Type and press Enter.

Michael Ende: Tarina vailla loppua

Kirjat olivat Bastian Baltasar Buxin mieliteko…

Jollet koskaan ole kyyhöt­tänyt tunti­tol­kulla korvat hehkuen ja tukka pörrössä kirjaa ahmien ja muun maailman tykkänään unohtaen, tietä­mättä nälästä tai vilusta…

Jollet koskaan ole lukenut salaa tasku­lampun valossa täkin alla, koska isä tai äiti tai joku muu huolehtiva sielu on sammut­tanut valot ja parastasi tarkoittaen käskenyt sinun nukkua, kun aamulla kumminkin on niin aikainen herätys…

Jollet koskaan edes salaa ole vuodat­tanut katkeria kyyne­leitä, kun kiehtova tarina oli lopussa ja kun sinun oli erottava henki­löistä, joiden kanssa olit kokenut niin monta seikkailua ja joita rakastit ja ihailit ja joiden puolesta pelkäsit ja toivoit ja joiden seuraa vailla elämä sinusta tuntui tyhjältä ja turhalta…

Jollei sinulla ole tällai­sesta mitään omia kokemuksia, et varmaankaan voi ymmärtää mitä Bastian nyt teki.
Michael Enden (1929–1995) klassik­ko­las­ten­ro­maani Tarina vailla loppua lienee monelle tuttu ainakin sen pohjalta tehdyn elokuvan Päätty­mätön tarina muodossa. Olen nähnyt elokuvan, joskus kauan aikaa sitten, mutta kirja on jäänyt lukematta. Kirjahan kertoo pienestä, paksusta pojasta nimeltä Bastian, joka päätyy varas­tamaan eräästä antikva­ri­aa­tista kiehtovan oloisen kirjan. Kotiin ei tietenkään ole enää menemistä varas­tetun kirjan kanssa, joten Bastian pakenee koulunsa ullakolle lukemaan kirjaa. Bastian on aina rakas­tanut tarinoita ja sepittää niitä mielellään itsekin, joten kirjan fanta­sia­maailma imaisee hänet hetkessä mukaansa. Itse asiassa niinkin kovaa, että myöhemmin hän on itsekin osa sitä, osa Fanta­asian valta­kuntaa. Siellä ollessaan hänen täytyy keksiä Fanta­asian valtiat­ta­relle uusi nimi, jotta valta­kunta säästyisi tuholta, ja sen jälkeen löytää toivei­densa avulla takaisin ihmisten maailmaan. Paha vain, että toiveita on rajal­linen määrä ja jokainen Bastianin tekemä toive vie pois osan hänen muistoistaan.
Pidin kovasti kirjan alkupuo­lesta, johon Päätty­mätön tarinakin pohjautuu. Kun kirjan toinen osa, jossa Bastian päätyy itsekin Fantaa­siaan, alkaa, alkaa myös tarinan heikkoudet. Se todel­lakin alkaa vaikuttaa tarinalta vailla loppua. Alkupuoli, jossa Bastian lukee kirjaa, seuraa Atréjun ja lohikäärme Fuhhuurin seikkailuja ja vähän väliä kommentoi tarinan etene­mistä, on vauhdikas ja pitää hyvin otteessaan. Loput tarinasta tuntuu varsin päämää­rät­tö­mältä haahui­lulta, hyvin hitaalta sellai­selta. Alun sympaat­tisen oloisesta Bastia­nista tulee tarinan edetessä hyvin rasittava ja ärsyttävä poika. Niin, ehkä meistä kaikista tulisi, jos voisimme toivoa itsel­lemme mitä vain, mutta kun tarina pyörii tällaisen henki­lö­hahmon ympärillä seuraavat pari sataa sivua, alkaa se jo puuduttaa.
Enden luoma maailma on varsin eriskum­mal­linen ja sen asukkaat sitäkin eriskum­mal­li­sempia. Sanoisin niiden olevan kaikkein parasta koko kirjassa. Muuten kirja (alkupuolen jälkeen) on hyvin, hyvin pitkä­pii­mäinen ja tylsä. Myönnän, että harkitsin pariinkin otteeseen jättäväni sen kesken ja oikeastaan toivon, että olisinkin jättänyt, heti sen jälkeen kun Bastian siirtyi Fantaa­siaan. En näin pari päivää kirjan luettuani enää muista siitä paljoakaan, sillä en jaksanut kiinnittää huomiotani enää kaikkeen, vaan pikaluin etenkin sen kaikista tylsimmät kohtaukset. 
En tiedä, olisinko pitänyt kirjasta enemmän nuorempana. Tarina vailla loppua on ehkä siitä vähän hankala kirja suosi­tella (en tosin juuri suosit­telisi) kenel­lekään, sillä kovin nuoresta se voi olla aika raskas­lu­kuinen, mutta eipä se näin aikui­se­nakaan tuntunut juuri miltään.
Kehotan siis lukemaan tästä kirjasta vain ensim­mäisen osan. Toinen osa kirjaa on yksin­ker­tai­sesti vain ajantuh­lausta, ei mitään muuta.
Tarinasta vailla loppua on kuitenkin pidetty hurjasti (!) seuraa­vissa blogeissa: Morren maailma, Villa­sukka kirja­hyl­lyssä ja Lumiomena.
––
Michael Ende: Tarina vailla loppua (Die unend­liche Geschichte, 1979)
Suom. Marja Kyrö
Otava 2007, 492 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

