Type and press Enter.

Jojo Moyes: Me Before You

Ostin Jojo Moyesin Me Before Youn varmaan jo pari vuotta sitten ja siitä asti se on ollut koske­mat­tomana hyllyssäni. Rakastuin kirjan kanteen ja toki kansien kätkemä tarinakin kiinnosti, mutta aina jokin muu kirja meni sen edelle. Lienee monelle tuttu tunne, näin käy usein omien kirjojen kohdalla. Päätin kuitenkin nyt viimein tarttua kirjaan sen ajankoh­tai­suuden vuoksi, sillä se julkaistiin vastikään suomeksi nimellä Kerro minulle jotain hyvää.
Me Before You on tarina Louisasta ja Willistä. Pienessä englan­ti­lais­ky­lässä asuva 26-vuotias Louisa, tutummin Lou, menettää työpaik­kansa kahvilan kassana ja joutuu etsimään itselleen uuden työpaikan. Hän asuu vielä kotonaan vanhem­piensa, isoisänsä sekä siskonsa ja tämän pienen pojan kanssa, ja perheen rahat ovat tiukilla. Kun Lou päätyy henki­lö­koh­taisen avustajan paikkaa koskevaan työhaas­tat­teluun ja vielä saa paikan, hänen perheensä painostaa häntä ottamaan työn vastaan. Työstä maksetaan hyvin eivätkä työteh­tävät vaikuta ollenkaan haasta­vilta – tai niinhän sitä voisi luulla.
Loun työnantaja on päälle kolmi­kymp­pinen mies nimeltä Will. Ikävän onnet­to­muuden seurauksena Will on neliraa­ja­hal­vaan­tunut ja joutunut jättämään kaiken entisen taakseen, niin hienon työpaik­kansa Lontoon keskus­tasta kuin kauniin tyttöys­tä­vänsä, puhumat­takaan aktii­vi­sista harras­tuk­sistaan. Lou ja Will vaikut­tavat olevan täysin toistensa vasta­kohtia: Will haluaisi elää kuten ennenkin, mutta ei voi, ja Lou voisi tehdä mitä vain, mutta ei uskalla. Hankalan alun jälkeen Lou ja Will löytävät yhteisen sävelen, mutta sitä varjostaa eräs hyvin vaikea asia. Millaisia valintoja Lou ja Will sekä heidän ympärillään olevat ihmiset lopulta tekevät?
Me Before You on varsin chick lit -henkinen kirja, mutta hieman syväl­li­sem­millä mausteilla. Kerronta on jouhevaa, melko suora­vii­vaista, mutta rinnalla kulkee myös paljon tummempi juova. Tarina ei ole pelkkää hömppää, aivot narikkaan -kirjal­li­suutta, jolle on välillä myös paikkansa, vaan se herättää myös paljon ajatuksia sen vakavam­mista teemoista, kuten vaikkapa vammaisten asemasta yhteis­kun­nas­samme ja heihin kohdis­tu­vasta suhtau­tu­mi­sesta. Samaa kevyiden ja vakavampien teemojen yhdis­telyä näin esimer­kiksi viime joulu­kuussa lukemassani Liane Moriartyn Hyvässä aviomie­hessä.
Aiheensa puolesta Me Before You vaikutti minusta hyvin mielen­kiin­toi­selta kirjalta ja sitä se olikin. Alan Holling­hurstin Vieraan lapsen jälkeen tällainen kevyt, muttei liian hömppä teos oli hyvä valinta luetta­vaksi. Nauroin ja vähän melkein itkinkin. Pidin valta­vasti Loun hassusta perheestä. Samalla kirja jätti minut kuitenkin vähän kylmäksi, mikä kuulostaa risti­rii­tai­selta, sillä koin kuitenkin sen parissa tunteita laidasta laitaan. Tarina on hyvin ennalta-arvattava eikä lopun asiat hätkäh­dyt­täneet enää millään tavalla. Kirjaa voisi mielestäni myös tiivistää, joskus se tuntui hieman junnaavan paikoillaan. Ja en tiedä, ehkä tarina ajautuu välillä vähän liian senti­men­taa­li­seksi?
Me Before You on niitä kirjoja, joissa ei oikein ole mitään hengäs­tyt­tävän hienoa tai nerokasta, muttei toisaalta mitään vikaakaan. Tällai­sille kirjoille on paikkansa, mutta en voi sanoa lukevani Me Before Youta enää toista­miseen, mitään niin hienoa lukue­lä­mystä en saanut. Jos chick lit -kirjal­lisuus on omaa aluettasi ja nautit kevyistä, mutta myös hieman syväl­lisiä teemoja käsit­te­le­vistä lukuro­maa­neista, Me Before You kolahtaa varmasti.
Muissa blogeissa: Kasoittain kirjoja ja Kirjojen keskellä
––
Jojo Moyes: Me Before You
Penguin Books 2012, 481 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

