, toisinaan hyvinkin epäluo­tettava kirjeen­vaihto, Elspethin ja Daveyn yhteinen intohimo kirjal­li­suutta kohtaan ja Skyen saaren upeat maisemat (joita olisi voitu kuvata enemmänkin). Kirjeiden kautta läpi käytävä tarina on sekä traaginen että onnel­linen, mikä lisää sen siirap­pi­suutta. Tällä kertaa siirap­pisuus ja ällöro­mant­tisuus kuitenkin maistuivat minulle aika hyvin, joten ne eivät haitanneet. Harmikseni kirjassa ei kuvata kovinkaan paljon sota-ajan arkie­lämää, minkä toisaalta ymmärtää, kun kyse on kuitenkin kirjeistä, joihin halutaan tässä tapauk­sessa pääasiassa vuodattaa tunteitaan. Myös tapah­tumien ennakoi­tavuus kääntyi lopulta hieman häirit­se­väksi seikaksi.
Brock­molen kirja on oiva valinta kirje­ro­maanien ystäville ja roman­tiikan nälkään.
––
Jessica Brockmole: Kirjeitä saarelta (Letters from Skye, 2013)
Suom. Marja Helanen
Bazar 2015, 330 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

10 comments

  1. Minulle tuli lukiessani tunne, että olisin halunnut lukea tämän englan­niksi. Minusta tämä oli oikeassa mielen­ti­lassa hyvä kirja. Pidin lopusta. Joskus on kiva lukea rakkau­des­takin.

    1. Hmm, totta. Englan­niksi kirjeet voisivat kuulostaa vielä kauniim­milta ja runol­li­sim­milta.

      Minul­lekin tämä sopi hyvin tähän väliin. Jos olisin lukenut jo alkuvuonna monta muuta romant­tista kirjaa, niin tämä olisi voinut tökkiä enemmän. Ja kyllä, rakkautta ja roman­tiik­kaakin tarvitaan aina välillä :)

  2. Äääääh. Ajattelin, että lukisin tämän, koska saari, koska kirjeet, mutta ällöro­mant­tinen ei jotenkin nyt juuri tunnu siltä, mitä haluan lukea. Ehkä joskus, jos on sellainen fiilis.

    1. Minul­lekin tämä oli sellainen tietyn­laiseen mielen­tilaan kuuluva kirja, onneksi olin nyt ihan sopivan vastaa­not­ta­vai­sella tuulella. Mutta ei tämä minusta ole mitenkään huonolla tavalla toteu­tettua ällöro­man­tiikkaa, joten jos sinulle tulee joskus oikea fiilis, niin tämä on varmasti hyvä valinta!

  3. Minä olen aloitellut tätä ja pidän kyllä, mutta olen huomaa­vinani tuota samaa siirap­pi­suutta, jonka mainitset. Mutta kiva tämä on loppuunkin lukea, luulen. :)

    1. Kyllä, tämä oli minusta loppuun asti mukava lukuko­kemus ja sitä siirap­pi­suut­takin välillä tarvitaan :)

  4. Kirje­ro­maanit viehä­tävät, joten tarttunen kirjaan heti oikean hetken tullen… Roman­tii­kal­lekin on aikansa ja paikkansa <3

    1. Totta! Hyvin toteu­tettua roman­tiikkaa, vaikka olisikin siirap­pista sellaista, tarvitaan aina välillä :) Ja kirje­ro­maanina tämä on ihana (vaikka taisi muutamien kirjeiden päiväykset olla vähän väärin, mutta mitä pienistä).

  5. Minun lukuko­ke­mukseni muodostui ilmei­sesti hyvin saman­kal­tai­seksi sinun. Toisaalta romaa­nissa on jotain hyvin viehät­tävää, toisaalta siinä on jotain turhan romant­tista ja ennalta arvat­tavaa. Mutta oikeaan mielen­tilaan aivan kelpo romaani. :)

    1. Ällöro­mant­tisuus on ihan kivaa aina välillä ja tässä kirjassa ja tässä mielen­ti­lassa se toimi aivan hyvin :)

      Pitääkin tulla lukemaan tekstisi!