Type and press Enter.

Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjes­tystä

“Kello on viittä vaille kuusi aamulla, kun Ove ja kissa kohta­sivat ensim­mäisen kerran. Kissa vihasi Ovea ensi hetkestä lähtien. Tunne oli äärim­mäisen suurissa määrin molem­min­puo­linen. Ove oli tapansa mukaan herännyt kymmenen minuuttia aikai­semmin. Hän ei voinut käsittää ihmisiä, jotka nukkuivat pommiin ja väittivät sitten, että “herätys­kello ei ollut soinut”. Ove ei ollut koskaan elämässään omistanut herätys­kelloa. Hän heräsi varttia vaille kuusi ja nousi saman tien.”
Ove on 59-vuotias yksinäinen mies. Hänen mielestään asiat tulee tehdä täsmälleen oikein ja niillä on oltava järjes­tyk­sensä. Ove myös ajaa Saabia. Se on ensiar­voisen tärkeää tietää Ovesta, sillä mikään muu auto kuin Saab ei ole autoa nähnytkään. Älä siis vain mene kehus­ke­lemaan hänelle Hondallasi! Ove on totisesti periaatteen mies. Vähän aikaa sitten – eli oikeasti jo vuosi­kausia sitten – Ove potkaistiin pois asumi­soi­keus­yh­dis­tyksen puheen­joh­tajan paikalta, mikä Oven mielestä oli puhdas vallan­kaappaus. Sen sijaan hän kiertää joka aamu kello kuusi asuina­lu­eensa ympäristön tarkis­taakseen kaiken olevan kunnossa. 
Mutta eräs päivä uudet naapurit kehtaa­vatkin peruuttaa peräkär­rynsä suoraan päin Oven posti­laa­tikkoa. Miten joku ei muka osaa peruuttaa peräkärryn kanssa? Sitä paitsi ajaminen talojen eteen on asuina­lu­eella kielletty, eivätkö ne idiootit nähneet kylttiä! Elämä ei tosiaan mene aina niin kuin Ove on suunni­tellut ja uusien naapu­reiden myötä miehen elämä saa aivan uuden käännöksen. Ja sen sekä monen muunkin asian vuoksi Ove on hyvin, hyvin kärttyinen.
Ruotsa­laisen Fredrik Backmanin esikois­ro­maani Mies, joka rakasti järjes­tystä oli aivan ihana kirja alkusyksyn stressin keskellä! Luulen kyllä, että olisin pitänyt siitä muutenkin, minkä­lai­sessa hetkessä tahansa. Alun perin kiinnostuin tarinasta pörröisten kissojen vuoksi, mutta lopulta se antoi minulle myös paljon muuta.
Ove on hahmona ihan loistava. Ikääntyvä äkäinen ukko on kenties hyvin stereo­tyyp­pinen hahmo, mutta tässä tarinassa Ove ei todel­lakaan olisi voinut olla mitään muuta eikä stereo­tyyp­pisyys siis haitannut. Mutta Ove ei kuitenkaan ole vain hassu mies. Hän on myös sydän­tä­sär­kevän herttainen, vähän ressuk­kakin. Hän herättää lukijassa rutkasti myötä­tuntoa. Koin myös samas­tuvani Oveen, mikä tuntui hieman hämmen­tä­vältä. Pakko myöntää, minussa ja Ovessa on jotain samaa! Tarinan muutkin hahmot ovat kiinnos­tavia (ja stereo­tyyp­pisiä, mutta koko stereo­tyyp­pi­syyden idea kirjassa onkin varmasti ollut ihan tarkoi­tuk­sel­lista), mutta jäävät lähes kaikki Oven varjoon. Eräs sivujuonne tarinan loppu­puo­lella liittyen erääseen sivuhahmoon, tai ehkä jopa koko henki­lö­hahmo, tuntui vähän turhalta kokonai­suuden kannalta, mutta ei kuitenkaan häirinnyt sitä kokonai­suutta.
Vietin kirjan parissa ihania hetkiä. Tarinan alussa Oven edesot­ta­mukset herät­tävät puhdasta hilpeyttä, mutta tarinan kasvaessa ja Oven mennei­syyden pikku­hiljaa paljas­tuessa se saa paljon vakavampia ja surul­li­sem­piakin piirteitä. Välillä siis nauroin kyyneleet silmissäni, mutta etenkin tarinan koskettava loppu sai myös toisen­laiset kyyneleet kihoamaan silmiini. Ehkä ne olivat kuitenkin enemmän onnen kuin surun kyyne­leitä. En muista milloin viimeksi jokin kirja olisi saanut minussa tällaisen tunnes­kaalan esiin. Nauran kyllä kirjojen parissa usein ja ylipäätään tykkään lukea humoris­tisia tarinoita, mutta harvoin liikutun tai jopa itken kirjan ääressä. Mutta niinhän se on, hyvä kirja herättää tunteita.
Mies, joka rakasti järjes­tystä on ehdot­to­masti ollut tähänas­tisen lukuvuoteni parhain hyvän mielen kirja!
✩✩✩✩✩
Fredrik Backman: Mies, joka rakasti järjes­tystä (En man som heter Ove, 2012)
Suom. Riie Heikkilä
Atena 2013, 383 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

11 comments

  1. Ihana postaus! En voi jättää tätä enää väliin.

    1. Ihanaa, että innostuit kirjasta (lisää)! Suosit­telen etenkin hyvän mielen tavoit­telun avuksi :)

  2. Mulla on juuri tekeillä postaus tästä kirjasta, jonka olen näköjään lukenut ihan toisin kuin muut! :)

    1. Ai niin, mua jäi vaivaamaan, että kehen sivuhahmoon mahdoit viitata… Hmmmm.

    2. Mielen­kiin­toista kuulla, että millä tavalla sinä luit kirjan! Ikinä ei ole väärää tapaa lukea kirja, joten erilaiset tavat ja tulkinnat ovat aina kiintoisia.

      Viittasin Mirsadin hahmoon :)

  3. Tää on kyllä pakko lukea, vaikuttaa hyvin symppik­seltä. Mutta Ove-nimen yhdistän niin vahvasti Solsi­danin (myös niin mainioon) Oveen, että kuvit­te­len­kohan kirjan Oven aivan hänen näköi­sekseen :D

    1. Kirja oli kyllä todella herttainen :) Minä en ole koskaan katsonut Solsi­dania, joten en tiedä onko kirjan Oven yhdis­tä­minen Solsi­danin Oveen hyvä vai huono asia :D Mutta kokeile!

  4. Tällä kirjalla on kyllä kiva nimi! Ja nyt heräsi kiinnostus kirjaakin kohtaan. Ehkä jossain välissä sen luen.

    1. Luepa, kun sattuu vastaan :) Kirja oli tosi hauska, mutta niin kosket­ta­vakin. Syyskuun paras!

  5. lainasin kirjas­tosta. ja ostin sitten. muuta kirjaa en ole ostanut tänä vuonna.loistava kirja.

    1. Eikö! Oven hahmo on jäänyt vahvasti mieleeni ja olipa kirja yksi viime vuoden suosi­keis­ta­nikin. Backma­nilta on Ruotsissa julkaistu myös uusi, saman­hen­kinen kirja viime vuonna: Min mormor hälsar och säger förlåt. Toivot­ta­vasti se suomen­net­taisiin ja pian, koska ei tuo ruotsi oikein kirjan mittai­sesti suju. :)