Type and press Enter.

J. K. Rowling: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban

Jos et ole lukenut J. K. Rowlingin Harry Potter -sarjaa ja/tai haluat välttyä kaikelta mahdol­li­selta, mikä liittyy sarjan jatko-osiin, älä lue enää pidem­mälle.
Harry Potterin kolmas vuosi Tylypah­kassa lähestyy. Sitä ennen on kuitenkin kestettävä Marge-tädin vierailu Dursleyden luona. Se ei suju ihan ongel­mitta ja Harry karkaa kotoa. Samoihin aikoihin velho nimeltä Sirius Musta on paennut Azkabanin vanki­lasta. Mustaa pidetään hyvin vaaral­lisena, sillä hänet tuomittiin kolme­toista vuotta aiemmin kolmen­toista ihmisen murhasta ja hänen onnistui paeta vanki­lasta, josta kukaan muu ei ole koskaan aiemmin onnis­tunut pakenemaan. Huhutaan, että Sirius Musta olisi nimenomaan Harryn perässä, joten Tylypah­kassa otetaan käyttöön äärim­mäiset turva­toimet: sen maille asetetaan varti­joiksi ankeut­tajia, Azkabanin kammot­tavia varti­joita.
Taika­mi­nis­teriön, Tylypahkan opettajien ja Harryn ystävien huoleh­tiessa Harryn turval­li­suu­desta, nuori velho kokee olevansa jatkuvan tarkkailun alaisena, vaikka haluaisi vain olla kuin muutkin. Koulu­vuoteen kuitenkin mahtuu onneksi niin huispausot­te­luita, uuden kerrankin pätevän pimeyden voimilta suojau­tu­misen opettajan luentoja kuin Hagridin asioissa autta­mista. Harry ei voi kuitenkaan olla mietti­mättä mitä Sirius Musta hänestä haluaa ja miksi ankeut­tajat tuntuvat olevan hänestä erityisen kiinnos­tu­neita.

Harry Potter and the Prisoner of Azkaban on Harry Potter -sarjan kolmas osa. Kohta mennään siis jo puoli­vä­lissä! En tiedä kuinka monesti minun täytyy tämä vielä toistaa (luulta­vasti aina viimeiseen kirjaan asti), mutta The Prisoner of Azkaban yllätti minut kuten kaksi edellis­täkin yllätti. En muistanut moniakaan kirjan tapah­tu­mista, vasta loppu oli lähes kokonai­suu­dessaan tuttu. Kolmannen elokuvan katso­mi­ses­takin taitaa olla jo aikaa.
Kirja on useas­takin eri syystä selkeästi erilainen mitä kaksi ensim­mäistä osaa. Ensiksi Harry ja hänen ystävänsä ovat varttuneet jo teini-ikäisiksi eikä heidän käytök­sensä ole enää niin lapsel­lista. Toiseksi kirja esittelee jotain muutakin pelot­tavaa kuin Volde­mortin hahmon: hurjan Sirius Mustan ja Azkabanin vankilan vartijat, ankeut­tajat, jotka imevät itseensä kaiken ympäröivän onnel­li­suuden. En muista­nutkaan, miten hyytävän pelot­tavia nuo olennot kirjois­sakin ovat. Kolman­neksi kirja ei etene samaan tuttuun tyyliin kuin kaksi aiempaa osaa, joissa alku tuntuu pyörivän lähinnä Harryn ja hänen ystäviensä opiske­lu­ku­vioissa ja lopussa tuleekin sitten melkoinen tapah­tu­ma­vyöry. The Prisoner of Azkaba­nissa tarinaa ja jänni­tettä raken­netaan koko kirjan ajan eivätkä lopun vauhdikkaat tapah­tumat tule ihan kerta­ry­säyk­sellä. Neljän­neksi kirja on kokonai­suu­dessaan jo hyvin synkkä – edeltävien osien huolet­tomuus loistaa aikalailla poissao­lollaan.
The Prisoner of Azkaban käynnistää merkit­tävän tapah­tu­ma­sarjan, joka tulee muuttamaan koko taika­maa­ilman. Kaksi ensim­mäistä kirjaa tuntuvat “vain” pohjus­tuk­selta, jonka tarkoi­tuksena on tutus­tuttaa lukija Harryyn, Tylypahkaan ja velhojen ja noitien maailmaan eli lyhyesti sanottuna siihen, mistä kirja­sar­jassa on oikein kyse, ja itse juoni alkaa tavallaan vasta kolman­nesta osasta. Se ei ole mitenkään huono asia, sillä näin mitta­valle ja runsaalle kirja­sar­jalle tarvi­taankin kunnon pohjustus ennen kuin kaikki voi kunnolla alkaa.
Pidin The Prisoner of Azkaba­nista aika paljon enemmän kuin kahdesta edelli­sestä kirjasta. Se on juoni­ku­vioiltaan mielen­kiin­toi­sempi, vetävämpi ja ennen kaikkea erilai­sempi. Se ei ole enää yhtä selkeä lasten­kirja. Nyt täytyy vain laittaa tilaukseen loputkin kirja­sarjan osat ja jatkaa lukemista, sillä nythän tämä vasta meneekin jännit­tä­väksi! Aika hauskaa, miten jännit­tä­väksi kirjat yhä kokee, vaikka tietääkin mitä on tapah­tu­massa ja miten kaikki päättyy.
––
J. K. Rowling: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban
Bloomsbury 2010, 317 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

6 comments

  1. Olen jo päättänyt pyytää neljättä kirjaa poikays­tä­vältäni joulu­lah­jaksi (olen tainnut sinul­lekin selittää, miten pokka­ri­versio on hajoa­mis­pis­teessä), mutta minusta tuntuu, etten ehkä malta odottaa jouluun vaan lainaan kirjan jo sitä ennen kirjas­tosta. Potterit ovat vain mahtavia ja koukut­tavia, vaikka ne olisikin lukenut jo aiemmin ja tapah­tumat olisi­vatkin muistissa (enemmän tai vähemmän).

    1. Hyvä lahjaidea, tulee selkeästi tarpeeseen :) Aloit­taessani Potterit uudelleen pelkäsin vähän sitä, että tuntu­vat­kohan ne enää niin jännit­tä­viltä kun kuitenkin tiedän perus­juonen ja muistan suurimman osan muistakin tapah­tu­mista, mutta pelko oli onneksi turha. Ehkä voisin lukea uudelleen muitakin suosik­kejani, jopa niitä, jotka olen lukenut viimeksi ihan vain muutama vuosi sitten.

  2. Azkabanin vanki on aina ollut lempi Potterini. Muistan kuinka se aikanaan yllätti minut täysin. Tässä painok­sessa on muuten aivan ihana kansi!

    1. Saa nähdä, mistä tulee minun suosikkini. Aikai­semmin se on ollut viimeinen osa, mutta nyt se voi aivan hyvin olla jokin toinen.

      Tämä kansi on suosikkini tästä sarjasta tällä painok­sella.

  3. Itsekin pitäisi jälleen jatkaa Potte­reiden parissa. Ja se on totta, että kirjat tuntuvat yhä jännit­tä­viltä, vaikka ne osaa melkein ulkoa! :)

    1. Taidatkin olla jo jatka­massa Insta­gra­mista päätellen? :)