Type and press Enter.

Peter Franzén: Samoilla silmillä

Minulle yksi syksyn kiinnos­ta­vim­mista uutuuk­sista oli Peter Franzénin toinen romaani Samoilla silmillä, joka jatkaa Tumman veden päällä -teoksesta tutun Peten ja hänen perheensä tarinaa. Pidin Franzénin esikois­ro­maa­nista todella paljon: se oli koskettava ja pikku-Peten ääni hyvin uskottava. Siksi Samoilla silmillä siirtyikin heti lukujononi kärkeen.
Samoilla silmillä ei jatku suoraan Tumman veden päällä -teoksen lopusta, vaan aikaa on ehtinyt jo vierähtää useita vuosia. Pikku-Pete ei ole enää niin pieni vaan jo 14-vuotias nuori miehe­nalku ja pikkusisko Suvikin jo kymmenen. Pete harrastaa nyrkkeilyä, ihastuu ja kokeilee rajojaan. Äiti ei pidä Peten uudesta harras­tuk­sesta, mutta ei voi tätä oikein valvoakaan, sillä lapset asuvat kotonaan pääasiassa kahdestaan äidin opiskel­lessa toisella paikka­kun­nalla. Opiske­lu­paik­ka­kun­nalla äiti saa elää uutta nuoruuttaan rauhassa, mutta lapset ovat silti koko ajan hänen mielessään – onneksi isovan­hemmat kuitenkin käyvät säännöl­li­sesti katso­massa lasten perään. Peten ja Suvin isä Pertti, joka toisaalla kamppailee oman elämänsä kanssa, ei ole ollut mukana kuvioissa enää vuosiin. Lapsia on enää niin hankala lähestyä, kun menneisyys on mikä on. Mutta elämän täytyy jatkua.
Kun luin Tumman veden päällä, mieleeni tuli oma lapsuuteni, vaikken ole ollenkaan samaa ikäluokkaa kuin kirjan Pete. Koin samoja tunteita myös Samoilla silmillä -kirjan parissa; monet teini-ikäisen Peten tunte­mukset tuntuivat tutuilta omasta nuoruu­destani. Toisaalta, eivät ne lapsuuden ja nuoruuden tunte­mukset, ajatukset ja leikit niin paljoa muutu ajan myötä. Tunte­muk­siani vahvisti vielä kirjan miljöö, pieni paikka­kunta, jollai­sella olen itsekin kasvanut, joka tuli hyvin lähelle omia muistojani. Franzén taitaa minusta erittäin hyvin ympäris­töstä ja ajanku­vasta kerto­misen.
Samoilla silmillä ei käsittele perhe­vä­ki­valtaa ja alkoho­lismia samalla tavalla ja runsau­della kuin Tumman veden päällä, mutta ne vaikut­tavat yhä Peten perheen­jä­seniin, tavalla tai toisella. Elämä näyttää jo paljon valoi­sam­malta, kun Peten äiti tutustuu uuteen, kunnol­li­selta vaikut­tavaan mieheen, Peten isä yrittää tosissaan irtautua alkoho­lismin kahleista ja itse Petel­läkin tuntuu menevän hyvin, kun on kiva harrastus ja kivoja ystäviä. Elämä ei kuitenkaan usein suju täysin ongel­mitta ja vastoin­käy­misiä kohtaavat myös kirjan hahmotkin. Realis­tinen elämän ja arjen kuvaus ovat nekin tässä kirjassa Franzénin vahvuuksia. Tarinassa ei tapahdu paljoa, siinä ei ole vahvaa juonta, mutta se riittää. Arki riittää.
En kuitenkaan ihastunut tähän kirjaan aivan yhtä paljon kuin esikoiseen. Jollain tapaa esikoi­sessa oli vahvempi tunnelma. Samoilla silmillä ei kuitenkaan missään nimessä ole huono kirja. Se on melko saman­lainen kuin esikoinen, mikä on siis hyvä asia, mutta ehkä helpommin unohdet­ta­vissa? Mutta jos pidit Tumman veden päällä -kirjasta, kannattaa lukea myös tämä, ihan jo sen vuoksi, että saisit tietää, miten Peten elämä on jatkunut. Samoilla silmillä on myös ihan itsenäi­sesti luetta­vissa oleva teos, mutta lukuko­kemus lienee syvempi, kun tuntee jo Peten ja hänen perheen­jä­sen­tensä taustat.
✩✩✩
Peter Franzén: Samoilla silmillä
Tammi 2013, 223 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

