Type and press Enter.

Sarah Waters: Yövartio

Voisin sanoa olevani Sarah Watersin fani. Luin hänen kirjoistaan ensim­mäisenä tuoreimman, Vieraan karta­nossa, joka oli ihan mahtava. Seuraa­vaksi olivat vuorossa Silmän­kääntäjä ja Affinity, jotka eivät pettäneet nekään. Kun nyt melkein vuoden tauon jälkeen otin luetta­vakseni Yövartion, pelkäsin hieman, että voiko neljäskin kirja olla yhtä hyvä. No, se oli ja se ei ollut.
Yövartion sijoittuu toisen maail­man­sodan aikaiseen Lontooseen. Se alkaa sodan­jäl­kei­sestä ajasta vuonna 1947, mutta siirtyy sitten taaksepäin sodan loppu­puo­lelle vuoteen 1944 ja päättyy rajuihin ilmapom­mi­tuksiin vuonna 1941. Kirja kertoo neljän eri ihmisen elämästä jälleen­ra­ken­nus­kau­della sekä sitä ennen, keskellä sotaa. Kay toimi sodan aikana ambulans­si­kuskina, mutta on sen jälkeen yksin. Helenillä on tyttöystävä Julia, jonka hän on tavannut sodan aikana, mutta nyt heidän suhteensa on kylme­ne­mässä. Helenin työkaveri Viv on nuori ja kaunis, mutta pyris­telee suhteessaan varattuun mieheen. Duncan, Vivin veli, on töissä tehtaassa ja sodan­ai­kainen vankila-aika on jättänyt häneen jälkensä. Mitä heille kaikille tapahtui ja minkä­laisia heistä tuli?
Vaikka lukija periaat­teessa tietää jo henki­löiden kohtalon kirjan ensim­mäisen vuoteen 1947 sijoit­tuvan osan luettuaan, hän ei kuitenkaan tarkalleen tiedä miksi asiat ovat nyt niin kuin ne ovat. Se kannustaa lukemaan kirjan loppuun. Lukijalle selviää myös, että kaikki kirjan henkilöt ovat jollakin tavalla sidottuja toisiinsa, mutta kytkökset selviävät vasta vähitellen. En muista, olenko koskaan ennen lukenut tällä tavoin takaperin etenevää romaania, joten myös siksi Yövartio vaikutti kovin kiinnos­ta­valta. Rakenne toimikin hyvin.
Waters on jälleen kirjoit­tanut erinomaiset henki­lö­hahmot, jotka ovat uskot­tavia etenkin histo­rial­li­sessa konteks­tissaan. Kuten muissakin kirjoissaan (pl. Vieras karta­nossa), tässäkin Waters kuvaa eritoten seksu­aa­listen vähem­mis­töjen elämää. Tai sanotaanko, että hyvin rajoi­tettua elämää, jossa tunteiden ja halujen julkinen näyttä­minen ei ole mahdol­lista. Sodan­ai­kainen jatkuva pimeys tuo suojaa, mutta päivänvalo pakottaa piilou­tumaan. Seksu­aa­lisiin vähem­mis­töihin liittyen olen pitänyt Watersin kirjoissa siitä, ettei hän millään tavalla korosta heitä tai tee heidän seksu­aa­li­suu­destaan numeroa. Yövar­tiossa lesbous ja homous on toki enemmän esillä kuin vaikkapa Silmän­kään­tä­jässä tai Affini­tyssa, mutta sillä ei kuitenkaan ole loppujen lopuksi paljoa väliä. Vain rakkau­della, tunteilla ja haluilla on.
Vaikka Yövartio on kiinnostava, sen henki­lö­hahmot syviä ja sen juoni vetävä, täytyy todeta, että petyin hieman. Ehkei olisi pitänyt odottaa aikai­semmin lukemistani Watersin kirjoista tuttua yllät­tävää käännettä, sillä se nimittäin todella jäi odotut­tamaan itseään. Suurimman osan tarinan tapah­tu­mista arvaa myös jo melko aikaisin ja se hieman latisti lukufii­lik­siäni. Kun luin kirjan viimeisen sivun, mietin, että siinäkö se nyt oli. Koskettava loppu – tai pikem­minkin tarinan alku – mutta eikö mitään muuta? Asioita jäi kyllä myös paljon auki, rivien välistä luetta­vaksi, mutta ei mitenkään kutkut­ta­valla tavalla. En tiedä, olisinko pitänyt Yövar­tiosta enemmän jos se olisi ollut hieman arvoi­tuk­sel­li­sempi ja yllät­tä­vämpi. Ehkä. Nyt joka tapauk­sessa pääsin jopa kylläs­tymään! Ajatelkaa, kylläs­tymään Watersin parissa!
Lukematta minulla on vielä kirjai­lijan suomen­ta­maton esikoinen Tipping the Velvet. Mutta ei hätää, syksyllä Waters julkaisee uuden kirjan, The Paying Guests, joka sijoittuu 1920-luvun Lontooseen. Se täytyykin hankkia heti tuoreeltaan.
✩✩✩
Sarah Waters: Yövartio (The Nightwatch, 2006)
Suom. Helene Bützow
Tammi 2007, 509 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

