Type and press Enter.

Erik Axl Sund: Varis­tyttö

E-kirja saatu Blogatin Elisa Kirjan Kesäkirja-kampanjan kautta. Kiitos!
Erik Axl Sundin (jonka takana ovat kirjai­lijat Jerker Eriksson ja Håkan Axlander Sundquist) dekka­rit­ri­logian avausosa Varis­tyttö valikoitui Elisa Kirjan valikoi­masta kesäkir­jakseni puhtaasti uteliai­suuden vuoksi. Luen vuosittain korkeintaan muutaman dekkarin, mutta kanssa­blog­gaajien ylistykset Varis­ty­töstä sai kiinnos­tukseni kohoamaan.
Rikos­ko­mi­sario Jeanette Kihlberg hälytetään paikalle, kun metroa­seman lähei­syy­destä olevasta pusikosta löytyy kuollut poika. Ei mene kauaakaan, kun nuoria, silvottuja poikien ruumiita alkaa löytyä lisää. Jeanette on ymmällään, sillä siitä kuka murhaaja voisi olla, ei löydy juurikaan johto­lankoja. Samalla hän joutuu taiste­lemaan rikko­naisen avioliit­tonsa kanssa. 
Kun tutkinta ei ota edistyäkseen, Jeanette turvautuu trauma­ti­soi­tu­neisiin lapsiin erikois­tuneen psyko­te­ra­peutin Sofia Zetter­lundin apuun. Sofialla on vastaanotto Tukholman keskus­tassa ja hänen asiak­kai­siinsa kuuluvat niin Sierra Leonessa ollut lapsi­so­tilas kuin Sofian tavoit­ta­mat­to­missa oleva, lapsena hyväk­si­käyttöä kokenut nuori nainen. Nykyhetken rinnalla kulkee myös parin­kym­menen vuoden takainen tarina Varis­ty­töstä, isänsä seksu­aa­li­sesti hyväk­si­käyt­tä­mästä lapsesta, johon väkivalta on jättänyt peruut­ta­mat­tomat jäljet.
Minä, joka en juuri koskaan koe pahoin­vointia olipa kirjassa tai eloku­vassa minkä­laista sisältöä tahansa, ällöönnyin nyt hieman. Seksu­aa­lisen hyväk­si­käytön, etenkin lapsen, ja murhat­tujen poikien vammojen yksityis­koh­tai­sella kuvai­lulla oli tehokas vaikutus. Voidaan tietysti kysyä, onko oikein mässäillä sellai­silla asioilla vai onko se edes mässäilyä? Murhia ja lasten hyväk­si­käyttöä kuitenkin tapahtuu koko ajan, valitet­ta­vasti.
Varis­tyttö on mahdot­toman koukuttava kirja. Alussa lukija ei tiedä vielä mitään, mutta pikku­hiljaa kirja kietoo hänet tiukasti mukaan mitä syvimpään ja mustimpaan mahdol­liseen maailmaan. Vihjeitä alkaa tipah­della ja lopulta mieleen on muodos­tunut jonkin­lainen hahmo­telma siitä, että kuka ja miksi. Sitten tulee viimeinen sivu ja se vetää maton jalkojen alta. Vain epävarmuus ja tuska siitä, että haluaa tietää lisää, jäävät. Raivos­tut­tavaa.
Juoni siis vetää ja lujaa. En kuitenkaan varauk­setta kehuisi Varis­tytön henki­lö­hahmoja. Voisi jopa sanoa heidän olevan melko kliseisiä ja ohuita, jossain määrin myös epäus­kot­tavia. Ehkä aika perin­teisiä dekka­ri­hahmoja? Se ei kuitenkaan suuremmin häirinnyt, sillä kirjan pääosassa ovat nimenomaan sen tarina ja juoni. Eräs epäus­kottava tapahtuma liittyen Jeanetteen ja Sofiaan jäi silti todella pahasti hampaan­koloon. Sen olisi voinut raken­nella toisel­lakin tavalla, nyt se oli jotenkin liian nopea ja helppo ratkaisu.
Onnit­telut kirjai­li­joille, tätä on kaikesta kamaluu­desta huoli­matta pakko saada lisää. Jos et normaa­listi lue dekka­reita etkä kavahda ällöt­täviä ja kamalia tapah­tumia, lue edes tämä.
Varis­tyttö on toinen lukemani e-kirja ja table­tilla lukeminen oli jälleen miellyttävä kokemus. Elisa Kirja -sovel­luskin on helppo­käyt­töinen, käytin sitä nimittäin ensim­mäistä kertaa ikinä. Toisen e-kirjan jälkeen tuli kyllä sellainen fiilis, että voisin lukea e-kirjoja enemmänkin. Harmi vain, että etenkin uutuudet ovat Suomessa niin kalliita. Jos hintaeroa on vain muutama euro, kallistun helpommin paperisen kirjan puoleen, vaikka se olisikin juuri sen pari euroa kalliimpi. Tunne johtunee siitä, että koen saavani enemmän rahoilleni vasti­netta kun omistan kirjan ihan konkreet­tisena esineenä.
Varis­tyttö-trilogian toinen osa Unissa­kulkija on jo ilmes­tynyt ja jahkai­lenkin, että milloin ja mistä sen ostaisin. E-kirjana olisi mukava jatkaa, mutta kuten yllä totesin, hinta kirpaisee. Trilogian päätösosa Varjojen huone ilmestyy sekin suomeksi vielä tämän vuoden lokakuussa.
––
Erik Axl Sund: Varis­tyttö (Kråkflickan, 2010)
Suom. Kari Koski
Otava 2014, 379 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

