Type and press Enter.

Kate Atkinson: Elämä elämältä

Englan­nissa vuonna 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmatta lastaan. On kamala lumimyrsky, lääkäri ei ehdi paikalle ja tyttö­lapsi syntyy kuolleena. Englan­nissa vuonna 1910 Sylvie Todd synnyttää kolmatta lastaan. Lääkäri ehtii paikalle ennen lumimyrskyä ja syntyy terve pieni tyttö, Ursula. Kasvaessaan vanhem­maksi Ursulan elämä joko päättyy tai sitten ei. Jatku­vasti. Pienikin valinta voi vaikuttaa siihen minkä­lai­seksi elämä muodostuu; tuleeko siitä hienoa vai kurjaa, päättyykö se ennen aikojaan vai ei. Kate Atkin­sonin hieno romaani Elämä elämältä on kuin sarja eri vaihtoehtoja sille, miten sen päähahmon Ursulan elämässä käy.
Yhdessä vaihtoeh­dossa Ursulan elämä jatkuu pitkään, eläke­vuosiin asti. Ursula ehtii siis nähdä kaikki sodan kauhut, keskellä Lontoota. Luin vastikään Sarah Watersin Yövartion, joka sekin sijoittuu toisen maail­man­sodan aikaiseen Lontooseen ja niiltä osin näissä kahdessa kirjassa oli paljon samaa. Niinkin paljon, että koin hieman kylläs­tyväni Atkin­sonin kirjaan sota-ajan ollessa käsillä. Onneksi Elämä elämältä käsit­telee paljon muutakin, kuten englan­ti­laista yläluok­kaista perhe-elämää, jonka kuvailu oli minusta kaikkein mielen­kiin­toi­sinta ja kiehto­vinta luettavaa. Ihan aistin ne onnel­liset lapsuuden kesät Fox Corne­rissa. Ursulan perheen­jä­senet ovat kaikki huolella ja hyvin raken­nettuja hahmoja (etenkin villi Izzie!) ja tarina olisikin vallan tylsä, elleivät he olisi niin vahvasti mukana tarinan­ku­lussa. Yksi tarinan mystee­rimies jäi kuitenkin vaivaamaan mieltäni, tulikohan hänelle mitään selitystä vai olikohan sillä loppujen lopuksi edes väliä.
Elämä elämältä voi vaikuttaa aluksi hieman sekavalta oudon raken­teensa takia. Sitkeä eteenpäin ponnis­te­le­minen tuotti kuitenkin tulosta ja ihastuin tarinaan kovasti. Itse tarinahan ei ole mikään mullistava: se käsit­telee, kuten ylempänä jo sanoin, 1900-luvun alkupuo­lis­kolla elävän englan­ti­laisen naisen ja hänen perheensä arkea. Vaihtoeh­toiset elämät ja erilai­sella tavalla etenevä juoni sen sijaan tuovat tarinaan jotain ihan uutta, ainakin minulle. Jos kirjan aihe ja miljöö kiinnos­tavat, luulta­vasti tämäkin tarina jaksaa kiinnostaa. Erikoinen rakenne toisaalta tuo kirjaan pakos­tikin melko paljon toistoa, mikä itse toistei­suuden kannalta on kenties hieman puudut­tavaa, mutta toisaalta toisto auttaa pysymään kärryillä tarinassa. 
Kirja laittoi minut ajatte­lemaan omia valin­tojani ja sitä, että jos olisinkin silloin joskus valinnut toisin, millais­ta­kohan elämä olisi nyt. Ei siis millään voivot­te­le­valla tavalla, että entä jos olisinkin tehnyt silloin ja silloin toisin, vaan ajattelin asiaa ihan uteliai­suuttani. Joskus nimittäin ihan pienetkin valinnat voivat muuttaa elämän kulun ihan toisen­lai­seksi. Kirjan Ursula koki usein epämää­räisiä déjà vu -tunteita, joiden perus­teella hän teki elämässään valintoja, erääs­säkin vaihtoeh­dossa varsin kauas­kan­toisia. Millais­ta­kohan elämä olisi, jos tulevan, ennen kaikkea vaaran, voisi jollakin tapaa aistia? Olisiko parempi, jos elämä olisi yllätyk­sel­listä ja jännit­tävää tai sitten mukavan turval­lista?
Elämä elämältä oli muuten ensim­mäinen varsi­nainen lukemani e-kirja. Luin sen Google Nexus 7 -table­tillani ja täytyy sanoa, että laitteella lukeminen oli varsin kätevää. Nexus 7:ssa on 7-tuumainen näyttö, mikä on minusta juuri sopiva kirjan lukemista varten. Laite on myös sen verran kevyt, että sitä jaksaa hyvin kanna­tella yhdellä kädellä. Alkuun pelkäsin, että kestä­vät­köhän silmäni tabletin näytöltä lukua samalla tavalla kuin fyysistä kirjaa lukiessani, mutta en lopulta huomannut eroa. Tieto­koneen näytöltä lukiessani silmäni väsyvät melko pian ja päätä alkaa särkeä. Täytyy kuitenkin ainakin vielä tässä vaiheessa sanoa, että paperinen kirja on yhä ykkönen. Sivujen rapis­te­lusta ei vain pääse mihinkään.
Muissa blogeissa: Taika­kir­jaimet ja Kirjava kammari.
––
Kate Atkinson: Elämä elämältä (Life After Life, 2013)
Suom. Kaisa Kattelus
Schildts & Söder­ströms 2014, 595 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

15 comments

  1. Hmm, kiinnos­tavaa. En olekaan Kate Atkin­sonia lukenut aiemmin, ja tämä vaikuttaa mielen­kiin­toi­selta jossit­te­luineen. Minuakin kiehtoo pienten valin­tojen vaiku­tusten pohdiskelu ja vaihtoeh­tojen mietti­minen.