19 comments

  1. Muistelen pitäneeni tästä kirjasta silloin joskus nuorempana. En tosin ole kokeillut uusin­ta­lukua aikui­siällä. :) Lukupi­nostani löytyy jo Enden Momo, josta myös pidin nuorempana. Jollei se ole täysi floppi, ehkä kokeilen tätäkin.

    1. Minä en ole lukenut tai kuullutkaan muista Enden kirjoista. Voi olla, etten ihan innostu kokei­lemaan tämän petty­myksen jälkeen :D Mutta kokeile sinä kuitenkin! Alemmista kommen­teista näkee, että moni on tästä kirjas­takin pitänyt hurjan paljon.

  2. Minul­lekin Enden kirjat olivat rakkaita nuorempana. Eteenkin Mielin­kie­lin­liemi. Tähän pitäisi palata vielä. Hatarasti muistelen, että en itsekään kokenut ihan kaikkia Bastianin vaiheita niin hurjan mielen­kiin­toi­seksi, vaikka romaanin asetel­massa kiehto­vuutta onkin.

    1. Joo en tiedä, toinen osa kirjasta oli niin hirveän tylsä! Ihan kummal­lista, koska alku oli niin hyvä. Mutta eikös tämän pohjalta tehdyistä eloku­vista juuri se toinen leffa, joka pohjautuu ainakin jossain määrin kirjan toiseen osaan ekan leffan pohjau­tuessa ensim­mäiseen osaan, flopannut ihan kunnolla? En ole nähnyt sitä enkä kyllä varmasti katso :D

  3. Minä rakastin tätä lapsena, nyt aikuisena en ole lukenut kirjaa kokonaan. Lapsena kuin useana vuonna itsenäi­syys­päivän aikaan. Pidin siitä, miten kirja alkoi hitaasti ja johdatti sitten huimiin seikkailuih. Hmm, pitäi­sikin antaa luetta­vaksi omalle Harry Potte­reita rakas­ta­valle tyttä­relleni. :)

    1. Minulle kävi vähän päinvastoin: kirja alkoi hyvin mielen­kiin­toi­sesti mahta­valla seikkai­lulla, mutta sitten toinen osa alkoi jarru­tella aivan liikaa.

      Toivot­to­vasti tyttösi pitää tästä! Voi olla, että minäkin olisin pitänyt enemmän nuorempana.