6 comments

  1. Vaikka tämä kuulostaa ällöltä — mutta ei se mitään, minähän en ällöä kavahda. =D Luen kyllä tämän, jos kohtaamme kirjan kanssa sopivasti. Uskoisin, että kirja saattaisi vetää minuakin, vaikka joskus (okei, usein) dekkarit saavat minut tuskas­tumaan. =D

    1. Tässä oli muutamia ärsyt­täviä juttuja, mutta muuten viihdyin (jos sellaista sanaa voi tämän kirjan kohdalla käyttää). Toivot­ta­vasti koukkuunnut sinäkin ja no, ainakin tuskastut siihen, että haluat lukea seuraa­vatkin osat HETI JA NYT :D

  2. Moni on tästä vaikut­tunut. En aio lukea kirjaa tai koko sarjaa, koska olen joillekin asioille liian herkkä, mutta selvästi hyvin kirjoi­tettua. Ja huikea kansi.

    1. Herkille ja etenkin herkille äideille tämä tarina voi olla liikaa, melkoisen hurjia juttuja pitää sisällään. Kansi on yhtä aikaa sekä kammottava että kiinnostava. Seuraavien osienkin kannet ovat hyvin kiehtovia, vetävät varmasti kirja­kau­poissa huomiota puoleensa.

  3. Kylläpä tarkas­telet kirjaa järke­vällä otteella. Eihän tämä mikään perin­teinen dekkari edes ole ja parityös­kentely on liiankin silmiin­pis­tävää. Mutta koukuttava kylläkin ja sehän lie ollut tarkoi­tuskin. Varauk­sessa jatkot minul­lakin.

    1. Ei, kovinkaan perin­teinen dekkari ei taida olla kyseessä. Ainakaan minä, joka toisaalta luen dekka­reita vähän, en ole koskaan edes kuullutkaan vastaa­van­lai­sesta. Kammot­tavan koukuttava on varmaan aika hyvä sanapari kuvaamaan kirjaa (ja koko sarjaa). Kyllä se toinen osa pitää saada lukea vielä ennen kolmannen ilmes­ty­mistä.