Type and press Enter.

David Vann: Kylmä saari

Pienen alaska­laisen kylän asukkaat Gary ja Irene lähtevät parin kilometrin päässä järven rannasta sijait­se­valle syrjäi­selle saarelle raken­tamaan mökkiä. Mökki on ollut Garyn unelma ties miten kauan, mutta hän ei vain ole saanut sitä aikai­seksi aiemmin. Ireneä mökin raken­ta­minen ei voisi vähempää kiinnostaa. Siitä Gary kuitenkin saa vain enemmän aihetta valittaa Irenen osaamat­to­muu­desta ja miten tämä on pilannut hänen elämänsä. Garyn ja Irenen 30 vuoden mittainen avioliitto on luhis­tu­massa kasaan, niin myös sitä symbo­loiva tarinan edetessä syntyvä hutera mökki.
Heti ensim­mäisen päivän jälkeen Irene alkaa kärsiä kammot­ta­vasta päänsä­rystä, joka estää häntä nukku­masta ja toimi­masta selkeästi. Aikainen talvi lähestyy, joten mökki on saatava pian valmiiksi. Samaan aikaan Garyn ja Irenen kahdella jo aikui­sella lapsella on ongelmia omissa parisuh­teissaan. Mikä on lopulta koko perheen kohtalo?
David Vannin Kylmä saari ei ole mitään iloista luettavaa ja jos siinä näkeekin pientä huumoria, se on mustaakin mustempaa. Kirjasta on ollut myös vaikea kirjoittaa. Luin kirjan loppuun noin viikko sitten, mutta on tässä ollut kiirei­täkin opintojen loppuun­saat­ta­mi­seksi tältä vuodelta (onneksi nyt voi vain rentoutua ja lukea kuukauden verran). Kiireitä tai ei, kirjoit­ta­minen tuntuu edelleen vähän vaikealta, mutta yritän saada kirjasta jonkin­laisen otteen. Toisaalta nimittäin pidin siitä, mutta toisaalta se jätti vähän kylmäksi, kuten Garyn ja Irenen avioliitto ja kaiken keski­pis­teenä oleva saari.
Karun kaunis Alaska tulee tarinassa iholle asti. Se sopii täydel­li­sesti Garyn ja Irenen rakoi­levan avioliiton näyttä­möksi. Vaikka Alaska on kaunis, oikeastaan kaikki muu on rumaa. Rumaa niin kuin elämä voi olla. Kenel­läkään kirjan henki­löistä ei mene hyvin. Garyn ja Irenen suhteen kuvaa­minen on hyvin realis­tista, heidän mielensä todel­li­sella tavalla komplek­sisia. Avioliitto on tiensä päässä, koska kumpikin on ollut liian myönty­väinen toiselle ja siitä seurannut katkeruus ja puhumat­tomuus on tuhonnut kaiken kauniin mitä alussa oli.
Mietin pitkään, onko Garyn ja Irenen lasten elämän­ku­vioiden mukaan ottaminen ollut tarpeel­lista. Huomasin olevani kiinnos­tunut eniten juuri Garysta ja Irenestä sekä siitä, miten vähitellen etenevä mökki­pro­jekti heijastaa heidän välistä suhdettaan. Olisiko kirja ollut liian masentava, jos se olisi keskit­tynyt kuvaamaan vain pääparia? Toisaalta lapsienkaan parisuhteet eivät ole hyvissä kanta­missa, joten näkökulmien vaihdokset eivät siinä mielessä piris­täneet.
Pidin kyllä kirjan traagi­suu­desta, mutta ehkä se oli vähän liikaa stres­saavan elämän keskellä. Välillä kaikki kerto­muksen ikävät asiat ja harmaus alkoivat ihan puuduttaa ja jouduin tosissani pakot­tamaan itseni rämpimään eteenpäin. Onneksi jännite palaa kirjan lopussa siinä määrin, että olin ihan häkel­tynyt. Loppuun palaan mielessäni yhä vieläkin.
Kylmässä saaressa on vierailtu myös seuraa­vissa blogeissa: P. S. Rakastan kirjoja ja Hengi­tys­keinu.
––
David Vann: Kylmä saari (Caribou Island, 2011)
Suom. Irmeli Ruuska
WSOY 2014, 328 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

2 comments

  1. Sain kirjan viimein luettua. Sen kansi ei houku­tellut minua. Nyt haluaisin lukea kirjai­lijan aiemman teoksen, koska se käsit­telee hieman samaa aihepiiriä. Alaska tapah­tumien miljöönä kiinnostaa minua.

    1. Alaska on hyvin kiehtova, totta, ja tekisi mieli lukea enemmänkin sinne sijoit­tuvaa kirjal­li­suutta.