Type and press Enter.

Terhi Ekebom: Kummi­tus­lapsi

Terhi Ekebomin sarja­ku­va­ro­maani Kummi­tus­lapsi on pieni suuri tarina. Nimetön nainen muuttaa taloon synkän metsän viereen, missä “kukaan muu ei suostunut asumaan”. Metsästä alkaa kuulua ulvontaa, joka on peräisin metsään hylät­tyjen lasten ja vanhusten henkien suusta. Henget haluavat päästä kohti valoa, jota he eivät kuitenkaan löydä synkän metsän uumenista. Pian naisen elämään ilmestyy pieni kummitus, joka on aina halunnut päästä kouluun.
Kummi­tus­lapsi on vähäe­leinen kirja, jonka tunnelma on hyvin surul­linen ja alaku­loinen, mutta toisaalta myös toiveikas. Tekstiä on niukasti ja tarinaa kerrotaan pääasiassa pelkkien kuvien avulla, mutta se on juuri kirjan vahvuus. Kuvitus on nimittäin hyvin kaunista, vaikkakin yksin­ker­taista ja harmaan­sä­vyistä, ja se vie tarinaa eteenpäin jouhe­vasti.
Luin Kummi­tus­lapsen yhdeltä istumalta. Aikaakin siihen voi käyttää, sillä kuvissa riittää ihail­tavaa ja tarinassa pures­kel­tavaa, mutta juuri tekstin vähäi­syyden takia kirja oli nopeasti luetta­vissa. Minulle jäi kirjan jälkeen hieman alaku­loinen olo, vaikka tarina onkin toiveikas. Ekebom on saanut ladattua tarinaan niin voima­kasta surua: taloon muuttava nainen ja metsän vangeiksi jääneiden kohtalo puhutut­tavat. Onneksi pieni kummi­tus­lapsi on iloinen ilmestys.
Muita Kummi­tus­lapsen lukeneita: Taika­kir­jaimet, Booking it some more ja Kirjojen keskellä.
––
Terhi Ekebom: Kummi­tus­lapsi
Asema 2013, 244 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

4 comments

  1. Tulee kyllä hyvin vahvasti Lumilapsi tästä mieleen. Kansikin niin saman­lainen.

    1. Minul­lakin tuli alkuun, mutta tarina on kuitenkin erilainen :)

  2. Kiitos tästä bloggauk­sesta, sait minut taas muistamaan, että myös sarja­ku­va­teokset voivat olla hyvin kiinnos­tavia. =) Usein tuo kerronnan muoto tuppaa unohtumaan tyystin, kun teksti­muo­toiset teokset vievät kaiken huomion.

    1. Totta, minul­lekin käy niin usein, vaikka olisi kyllä syytä tutustua sarja­ku­va­ro­maa­neihin (ja myös ihan sarja­kuviin) enemmän, etenkin kotimaisiin, sillä tällaisia helmiä sieltä voi löytyä! :)