Type and press Enter.

Lisa O’Donnell: The Death of Bees

Today is Christmas Eve. Today is my birthday. Today I am fifteen. Today I buried my parents in the backyard. Neither of them were beloved.
15- ja 12-vuotiaat Glasgowin lähiössä asuvat sisarukset Marnie ja Nelly ovat lähinnä helpot­tu­neita päästessään vanhem­mistaan eroon ja hauda­tessaan heidät kotinsa takapi­halle. He eivät juurikaan koe surua, vaan lähinnä pelkoa siitä, että joku saa tietää. Marnie ei halua heidän joutuvan sijais­per­heeseen, kenties jopa eroon toisistaan, vaan heidän on pärjättävä keskenään siihen asti, kunnes Marnie täyttää 16 vuotta ja on lain silmissä kyvykäs huoleh­timaan pikkusi­sa­restaan.
Naapu­rissa asuva vanha mies Lennie ottaa tytöt pian hoiviinsa. Ehkä hän haluaa hyvittää mennei­syyttään tai ehkä tytöt ovat lääke yksinäi­syyteen hänen miesys­tä­vänsä kuoltua jokin aika sitten. Aluksi kaikki tuntuu sujuvan hyvin ja Marnien ja Nellyn vaalima salaisuus pysyy piilossa. Mutta entä kun ihmiset alkavat kysellä vaikeita kysymyksiä, kuvioihin ilmestyy tytöille tunte­maton isoisä ja Lennien koira Bobby tuo olohuo­neeseen ihmisen jalan? Miten Marnien ja Nellyn käy?
Huh, Lisa O’Donnellin esikois­ro­maani The Death of Bees oli jotain hyvin häirit­sevää ja outoa, mutta kuitenkin hyvää! Yllätin itsenikin, että kokonai­suu­dessaan pidin kirjasta näinkin paljon, vaikka siinä oli myös puutteensa. Marnien ja Nellyn tarina ei luulta­vasti sovi kaikkein herkim­mille, etenkään jos kaihtaa kirjoissa ruumiita, niiden eritteitä, rumaa kieltä, väkivaltaa, huumeita ja seksiä yhdis­tettynä alaikäisiin nuoriin ja heidän kurjaan lapsuu­teensa. Kaikki tarinan rosoisuus ja kurjuus eivät kuitenkaan mene missään vaiheessa yli ja ne tuntuvat uskot­ta­vilta. Valitet­ta­vasti.
Tarina on kerrottu kolmen eri kertojan keinoin: Marnien, Nellyn ja Lennien. Äänet heijas­tavat hahmojen persoonia hyvin. Marnie kertoo kaiken suoraan, kirosanoja sääste­le­mättä, Lennien kertoo tarinaa kuin edesmen­neelle kumppa­nilleen ja Nellyn omalaa­tuinen tapa nähdä, kokea ja puhua heijastuu hänen omiin osioi­hinsa. Kerronta on hieman hyppivää ja limit­tyvää, mutta ei liian epäselvää. Pidin kovasti kaikista hahmoista, mutta Lenniestä tuli kyllä ehdot­to­masti suosikkini. Hän sai kaikki sympa­tiani puolelleen.
Vaikka The Death of Bees kuulostaa näin äkkiseltään hyvin synkältä ja kurjalta tarinalta, on siinä myös paljon valon­pil­kah­duksia ja lämpöä. Onneksi kaikki ihmiset Marnien ja Nellyn elämässä eivät ole läpeensä pahoja ja itsek­käitä.
Mutta voi harmi, että tarinan loppu­puoli kärsi kiireh­ti­mi­sestä ja etenkin eräästä ihan puun takaa vedetystä tapah­tu­ma­ket­justa. Kaiken kaikkiaan tarina kyllä loppui minua miellyt­tä­vällä tavalla, mutta koska O’Donnell on raken­tanut kirjan alun huolella ja harkiten, loppu­puolen hätäiset tapah­tumat eivät olleet sopusoin­nussa muun tarinan kanssa. O’Donnellin tausta käsikir­joit­tajana tuli selväksi viimeistään siinä vaiheessa.
The Death of Bees toi minulle mieleen Irvine Welshin. Onkin ihan hauskaa jatkaa samalla teemalla ja lukea seuraa­vaksi Welshin Trains­potting.

✩✩✩✩
Lisa O’Donnell: The Death of Bees
HarperCollins 2012, 312 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

10 comments

  1. Kuulostaa karulta mutta jännältä tämä! Ja jään odotte­lemaan, mitä tykkäät Trains­pot­tin­gista.

    1. Jep, tämä oli melkoisen karu ja hyvin erilainen kirja mitä olen koskaan lukenut!

      Trains­potting on edelleen kesken enkä oikein tiedä mitä siitä ajattelen. Sanotaanko, että kirja on välillä ollut jopa hyvin tylsä ja että filma­ti­sointi on muisti­ku­vissani parempi.

  2. Voihan mysteeri! Linkitin tänään blogistani uusimman postaukseni omalle facebook-seinälleni ja facebook ehdotti pikku­ku­vaksi kahta oman blogini kuvaa sekä kuvaa tästä kirjasta! Hämmäs­telin kovasti että mikäs kuva tuo oikein on, mutta nyt kun eksyin blogiisi, niin täällähän se komeilee:) Ehkä tämä oli suora vinkki, että lisään tämän lukulis­talleni! Aika jännä, että mistä facebook tuon kuvan keksi napata ehdotuk­seksi.

    Minulle Trains­potting oli sellainen hyi olkoon-tyyppinen lukuko­kemus, innolla odottelen sinun mieli­pi­dettäsi siitä.

    1. Hah, onpa omituista ja hassua! :D Selvä vinkki Faceboo­kilta, että kannattaa lukea tämä kirja.

      Minulla on vieläkin tuo Trains­potting kesken. Enpä ole ollut kovin innoissani siitä, mutta ajattelin sen kuitenkin vielä loppuun lukea.

  3. Jo arvos­telusi alkupuoli sai minut kiinnos­tumaan tästä kirjasta, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun mainitsit Welshin, tuli minulle hirvittävä tarve lisätä tämä lukulis­talle! Trains­potting on yksi lempi­kir­joistani, toivot­ta­vasti sinäkin pidät siitä. :)

    1. Trains­potting ei ole oikein ollut minulle mieleen, mutta pitää vielä katsoa tuoko sen loppu jotain uutta. :) Tämä The Death of Bees oli minusta parempi!

  4. Kuulostaa hyvältä! Täytyy ehdot­to­masti pistää korvan taakse!

    1. Tämä oli kivan erilainen, joten kannattaa kokeilla. :)

  5. Tykkäsin tästä ihan mielet­tö­mästi, vaikka meinasin palauttaa kirjan jo lukemat­tomana kirjastoon. Onneksi en kuitenkaan tehnyt niin. Aiheesta olisi voinut saada aikaan paljon ahdis­ta­vam­mankin kirjan, mutta tällaisena tämä oli aivan loistava. Kyllähän tyttöjen elämä välillä tuntui todella kurjalta, mutta silti kirja ei kokonai­suu­dessaan ollut masentava.

    1. Oho, onneksi luitkin kirjan! Se olikin siitä vähän jännä, että tarina oli aika kamala, mutta silti toiveikas ja valoisa.