Type and press Enter.

John Williams: Stoner

Hän oli tavalla tai toisella suhtau­tunut intohi­moi­sesti elämänsä jokaiseen hetkeen ja kenties varauk­set­to­mimmin juuri silloin kun ei ollut tiennyt tekevänsä niin. Se oli intohimoa, mutta ei hengen eikä lihan intohimoa vaan voimaa, joka käsitti ne molemmat kuin ne olisivat olleet yhtä rakkauden materiaa, ainetta, josta rakkaus muodostuu. Tuo intohimo sanoi naiselle tai runolle mutkat­to­masti: Katso! Minä elän.
John Williamsin (1922–1994) Stoner on romaani, joka ilmestyi ensim­mäisen kerran jo vuonna 1965. Silloin se jäi huomaa­matta, mutta 2000-luvun uusien painosten myötä romaani on nostettu lähes tulkoon klassikon asemaan. Hyvä niin, sillä vau. Vau. Olen sanaton.
Lyhykäi­syy­dessään Stoner on William Stonerin melan­ko­linen elämän­tarina. Tarina alkaa hänen nuoruu­destaan maanvil­je­lijän poikana, kun hän saa mahdol­li­suuden lähteä opiske­lemaan maata­lous­tie­teitä Missourin yliopistoon. Stoner lähtee, mutta huomaa pian kirjal­li­suuden vetävän häntä enemmän puoleensa: 
Sloanen katse palasi William Stoneriin, ja hän sanoi nuivasti: “Herra Shakes­peare puhuu teille kolmen­sadan vuoden takaa, herra Stoner. Kuuletteko hänet?”
Stonerin elämä on yliopiston käytävät. Hän ei palaa enää kotiti­lalleen, vaan ryhtyy kirjal­li­suuden opetta­jaksi, myöhemmin profes­so­riksi. Hän saa muutaman ystävän, vihamiehen, rakas­tetun ja kohtaa lukuisia petty­myksiä ja pieniä, hauraita onnen­hetkiä. Työ ja nuo onnen­hetket kannat­te­levat Stoneria läpi elämän, läpi kahden maail­man­sodan ja ikävän avioliiton, kunnes on aika luopua kaikesta ja olla muiste­le­matta menneitä.
En osannut kuvitel­lakaan, että masentava kertomus masen­tavan oloisen miehen elämästä voisi olla missään määrin koukuttava, mutta se on! Ehkä salaisuus on siinä, että Stonerin elämä voisi olla kehen tahansa meidän elämä. Siinä ei tapahdu mitään suuria mullis­tuksia tai käänteitä, vaan se koostuu pienistä palasista, vääristä ja oikeista valin­noista, työstä, rakkau­desta ja intohi­mosta. Se ei ole mitään suurta, se on taval­lista elämää, vaikkakaan ei välttä­mättä sitä onnel­li­sinta. Ja nyt kirjan luettuani tajuan, ettei kirja edes ollut mitenkään masentava, vain hyvin melan­ko­linen ja tosi.
Stonerin kerronta on yksin­ker­taista, miltei lakonista. Kertoja kertoo vain kaiken oleel­lisen. Kääntäjä on myös tehnyt erinomaista työtä tavoittaen tuon lakonisen kerron­ta­tyylin myös suomeksi. Stoner henkii myös vahvaa ajankuvaa. Se näkyy esimer­kiksi konser­va­tii­visen yliopis­to­maa­ilman ja Stonerin muodos­tamien ihmis­suh­teiden kautta. Maailma kuitenkin myös muuttuu Stonerin ikään­tyessä: autot ilmes­tyvät katukuvaan, kaupungit kasvavat, irtosuhteet muuttuvat hyväk­syt­tä­vim­miksi, mutta yksi, yliopisto insti­tuu­tiona, on ja pysyy, vaikka muutosten tuulten halut­taisiin puhal­tavan sielläkin.
Stonerin loppu on yksi kauneimpia lukemiani pitkään aikaan. Jäin sanat­to­maksi, liikutuin. Millainen ihmiselämä voikaan olla, miten asiat voivatkaan mennä pieleen, mutta myös oikein. Milloin elämään voi olla tyyty­väinen? Mitä on hyvä elämä? 
Voin vain enää sanoa, että lukekaa, lukekaa tämä kirja! Olen jo nyt hyvin vakuut­tunut siitä, että luin yhden vuoden parhaim­mista ja vaikut­ta­vim­mista kirjoista. Kuinka monta muuta Stonerin kaltaista kirjaa olemmekaan unohtaneet? Luulen, että aika monta.
John Williamsin Stoner ilmestyy 26. helmi­kuuta. 
Muissa blogeissa: Ullan luetut kirjat ja Leena Lumi.
––

John Williams: Stoner (Stoner, 1965)
Suom. Ilkka Rekiaro
Bazar 2015, 306 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

16 comments

  1. Laura, juuri näin: Tässä havisevat nyt yhden vuoden parhaimman kirjan lehdet jo tammi­kuussa. Onneksi Williamsia on luvassa lisää, mutta on vain yksi Stoner!