10 comments

  1. Waters on minulle vielä tunte­maton kirjailija, mutta Vieraan karta­nossa on kuitenkin jo lukupi­nossa odotta­massa. Kuvauksesi innosti tarttumaan siihen. Tämä kuulosti hyvinkin kiehto­valta, varsinkin raken­teeltaan.

    1. Oi, sinulla on sitten vaikka kuinka monta Watersin kirjaa vielä lukematta! Vieraasta karta­nossa on hyvä aloittaa, se on minusta juuri niitä parhaimpia, vaikka poikke­aakin hieman aiemmista kirjoista. Silmän­kääntäjä on toinen suosikkini, mutta onneksi nämä kaikki ovat kuitenkin olleet vähintään hyviä :)

  2. Waters on nykyään minunkin suosik­kejani, kaikki kolme suomen­nettua olen lukenut alle vuoden sisällä; Yövartio oli minun ensim­mäinen, ja pidin kyllä siitä, mutta vielä en täysin vakuut­tunut, minä en liiemmin pitänyt siitä nurin­ku­ri­sesta raken­teesta, Vieras karta­nossa koukutti jo todella, ja Silmän­kääntäjä oli minusta napakymppi, aivan mahtava kirja! Ihanaa, että Water­silta on tulossa uusi romaani, suomen­tai­sivat nuo pari muutakin. =D

    1. Ihan vain pientä Waters-ihastu­mista, kun olet lukenut kaikki kolme vuoden sisään! :D Minunkin suosik­kejani ovat Vieras karta­nossa ja Silmän­kääntäjä. Seuraavana tulee Affinity ja tämä Yövartio on toistai­seksi heikoin, vaikkei huono kuitenkaan.

      Ilman muuta saisivat suomentaa myös Affinityn, Tipping the Velvetin ja sen uusimman!

  3. Minulla on vielä edessä nuo Silmän­kääntäjä ja Vieras karta­nossa kirjat. Odotan innolla :)

    1. Eli ehkäpä juuri ne Watersin parhaimmat? Ainakin minusta :) Toivot­ta­vasti sinäkin tykkäät!

  4. Olen alkanut pitää Water­sista sen verran, että pakko varmaan hankkia The Paying Guests ihan tuoreeltaan. Siinä jo pelkästään tapah­tu­ma­paikka ja -aika ovat todella mielen­kiin­toisia. Sitä odotel­lessa voisikin lukaista vielä jäljellä olevat romaanit.

    1. Minäkin mietin lukevani Tipping the Velvetin vielä kesän aikana, ilmes­tyyhän tuo uusi romaani Goodreadsin tietojen mukaan jo elokuun lopulla! Waters taitaa kyllä hyvin eri histo­rial­listen aikakausien kuvaa­misen.

  5. Minus­takin on tullut Waters-fani!

    1. Jes, ihana kuulla! Waters on taitava tarinan­kertoja :)