8 comments

  1. Minä yritin lukea kirjai­li­jalta sitä toista aiemmin jo suomen­nettua teosta (jonka nimeä en näköjään saa päähäni millään) ja hitsit, ei uponnut yhtään :D Kovasti sinnit­telin, mutta lopulta oli liian höttöä makuuni. Ehkä se olisi paran­tunut loppua kohden, mutta no, siitä en tiedä.

    Tässä on tosiaan kaunis kansi!

    1. Mä olen vähän ollut kuule­vi­na­nikin, ettei se eka suomen­nettu ole niin hyvä. Mäkään en muista se nimeä :D Mutta näin mutulla voisin sanoa, että tämä on parempi.

      Tän kannesta tulee vähän hämmen­tä­vällä tavalla mieleen Sarah Winmanin When God Was a Rabbitin kansi (siis tää versio: http://lukuisa.blogspot.fi/2012/07/sarah-winman-when-god-was-rabbit.html). En tiedä, onko niillä sama tekijä.

  2. Kuulostaa aika mielen­kiin­toi­selta. En ole juurikaan chick litin ystävä, mutta tämä vaikuttaa kuitenkin sen verran erilai­selta ja kiinnos­ta­valta että sen voisi joskus vaikka lukeakin :)

    1. Minäkään en lue paljoa chick litiä, mutta pari laadu­kasta vuodessa on sopiva annos :) Ja tämä oli ehdot­to­masti sieltä laaduk­kaasta päästä, ei mikään liian höpö.

  3. Minulle tämä oli siitä lievästä ennalta-arvat­ta­vuu­destaan huoli­matta hyvin mieluinen lukuko­kemus. Mieluinen siitä huoli­matta, että itkin pääni kipeäksi. Kannen perus­teella odotin sitä perus­kepeää chick litiä, joten yllätyin iloisesti siitä tummem­masta sävystä, joka tarinasta löytyi.

    (Ja haluaisin hirveästi saada kelta­mus­ta­rai­taiset sukka­housut!)

    1. Lou persoonana oli minusta aika kiva ja hyvin toteu­tettu tässä :) Minäkin pidin siitä, ettei tämä onneksi ollut ihan täyttä höttöä ja hattaraa, vaan antoi oikeasti myös ajatte­le­misen aihetta!

  4. Minäkin luin tämän, käännöksenä tosin, tovi sitten. Tykästyin kovasti, sellaista älykästä ja vähän syvemp sävyistä viihdettä. Sehän näissä kirjoissa toki on, että näitä ei tule enää toiste luettua, mutta toisaalta antoi kuitenkin yhdeksi kerraksi ihanan lukue­lä­myksen :)

    1. Kirja sopi hyvin tähän lukuhetkeen ja koska se ei ollut mitään aivan aivot narikkaan -kirjal­li­suutta, vaan tosiaan hieman syväl­li­sempää, niin pidin myös! Ehkä luen Moyesilta joskus vielä jotain lisää :)