    <3

    1. Aika hurjaa, että heti alkuvuo­desta tuli tällainen pommi!

      Ai niin, toinen Williamsin kirja suomen­netaan myös. Sekin on pakko lukea :)

  2. Apua mikä ylistys! Täytynee siis laittaa lukulis­talle.

    1. Hämmästyin hieman itsekin, että miten hieno kirja tämä oli. Laita ehdot­to­masti lukulis­talle! Älä muuten lue kirjan alussa olevaa saatetta. Se ei sinällään spoilaa, sillä tässä kirjassa ei oikein ole kamalasti spoilaa­mista, mutta referoi kirjan tapah­tumat kuitenkin hyvin yksityis­koh­tai­sesti.

  3. Olen samaa mieltä, että alun saatetta ei kannata lukea ennen kirjan lukemista. Rakastuin tuohon kirjaan. Voin vain ehdottaa, lukekaa tuo kirja!

    1. Toivot­ta­vasti tämä kirja­vuosi on täynnä tällaisia Stone­reita! Tämä oli pitkästä aikaa jotenkin niin täydel­linen kirja :)

  4. Nyt taisit Laura pistää tämän minul­lekin etsintään.

    1. Hyvä, kannattaa! Jos et jaksa odottaa suomen­noksen viral­liseen julkai­su­päivään eli 26.2. asti, niin eiköhän tätä löydy alkukie­li­se­näkin ainakin netistä.

    2. Olipas onni, että “eksyin” tänne tammi­kuussa ja laitoin heti kirjan varaukseen. Näin kauan siinä meni, että sain, mutta lukeminen meni nopeaan. Kiitos, että vähän varoit­telit alusta, hyppäsin yli ja luin vasta lopuksi. Tämä ei ollut masentava kirja. Se oli kaunis, herkkä, mukaansa tempaava hitail­lakin kohdilla. Harmitti, että Stoner antoi Kathe­rinen mennä, mutta sekin oli pointti Stonerin elämään. Olen samaa mieltä kanssasi kirjan lopusta: voiko lähes­tyvää kuolemaa kuvata herkemmin mutta samalla realis­ti­sesti. Kiitos hyvästä vinkistä taas ja aurin­koista kevättä!

    3. Oho, Stoner on tainnut kiinnostaa monia muitakin jonosta päätellen. Huippua, että sinäkin niin pidit tästä, mutta en toisaalta edes ihmettele! Tarinan loppu on jäänyt kummit­te­lemaan minunkin mieleeni…

      Bazar muuten julkaisee William­silta ensi vuoden keväänä kirjan Butcher’s Crossing. Saapa nähdä, onko se yhtä hieno kirja kuin Stoner.

      Kiva, kun vierailet täällä Reijo ja kaunista kevättä sinnekin päin!

  5. Minäkin aavis­telen, että Stoner on yksi parhaista vielä loppu­vuo­desta :)
    Kansikin on niin väkevä, että huolisin tauluksi ilman muuta.

    Jännä nähdä, millainen Williamsin toinen suomen­nettava teos on :)

    1. Toivot­ta­vasti toinen kirja olisi edes puoleksi näin väkevä kuin tämä! Innolla odotan :)

      Ja oi, minäkin ottaisin tämän tauluksi seinälle, ehdot­to­masti.

  6. Odotan innolla tämän kirjan saapu­mista! Uskon, että tuleva lukuko­kemus on huima, kuten arviosi lupailee! <3

    1. Ihanaa! Toivot­ta­vasti rakastut myös!

  7. Luin juuri tästä Katjan blogista ja nyt samalla tänne. Voi että kun tämä kuulostaa ihanalta kirjalta! ja juuri jotain tällaista vähän kaipaisin, kun lukupi­nossa on viime aikoina ollut lähinnä fantasiaa ja spefiä. Nyt odotukset kirjan suhteen ovat kuitenkin aika korkealla, toivotaan että ne täyttyvät.

    1. Stonerin vankka realismi olisi varmasti oikein hyvää vaihtelua spefille ja fanta­sialle! Toivot­ta­vasti tykkäät, en nimittäin voisi melkein edes ymmärtää, jos joku tätä inhoaisi :D