Type and press Enter.

Jeffrey Eugenides: Middlesex

Olipa kerran eräs geeni. Se piileksi läpi sukupolvien. Se ohitti toisiinsa rakas­tuneet kreik­ka­laiset sisarukset, se matkusti heidän mukanaan Amerikkaan ja se jätti väliin sisaruksien lapset kunnes se raivasi tiensä ulos toisen heistä tyttä­ressä, Callio­pessa. Tyttä­ressä, joka on myös poika. Hermafro­diitti. Calliope, nykyään Cal, eli lapsuu­tensa täysin normaalina tyttönä. Hänessä ei ollut mitään ulkoisia poikkea­vuuksia. Mutta murro­siässä hän pian itsekin huomaa olevansa hieman erilainen kuin muut ikäisensä tytöt. Muiden tyttöjen vartalot saavat naisel­liset muotonsa. Muut tytöt kuiskai­levat kuukau­ti­sistaan. He ihastuvat poikiin. Calliopen vartalo puolestaan ei kehity kuin venymällä pituutta ja kasvat­ta­malla liikaa karvaa, hän ei ala vuotaa verta eikä hän ihastu poikiin vaan erääseen tyttöön.
Tiedämme jo tarinan alussa, että entinen Calliope, nykyinen Cal on nyt Berlii­nissä elävä nelikymp­pinen mies. Selvit­tääkseen lukijalle nuoruu­tensa vaiheita hänen on palattava mahdol­li­simman alkuun eli isovan­hem­piensa vaiheisiin silloin kun he pakenivat kotimaastaan. Tämän jälkeen on välttä­mä­töntä kertoa hänen omien vanhem­piensa tarina ennen kuin lukija pääsee tutus­tumaan itse Calliopeen ja siihen, miten geeni vaikutti hänen elämäänsä. 
Kirjan kertoja eli nykyhet­kessä elävä Cal ei päästä lukijaa siinä mielessä helpolla, ettei hän kerro heti kaikkea, vaan melkein rasit­ta­vuuteen asti panttaa omaa tarinaansa kirjan loppu­puo­lelle saakka. Toki hänen sukulais­ten­sakin tarinat ovat kiinnos­tavia, sillä he ovat kaikkia jollain tasolla hieman hullun­ku­risia hahmoja, mutta ainakin minulle eniten kiinnos­tusta herätti itse Calliope ja siksi kirjaan alunperin tartuinkin. Tarina olisi tästä näkökoh­dasta käsin kaivannut runsaasti tiivis­tä­mistä, sillä valeh­te­le­matta puuduin välillä ihan kunnolla. Kun Calliopen varsi­nainen tarina alkaa, se myös loppuu aivan liian pian; kerronta kulkee kuin pikake­lauk­sella aiempaan verrattuna.
Pidin kuitenkin siitä, ettei kirja keskit­tynyt vain ja ainoastaan päähah­monsa tarinaan, vaan se käsit­telee myös muun muassa kulttuurien kohtaa­misia, varttu­mista lapsesta nuoreksi ja sen kipuiluja sekä perhe­suh­teita. Olen lisäksi huomannut nauttivani kovasti sukuro­maa­neista ja kasvu­ker­to­muk­sista, joiden sekaan Middlesex solahtaa hyvin. Mutta aijai, Jeffrey Eugeni­desta on verrattu John Irvingiin ja tämän tiesin jo ennen kuin aloitin Middle­sexin. Ei hirveän hyvä lähtö­kohta. Loppu­tu­loskin oli katastro­faa­linen: minusta Middle­sexissä ei ole juuri ollenkaan irving­mäi­syyttä. No, ehkä lähinnä sen hahmojen osalta. Ja jos jotain enemmän yhteistä onkin, Eugenides ei tee sitä minusta lähel­lekään yhtä hyvin kuin Irving. En voinut olla vertai­le­matta kirjai­li­joita keskenään, en millään, mikä valitet­ta­vasti pilasi sekin lukuko­ke­musta.
Middlesex jäi minulle melko etäiseksi lukuko­ke­muk­seksi. Tunnistan sen kielel­liset ja kerron­nal­liset ansiot ja paikka paikoin pidin siitä kovas­tikin, mutta loppu­tulos on silti vain hieman keskin­ker­taista parempi lukuko­kemus. Kirja tuskin jäänee mieleeni kauaksi aikaa. En kuitenkaan luovuta Eugeni­deksen suhteen, vaan aion lukea häneltä vielä jotain muutakin. Virgin Suici­desta ainakin pidin elokuvana, ehkäpä pitäisin siitä kirja­nakin.
Middlesex on 26. luettu kirja TBR 100 -listaltani.
Middle­sexistä on hurjan paljon enemmän pidetty esimer­kiksi seuraa­vissa kolmessa blogissa: Eniten minua kiinnostaa tie, Uppoa hetkeen ja Sabinan knalli.
✩✩✩
Jeffrey Eugenides: Middlesex (Middlesex, 2002)
Suom. Juhani Lindholm
Otava 2002, 773 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