    Todella hieno uusi ulkoasu, muuten. Selkeä ja tyylikäs. Vau!

    1. Minäkään en ole lukenut hänen kirjojaan aiemmin. Suurin osa hänen tuotan­nostaan vaikuttaa olevan dekka­ri­maisia romaaneja, joten siinä ehkä syy, sillä en kamalasti dekka­reita lue. Voisi kuitenkin ottaa selvää hänen muusta tuotan­nostaan.

      Kiitos! Yhtäkkiä kaipasin tänne jotain muutosta ja siinä sitä sitten oltiin, koodauksen suossa. En ole mikään varsi­nainen koodari, joten arvata saattaa, että tähän loppu­tu­lokseen pääse­mi­sessä kesti muutama päivä :D Kiva kuulla, että loppu­tulos miellyttää jonkun muunkin silmiä. Eniten kaiversi fontin vaihto, mutta se kaiketi on aivan luettava. Minä en osaa enää sanoa mistään mitään, kun olen jo tuskaillut tämän kanssa sen pari päivää!

  2. Atkinson kiinnostaa, ja varsinkin tämä kirja. Kivoja uusia tuulah­duksia täällä blogissa! =D

    1. Minuakin alkoi tämän myötä kiinnostaa myös muut Atkin­sonin kirjat. Kiitos! Blogini ulkoasu alkaa kylläs­tyttää minua aina melko äkkiä, toivot­ta­vasti tämä kuitenkin säilyisi jonkun aikaa :)

  3. Jos Atkin­so­nilta kaipaa Elämä elämältä tyylistä lisäluet­tavaa, niin suosit­telen hänen varhai­sempaa Ihmisk­ro­kettia-teosta. Sain itse luettua sen viime kuussa ja pidin. Dekka­reihin en ole vielä päätynyt, vaikka ne ilmei­sesti suosittuja ovatkin.

    1. Kiitos suosi­tuk­sesta, Ihmisk­ro­kettia kuulostaa aika mielen­kiin­toi­selta, etenkin sen nimi!

  4. Kävin eilen Kirja­vassa kamma­ris­sakin kommen­toi­massa samaa kirjaa… Toistan vähän itseäni, mutta tämä kirja on nyt arvioita luettuani noussut ehkä-listalta ehdot­to­masti luettavien listalle. Saa nähdä, mitä tykkään raken­teesta, mutta ainakin kaiken muun perus­teella tämä vaikuttaa kuin minulle kirjoi­te­tulta.:)

    Kiva muuten, että kerroit kokemuksia sähkö­kirjan lukemi­sesta. Olen miettinyt myös, että miten­kähän silmäni kestäi­sivät, kun tieto­koneen näyttö väsyttää minul­lakin ne melko nopeas­tikin. Hyvä kuulla, että näin ei käynyt sinulle.

    1. Ai niin, piti minunkin kommen­toida tätä uutta ulkoasua, yksin­ker­taisen tyylikäs, tykkään!

    2. Suosit­telen kyllä kovasti kokei­lemaan tätä kirjaa. Se voi aluksi tuntua vähän sekavalta (varsinkin jos on unohtanut mistä kirja edes kertoikaan, kuten minulle kävi…), mutta selkenee siitä sitten ja tarina on jo paljon helpommin seurat­ta­vissa.

      Tabletin näyttö tuntui jotenkin erilai­selta verrattuna tieto­koneen näyttöön. Vaikka se oli yhtä kirkas enkä säätänyt sitä himmeäm­mälle, se ei jostain syystä kuitenkaan väsyt­tänyt silmiäni. Oli iloinen yllätys! Varmaan vaste­deskin luen aina välillä table­tilla.

      Kiitos! Ulkoasun kanssa tulikin painis­keltua, vaikkei muutos mikään iso olekaan.

  5. Tämä kuulostaa todella mielen­kiin­toi­selta. Olin varovaisen kiinnos­tunut ennes­täänkin, mutta nyt vakuutuin siitä, että kirja on pakko lukea.

    1. Jes, hyvä että vakuutuit. Luulen nimittäin, että pitäisit tästä!

    2. Olit oikeassa. Pidin paljon. En ihan rakas­tunut, mutta aika lähellä oli. Loppu­puoli ei vain tuntunut aivan niin hyvältä kuin alkupuoli.

    3. Hyvä kuulla (ja luinkin jo blogistasi)! Tämä ei ihan yltänyt viime vuoden parhaim­pieni kärkeen, mutta kiinnostava kirja silti.

  6. Minulla tämä odottaakin jo lukupi­nossa! Hyvä tietää, että kirjan raken­teeseen voi olla aluksi totut­te­le­minen mutta että se kannattaa :)

    1. Kannattaa ehdot­to­masti jatkaa lukemista, vaikka rakenne alkai­sikin tökkiä tai tuntua sekavalta. Alussa taisi olla aika monta lyhyttä lukua, mutta sitten ne pitenevät ja tarinassa alkaa olla jokin tolkkukin. :)