10 comments

  1. Tämä kyllä kiinnos­taisi lukea, koska pidin Tumman veden päällä kirjasta todella paljon. Toisaalta siinä pidin nimenomaan pienen Peten kerto­ja­nää­nestä ja lapsen näkökul­masta, en tiedä, innos­tunko niin paljon teini­pojan näkökul­masta… Saa nähdä. :)

    1. Minus­takaan teini­pojan näkökulma ei ollut niin kiinnostava kuin pienen pojan Tumman veden päällä -kirjassa, mutta kirjassa katsotaan välillä myös Peten äidin ja isän näkövink­ke­listä, joten se vähän monipuo­listaa tarinaa :) Hyvä kirja tämä kuitenkin oli!

  2. Tumman veden päällä oli hieno (ja toimii muuten ihan ok myös elokuvana), joten tämä pitä jossain välissä lukea. Mutta kauhaa kiirettä ei vielä kirjan pariin ole, aikanaan sitten.

    P.S. Ihana tausta blogissasi!

    1. Suunnit­telin meneväni katsomaan elokuvan, mutta se sitten jäi. Tai onhan se vieläkin eloku­vissa menossa, mutta en tiedä ennätänkö katsomaan. No, ehkä sitten joskus myöhemmin! Toivot­ta­vasti pidät tästäkin kirjasta, sitten aikanaan kun sen luet :)

      Voi, kiitos! Edellinen tausta ehti ollakin jo kauan, kaipasin vähän vaihtelua ja aivan uutta värimaa­ilmaa :)

  3. Olen odotellut tätä Franzénin uutukaista, ihastuin kovasti Tumman veden päällä.-esikoiseen. Tekisi melkein mieli lukea ne peräkkäin, TVP uudelleen, ja tämä siihen luonnol­li­seksi jatkeeksi. Oli hyvä kuitenkin lukea arviostasi, että ainakin sinun mielestäsi esikoinen on parempi. Laskee odotuksia vähän maltil­li­sem­malle tasolle. :)

    Komppaan Katjaa, aivan ihana tausta. <3

    1. Minulla oli ehtinyt jo unohtua joitakin yksityis­kohtia Tumman veden päällä -kirjasta, joten olisi ollut itsel­le­nikin hyvä idea lukea se uudestaan ja sitten tämä siihen perään. Toivon kovasti, että pidät myös tästä. Vaikea kuvitella, että jos piti esikoi­sesta, ei pitäisi edes vähän tästä jatko-osasta, koska Franzénin tyyli oli yhä tallella ja Peten tarinan parissa oli mukava jatkaa.

      Kiitos Sara, kiva, että se miellyttää silmää :)

  4. Tumman veden päällä oli upea ja aion ehdot­to­masti lukea tämän jatko-osankin!

    1. Hienoa, sillä tämä oli oikein hyvä jatko esikoi­selle! Jään odotte­lemaan ajatuk­siasi :)

  5. Sain juuri naputeltua blogiini ajatukseni tästä kirjasta ja nyt huomaan, että olemme hyvin samoilla linjoilla! Esikoisen veroi­seksi tämä ei yllä, vaikka mainio ajankuva onkin.

    1. Niinpäs ollaankin, kävin juuri lukemassa tekstisi! Kokonai­suu­dessaan kirja oli hyvä, mutta jäin hieman kaipaamaan pikku-Peteä.