Type and press Enter.

Irvine Welsh: Trains­potting

Minun on ollut jo monta vuotta tarkoitus lukea Irvine Welshin kuuluisa Trains­potting, sillä filma­ti­sointi oli joitakin vuosia sen katsot­tuani järkyt­tävän hauska. Sehän tuli eilen sopivasti televi­siosta ja sitä tuli sivusil­mällä vilkuiltua samalla kun luin vielä kirjan viimeisiä sivuja. Kirjan kannalta valitet­tavaa, että elokuva näytti yhä edelleen mielen­kiin­toi­sem­malta kuin alkupe­räisteos.
Trains­potting kertoo skotti­lai­sesta narkka­ri­po­ru­kasta ja heidän ympärillään olevista ihmisistä. Hahmojen elämä on lähinnä sekoilua ja selviy­ty­mistä päivästä toiseen seuraavan heroii­ni­piikin toivossa. Välillä ollaan kuivil­lakin, mutta retkah­detaan silti kerta toisensa jälkeen uudelleen. Tarinan päähahmo on 25-vuotias Mark “Rents” Renton, vaikkakin tarinan kertoja vaihtelee jatku­vasti. Minulle Rentsistä tuli kuitenkin tarinan tutuin henkilö, hänestä pysyin parhaiten kärryillä. Tässä tuleekin yksi niistä syistä, joiden takia en kirjasta oikein pitänyt: se on hyvin sekava monien saman­kal­taisten ja tiheästi vaihtuvien kertojien takia. Jo kirjan alkuvai­heilla päätin, että en yritäkään pysyä henki­löiden mukana, vaan luen vain eteenpäin juuri ajatte­le­matta kuka on äänessä. Toimi, mutta sekaisin olin.
Toinen marma­tukseni aihe on tylsyys, sillä Trains­potting oli minulle ihan hirvit­tävän pitkä­ve­teinen lukuko­kemus! Jatkuva sekoilu, huumeiden ja viinan vetäminen, väkivalta, uhoilu ja paneminen on hyvin turrut­tavaa eikä lainkaan mielen­kiin­toista. En tiedä olisi­kohan 15-vuotias minä pitänyt kirjasta? Silloin kaikki päihteisiin liittyvät kirjat olivat tosi cool. Nykyään en ymmärrä, mitä siistiä siinä oikein on. 
Odotin myös kirjan olevan hauskempi ja kosket­ta­vampi kuten filma­ti­sointi on. Ei se järin ollut. Hauskuus jäi lähinnä peräpuik­kojen kalas­teluun paskan­täy­tei­sestä pöntöstä ja kusiri­pu­liok­sen­nuksen täyteisen lakanan sisällön lentä­miseen aamiaista nauttivien ihmisten päälle. Näiden kohtausten kirvoit­tamien naurujen lisäksi en kokenut muita tunteita kuin tylsis­ty­mistä. No, henki­lö­hah­mojen muka ah niin kapinal­linen ja anarkis­tinen käytös ja aatemaailma olivat nauret­tavia, joten ehkä pientä ärtymystä koin sitten jossain vaiheessa. Säälin tunteet jäivät kuitenkin ihan minimiin.
Mutta jotain positii­vista kirjassa kuitenkin oli parin pissa­kak­ka­jutun lisäksi: naispuo­leisten kertojien tuoma vaihtelu (tätä oli kuitenkin liian vähän) ja se, että kirjan pohjalta on tehty ihan ok elokuva. Welshiltä olen lukenut aiemmin kirjan Paska, mutta se oli oikeastaan ihan sitä itseään, joten minun Welshin lukemiseni taitavat jäädä viimein tähän.
30. luettu teos TBR 100 -listalta.
Trains­potting on luettu myös blogissa La petite lectrice, jossa siitä pidettiin hieman enemmän.
✩✩
Irvine Welsh: Trains­potting (Trains­potting 1993)
Suom. Sauli Santikko
Seven 2004, 384 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

16 comments

  1. Minä olen yleensä sitä mieltä, että kirja on aina parempi kuin elokuva, mutta tässä tapauk­sessa leffa on kyllä huomat­ta­vasti parempi. Hyvin samaa mieltä olen kanssasi tästä. Lisäksi suomennos jotenkin muistaakseni ärsytti minua.

    1. Totta, usein kirja vie voiton eloku­vasta, mutta ei tosiaan tämän kohdalla. Sekoilua jaksaa katsoa sen parin tunnin ajan, mutta kun siitä pitäisi lukea vielä kauemmin (ainakin minun lukuno­peu­dellani), niin alkaa jo kylläs­tyttää.

      Suomen­nok­sessa on käytetty paljon puhekieltä, joten siihen tottu­minen kesti vähän aikaa, kun harvemmin sitä lukemissani kirjoissa on.

  2. Oi voi, harmi että jäi vaisuksi sinulle. Minä katsoin eilen leffan ja se oli jopa parempi kuin muistin. Edelli­sestä katso­mis­ker­rasta on lähemmäs kymmenen vuotta aikaa. Kirjakin olen lukenut, muiste­lisin että ehkä 16–17-vuotiaana. En muista kirjasta ihan hirveästi, esimer­kiksi en muistanut, että ääneen pääsee useita kertojia. Muistan kuitenkin, että pidin kirjasta, inhorea­lis­mista huoli­matta. (En ole inhorea­lismin ylin ystävä.) Voi tietysti olla, että teini-ikäisenä olin kohde­ryhmää, mutta hyvät muistot kuitenkin jäivät. Muuta en Welshiltä ole lukenut.