  4. Sama juttu minulla myös. Lapsena rakastin, kolah­tai­si­kohan enää?

    1. Jaa-a, kokeile ihmeessä! Kirjan voi onneksi jättää aina kesken :)

  5. Minä luin tämän joskus lapsena ja rakastin tätä kovasti. Itsea­siassa olen lukenut tämän useampaan otteeseen, mutten enään aikui­siällä. Tiedä sitten olisiko tämä enään huikea lukuko­kemus :D

    1. Jotkut kirjat on ihan hyvä jättää sinne lapsuuteen :D

  6. Minä rakastuin lapsena Päätty­mätön tarina -elokuvaan. Kieltä­mättä hieman hirvitti tarttua kirjaan, mutta elokuvan lailla sekin sai palan sydämestäni :)

    Harmi, että kirjan loppu ei ollut sinulle yhtä hyvä kuin alku. Bastia­nista ei todel­lakaan ollut helppo tykätä koko aikaa.

    1. En ymmärrä sinua! :D No ei, kiva kuulla, että kirja toimi sinulle. Kirja­pet­ty­mykset kun ovat vähän ikäviä.

      Voi vitsit, Bastian oli niin kiva aluksi, mutta revin kyllä hiuksia päästäni hänen kanssaan loput kirjasta.

  7. Siihen aikaan, kun isä (minä) ensim­mäisen video­nau­hurin osti, niin lasten kanssa tätä katsottiin ja sutta hieman pelättiin. Kirjaa en ole lukenut, mutta radio Nostalgia soittaa aika ajoin vieläkin leffan tunnus­me­lodiaa Never ending story. Joten muistoissa monilla, kuten kommen­titkin osoit­tavat.

    1. Totta, ei liene montaa joka ei olisi tätä joskus lukenut tai katsonut elokuvana. En muista minkä ikäisenä olisin elokuvan nähnyt enkä itse asiassa muista itse eloku­vas­takaan enää paljoa, parhaiten ihanan Fuhhuurin :)

  8. Luin tämän lapsena pariinkin kertaan ja minusta tämä oli silloin aivan lumoava. Tykkäsin silloin tosi paljon muistakin Enden kirjoista Momosta ja Mielin­kie­lin­lie­mistä. Olen harkinnut jo jonkin aikaa kokei­levani jotakin Enden kirjaa näin aikuisena. Toivoisin pitäväni edelleen, mutta eihän sitä tiedä, tuntuisiko kirja minus­takaan enää nykyään samalta kuin ennen.

    1. Aina voi kokeilla, vaikka vaarana on toki se, että muistot kirjasta menevät pilalle. Pääosin olen kuitenkin itse yhä pitänyt uudelleen lukemistani lapsuu­den­kir­joista, esimer­kiksi Pikku vampyy­rista.

    2. Olen viime vuosina jotenkin tykäs­tynyt lapsuuden kirjojen uudel­leen­lu­ke­miseen. Olen välttynyt miltään suurilta petty­myk­siltä, vaikka melko monesta muistan pitäneeni vielä enemmän lapsuu­dessa. Jotenkin lapsuuden suosikkien lukeminen tuntuu jo nyt todella nostal­gi­selta.

  9. Luin tämän lukupiirin toukokuun teoksena ja bloggasin siitä vasta nyt. Olen niin samoilla linjoilla kanssasi. Eka osa ihan ok (etenkin kun jossain kohdissa tuli muisti­kuvia eloku­vasta), toinen osa tarinasta kamala ja tylsä (kirjoitin muuten lukupiiriä varten muistiin­pa­noihin myöskin Bastianin haahui­lusta). Bastianin hahmo­ke­hitys oli yllättävä (ja kaiketi opetta­vainen), mutta se oli kirjoi­tettu niin, ettei muutos ollut kiinnos­tavaa luettavaa. Harmi, että tämä ei ollut minulle ihana lukuko­kemus niin kuin monelle muulle, ja luulenpa etten lapse­nakaan olisi pitänyt tästä. Ei nuorempana koskaan kiinnos­tanut, yhtenä syynä kaksi­vä­rinen fontti, mutta muistelen että isosiskoni olisi tätä kehunut.

    1. Jep, se toinen osa oli ihan järkyt­tävän puuduttava! Ensim­mäinen osa oli vielä kiva ja vetävä ja se toi elävästi mieleen yksityis­kohtia eloku­vasta, mutta voi vitsit sitä toista puoliskoa… Nyt ihmet­telen, että miksen vain jättänyt tätä kesken, varsinkin, kun en lukenut tätä mitään lukupiiriä varten vaan ihan itsekseni :D