19 comments

  1. Minulle kirja on jäänyt mieleen, vaikka lukemi­sesta on varmaan 7–8 vuotta. Huomasin vieläkin pitäväni Eugeni­deesta (Eugeni­dek­sesta?, miten­köhän tuo taivu­tetaan…), kun luin alkuvuo­desta The Marriage Plotin. Aikomuk­senani olisi lukea Middlesex jossakin vaiheessa uudelleen. Saa nähdä, onko tämä vielä vaikuttava lukue­lämys vai jäänkö ihmet­te­lemään, mitä näin tässä noin 15-vuotiaana.

    1. Minä jostain syystä kuvit­te­lisin, että tämä kirja voisi yhä olla enemmän sinun makuusi sopiva kuin minun. Tässä oli kyllä paljon hyvää, mutta vain hyvää, ei erinomaista. Mutta Eugeni­dekseen (niinpä, onko se sittenkin Eugeni­deeseen?) tutus­tu­minen jatkuu kyllä vielä :)

  2. Kirjassa on kiintoisa aihe, mutta olen mieltänyt kirjan tylsäksi. En ilmei­sesti aivan turhaan. Virgin suicides oli ihan hyvä kirja­nakin, mutta elokuvan jälkeen odotin enemmän. Mutta sinä voisit hyvinkin pitää :)

    1. Olihan tämä minusta kokonai­suu­dessaan vähän tylsä. Se on minusta kamalin asia kirjassa, koska tylsä ei herätä oikein minkään­laisia tunteita :(

      Pitää kokeilla Virgin suici­desia, vaikka vähän pelkään, että sekin osoit­tautuu tylsäksi, kun on jo nähnyt leffan ja sen muistaa niin hyvin.

  3. Virgin suici­de­sissa on kyllä samoja teemoja kuin tässäkin kirjassa mutta mielestäni romaanin rakenne on erilainen. Middlesex on niin vahvasti sukuro­maani kun taas Virgin suici­de­sissa keski­tytään vain niihin tyttöihin. Minusta lukuko­ke­mukset olivat hyvin erilaiset, vaikka kummas­takin pidän paljon.

    1. Kiva kuulla vertai­luasi Middle­sexin ja Virgin suici­desin väliltä. Yleensä pidän kovasti sukuro­maa­neista ja tässäkin kirjassa suvun vaiheista oli mielen­kiin­toista lukea, mutta kun sitten muut asiat eivät oikein iskeneet. Hirveä harmi!

  4. Minus­takin Middlesex oli paikoittain todella puuduttuva ja päähenkilö itse jäi turhan pieneen osaan. “—vain hieman keskin­ker­taista parempi lukuko­kemus”, hyvin sanottu, tiivistää aika hyvin minunkin ajatukseni tästä kirjasta. Virgin Suici­de­sista ihan tykkäsin, sekään ei tosin noussut miksikään super­suo­si­kiksi. Sen lukemi­sesta on kuitenkin jo useampi vuosi, enkä ihan muista tarkkaan mitä siitä ajattelin.