    1. Aikanaan kirja on ehkä saattanut olla vähän shokee­raa­vakin, joten voi olla, että silloin (neljä­vuo­tiaana, heh :D) olisin voinut pitää tätä parempana? Tai silloin teininä. Nyt vain väsytti. Sanoin edellisen lukemani kirjan (The Death of Bees) kohdalla, että siitä tuli mieleen Irvine Welsh, mutta se nyt oli onneksi paljon parempi, koska se ei ollut täynnä sekoilua, siinä oli havait­ta­vissa jopa joku juonikin. :D

  3. Olen lukenut pari tämän “jatko-osaa” (Liima ja Porno teoksissa samoja hemmoja ja sekoiluja) , ja olen miettinyt onko tämä Trans­potting se oikea?

    1. Veikkaan, että en enää kestäisi Liimaa ja Pornoa, mutta jos ne olisi pakko lukea, luulen, että Trains­potting olisi kuitenkin niistä se kaikista paras. Jatko-osat voisivat tuntua pelkältä toistolta ellei niissä tosissaan tapahdu jotain uutta.

  4. Haa, minulle Trains­potting oli eräs nuoruusiän suosik­ki­kirjoja ja olenkin sen lukenut muuta­maankiin kertaan, joskin edellis­ker­rasta on jo vuosia. Kerran yritin kahlata läpi alkukie­listä versiota, mutta tuskastuin kirjoi­tetun skottiak­sentin tankkaa­miseen :) Myös Joken mainit­semat “jatko-osat” olen lukenut, mutta en niistä niin perus­tanut. Sen sijaan Paska oli mielestäni ihan kelpo teos, joten kyllä Welsh jossain määrin minuun uppoaa. Inhorea­lismi, törkyisyys, yhteis­kunnan drop-outit tms. teemat yleen­säkin kiinnos­tavat, eli ehkei ihmekään.

    1. Heh, minäkin katselin joskus kirjas­tossa alkukie­listä versiota, mutta selail­tuani sitä työnsin sen aika äkkiä takaisin hyllyyn. :D Ei olisi tullut skottiak­sentin tulkit­se­mi­sesta mitään!

      Inhorea­lismi ei taida olla minun juttuni. Augusten Burroughsin Juoksee saksien kanssa (vaikkei se niin törkyinen ollut kuin tämä) jäi sekin minulle melko valjuksi. Minua ei kyllä haittaa kaiken­laiset ällöt­tävät kuvaukset kirjoissa tai eloku­vis­sakaan, mutta ehkä sellainen jatkuva kurjuus ja likaisuus on vain liian luotaan­työn­tävää ja tylsää.

  5. Harmittaa kun eilinen Trains­potting meni ohitse, olisi pitänyt tallentaa se. Olen sen siis joskus katsonut, mutta kirjaa en ole vielä lukenut, pitäisi kyllä…

    1. Höh, minäkin hoksasin sen vasta vähän ennen kuin se alkoi. Mutta en kuitenkaan katsonut sitä kuin vilkuillen sieltä täältä, kun luin kirjaa samalla. Elokuvan tapah­tumat tuntuivat olevan ihan eri järjes­tyk­sessä mitä kirjassa!

  6. Minä luin tämän yläaste- tai lukioi­käisenä, ja muistan, että inhorea­lismi, erityi­sesti se kohta, jossa päähenkilö kaivoi jotain vessan­pön­töstä (vai kuvit­te­len­kohan tämän?) jäi vähän liikaakin mieleen. Muistan ajatel­leeni, että sitä elokuvaa en varmasti halua nähdä.

    1. Muistat ihan oikein :D Alkupuo­lella kirjaa Rents tosiaan kaivelee huume­pe­rä­puikkoja hyvin saastai­sesta vessan­pön­töstä. Ällöt­tävää, mutta minua vain nauratti :D En muista, miten tuo kohtaus oli eloku­vassa toteu­tettu. Tai oli se siinä, mutta miten ällöttävä se oli.

  7. Niin, hieman enemmän pidin juu. Mutta kyllä minul­lakin lukuko­kemus vähän tylsäksi jäi, vaikka välillä yököt­tikin oikein kunnolla.

    1. Minua suurim­maksi osaksi nauratti kamalasti kaikki ällöt kohdat, mutta niitäkin oli melko vähän. Muuten sitten vain tylsis­tytti, höh.

  8. Ah, hyvä kun kirjoitit tästä, sillä nyt muistin että minulla on kyseinen kirja kesken! :) Aloin lukea sitä alkukie­lisenä, ja vaikka lukeminen on tuskas­tut­tavan hidasta, se on myös palkit­sevaa, kun skotti­murre alkaa pikku­hiljaa avautua ilman alun hurjaa takkua­mista. Lukeminen jäi vain kesken kun kirjasta oli varaus seuraa­valle, enkä ole muistanut lainata sitä uudelleen. Nyt teen sen, kiitos! :)

    1. Varmasti on kyllä palkit­sevaa kahlaa­mista! Olisi sitä kyllä hauska ymmärtää, mutta taidan itse ainakin ensi vuonna vielä keskittyä paran­tamaan ruotsin kielen taitojani, jotta joskus saisin tutkin­to­to­dis­tuksen käteen :D Kiva, että toimin muistu­tuksena!