Type and press Enter.

Anna Kontula: Punainen eksodus

Mietin, että syy siihen, miksen vapaa-ajallani lue tai bloggaa juurikaan tieto­kir­joista, on se, että saan lukea erilaisia asiatekstejä ihan riittämiin jo opintojani varten. Useim­miten tentti­kirjani ovat sen verran kuivahkoja ja teoreet­tisia blogiin asti päätyäkseen, vaikka olenkin ottanut ohjenuo­rakseni kirjoittaa tänne mietteitä kaikista lukemistani kirjoista. Nytpä teen kuitenkin poikkeuksen, sillä tentti­kir­jaksi valikoitui Anna Kontulan mielen­kiin­toinen suoma­lai­sista seksi­työn­te­ki­jöistä ja seksi­työstä kertova väitös­kirja Punainen eksodus.
Monella on varmasti ennak­ko­luu­lonsa tai -käsityk­sensä seksi­työstä ja sitä harjoit­ta­vista ihmisistä, jotka ovat pääasiassa naisia. Niin minul­lakin. En ole koskaan osannut päättää, onko seksityö mielestäni oikein vai väärin. Tietyt asiat tuntuvat kysei­sessä ammatissa kovin vahin­goit­ta­vilta, mutta toisaalta, kuka minä olen morali­soimaan toisen valintoja? Seksi­työn­te­kijät olen nähnyt jollain tapaa erilaisina, ehkä jopa hieman kummal­lisina ihmisinä, enkä ole aivan täysin kyennyt ymmär­tämään miksi joku haluaisi vapaa­eh­toi­sesti myydä seksiä. Näihin ihmet­te­lyihini Punainen eksodus vastasi hyvin ja voin nyt sanoa ymmär­täväni aika paljon siitä, mitä suoma­la­lainen seksityö todel­li­suu­dessa on, mitkä tekijät vaikut­tavat sen taustalla ja ettei suoma­lainen seksi­työn­tekijä ole sen enempää kumma­jainen kuin minä itsekään.
Kontulan väitös­kirja perustuu suoma­laisten seksi­työn­te­ki­jöiden omiin kirjoi­tuksiin ja haastat­te­luihin. On syytä korostaa, että kirja käsit­telee nimenomaan alalla omasta halustaan työsken­te­leviä ihmisiä, ei niinkään ihmis­kaupan kautta seksi­työtä pakosta tekeviä. Seksityö saattaa houku­tella suurten palkkioiden toivossa, mutta tutki­muksen mukaan rahaa suurempi houkutin on usein vapaus. Seksityö vapauttaa naiset kontrol­loi­duista matala­palk­kai­sista palve­lu­töistä. Se tuo mukanaan myös enemmän vapaa-aikaa. Korkean koulu­tuksen ja sen myötä hyväpalk­kaisen työn saadessaan (tai vaikka ihan muuten vain) seksityö on kuitenkin helppo lopettaa. Onkin mielen­kiin­toista, miten tästä näkökul­masta käsin seksityön koetaan uhkaavan vallit­sevaa sosiaa­lista järjes­tystä, sillä se kysee­na­laistaa palkka­työyh­teis­kunnan ajatuksen siitä, että työväen­luok­kaisen naisen tulisi hyväksyä mikä tahansa “oikea” työ millä tahansa ehdoilla.
Kaikista tuskin olisi seksi­työn­te­ki­jöiksi jos sellainen valinnan mahdol­lisuus tulisi eteen. Kontulan mukaan alalle pääty­minen edellyttää vähintään yhtä sellaista tausta­te­kijää, joka mahdol­listaa normista poikkea­misen. Sellaisia tekijöitä ovat esimer­kiksi aikai­sempi kokemus margi­naa­lista (koulu­kiusaa­minen), voimakas tarve hallintaan (koulu­me­nestys, syömis­häiriö), normista poikkeava seksu­aa­lisuus (aktii­visuus, bi, trans), heiken­tynyt mahdol­lisuus sijoittua viral­li­sille työmark­ki­noille (etnisyys, sukupuo­li­vä­hem­mistöt) ja tarve nopealle rahalle (opiske­lijat, päihde­riip­pu­vaiset). Seksi­työn­te­kijät eivät kuitenkaan ole mikään homogee­ninen ryhmä, vaan heillä on erilaiset taustat ja erilaiset syyt tehdä työtään. 
Kaikki seksi­työn­te­kijät kärsi­nevät ainakin jossain määrin kanta­mastaan stigmasta, mekanis­mista, jolla normista poikkeava määri­tellään ja määrittää itsensä margi­naaliin. Huoras­tigman takia yksilö “ei ole yhteisön täysi­val­tainen jäsen, vaan hänet nähdään ja hän alkaa myös itse nähdä olemas­sao­lonsa ensisi­jai­sesti poikkeavan ominai­suuden kautta”. Prosti­tuoidut “kuvataan ‘toisiksi’, muista naisiksi poikkea­vaksi ryhmäksi, joka uhkaa yhteis­kunnan moraalia”. Huoras­tigman luomat yleiset prosti­tuu­tio­myytit voivat olla raskaita kantaa alalla työsken­nel­lessä. Se on myös johtanut lainsää­däntöön, joka sen sijaan, että auttaisi ja turvaisi seksi­työn­te­ki­jöitä, heikentää heidän asemaansa ja ajaa heitä yhä syvem­mälle margi­naaliin.
Suomessa seksityö on suurim­malta osin siis jotain aivan muuta kuin paritusta ja ihmis­kauppaa. Se voi tuoda naiselle jopa vallan­tun­netta ja lisää itsevar­muutta. Punainen eksodus laajensi katson­ta­kan­taani, mutta aivan ruusun­pu­naisten lasien läpi en aio alaa jatkos­sakaan tarkas­tella. Vaikka tutkimus osoittaa, että suoma­laiset seksi­työn­te­kijät voivat pääasiassa hyvin, jolla tarkoitan lähinnä sitä, että he vaikut­tavat taval­li­silta ja tasapai­noi­silta ihmisiltä, joille seksityö on työtä siinä missä muukin, eikä työ vaikuta kuormit­tavan heitä psyyk­ki­sesti (fyysi­sesti ehkä, jos päivässä on useampi asiakas!), se on silti kuitenkin yleistys. Myös niitä, jotka tekevät työtä itsenäi­sesti, mutta enemmän pakosta (kuten rahoit­taakseen huumei­den­käyt­töään), ja niitä, joihin seksityö jättää arpensa, on. Jokai­sella asialla on siis aina puolensa.
––
Anna Kontula: Punainen eksodus. Tutkimus seksi­työstä Suomessa
Like 2008, 320 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

2 comments

  1. Mielen­kiin­toi­selta vaikuttava tutkimus. En ole tähän ennen törmän­nytkään.

    1. Tämän olisi voinut lukea vaikkei tentti­kirjana olisi ollutkaan. Suosit­telen!