    1. En siis ole ainoa, joka ei tästä niin innos­tunut, vaikka kirja tuntuu olevan melko monien suosikkeja. Virgin suici­delta en odota mitään kovin tajun­nan­rä­jäyt­tävää lukuko­ke­musta, mutta toivot­ta­vasti pidän siitä enemmän kuin tästä!

  5. Minulle Middlesex oli aikoinaan aivan huikaiseva lukuko­kemus. Jännä huomata, että kirja jakaa mieli­pi­teitä.

    1. Totta, kirjojen herät­tämiä vastak­kaisia ajatuksia on hauska lukea ja kuulla. Sekin on jännää, miten monin eri tavoin ihmiset lukevat kirjoja ja miten moniin erilaisiin asioihin sitä kiinnittää huomiota lukiessaan. Toisen mielestä kirjan päähahmot ovat ärsyt­täviä, kun toista ne eivät häiritse millään tavalla vaan kiinnittää huomionsa johonkin toiseen ärsyt­tävään asiaan.

  6. Naima­puu­hista pidin (heh heh ;) ) niin paljon, että tämän lukemista olen tarkoi­tuk­sella pantannut..Josko loppu­vuo­desta kuitenkin jo!

    1. Naima­puuhat kiinnostaa minuakin, hah :D Virgin suicides on aika kysytty kirja kirjas­tossa, joten voi olla, että saan Naima­puuhat käsiini nopeammin eli ehkä se tuleekin luettua ensin. Mutta kannattaa ehdot­to­masti kokeilla Middle­sexiä, sillä se tuntuu kuitenkin olevan monien suosikkeja :)

  7. Huh, tämäKIN pitäisi lukea jossain vaiheessa. Odottelee jo kirja­hyl­lyssä, mutta jotenkin tuntuu vaativan juuri oikean lukuhetken ja aikaa. Tuskin siis tulen tarttumaan ainakaan tänä vuonna, kun seikkailen lukutee­mojen kanssa.

    1. Onneksi se on jo siellä kirja­hyl­lyssä valmiina :) Aikaa tähän kirjaan saa kyllä varata kun on niin paksu­kainen!

  8. Olen lukenut Eugeni­de­siltä (miten tuo tosiaan taivu­tetaan?) vain Naima­puuhat, mutta siitä pidin niin paljon että haluan lukea miehen muunkin tuotannon. Virgin Suicides odottelee omassa hyllyssä, joten tulen luulta­vasti lukemaan sen seuraa­vaksi. Coppolan elokuvaa rakastan, ja oletan ihastuvani kirjaan vähintään yhtä paljon. Tämä Middle­sexkin kiinnostaa kovasti.

    1. Virgin suicides on tosiaan hyvä elokuvana, joten vähän huolettaa, että onko kirjakin. Pelkään, että lukuko­kemus on senkin kanssa tylsä, jos elokuva on kovin uskol­linen kirjalleen. Täytyy minunkin jatkaa miehen tuotantoon tutus­tu­mista ennen lopul­lista tuomiota!

  9. Komppaan Saraa, olen lukenut vain Naima­puuhat, josta pidin paljon. Odotan suuria Middle­sexiltä, koska olen aika varma, että tulen ihastumaan tähän. Toki kaikki suuret odotukset voivat saada aikaan lukupet­ty­myksen, mutta saa nähdä…

  10. Vihdoinkin sain tämän kovakan­tisena omakseni. Pokkari ei innos­tanut lukemaan fontin ja sivumäärän takia. Middlesex on mielet­tömän hieno kirja.

    1. Kiva, että pidit! Minä en muista tästä kirjasta enää paljoakaan, mutta tekstini perus­teella pidin sitä aika tylsänä :D Enkä muuten vieläkään ole lukenut lisää kirjai­lijan kirjoja, täytyisi varmaan.