Type and press Enter.

Eowyn Ivey: The Snow Child

Jo kauan himoit­semani Eowyn Iveyn esikois­ro­maani The Snow Child, joka ylsi tänä vuonna jopa Pulitzer-palkinnon finalis­tiksi, antoi minulle viimeiset sivunsa eilen. En voinut kuin huokaista. Ihastuk­sesta. En olisi suonut kirjan päättyvän vielä.

The Snow Child on tarina vanhasta paris­kun­nasta, Mabelista ja Jackista, jotka ovat muuttaneet uudisa­suk­kaiksi keskelle Alaskan karua erämaata. Eletään 1920-lukua. Kylmän armot­to­mista talvista on selvittävä, mutta se ei ole helppoa. Mabel ja Jack ovat kiinty­neitä toisiinsa, mutta eräs asia on laskenut pysyvän varjon heidän ylleen: he eivät ole koskaan saaneet yhteistä lasta. Eikä se enää ole mahdol­lista.

Ensilumen saapuessa paris­kunta intoutuu tekemään pihalleen pienen lumiukon – tai pikem­minkin lumilapsen. Se saa kaulalleen punaisen huivin, käsiinsä punaiset lapaset, hiuksikseen keltaisia olkia, huuliinsa jääty­neiden marjojen värin. Mabelin katsoessa heidän aikaan­saan­nostaan kaipuu omaa, elävää lasta kohtaan tiivistyy. Lumilapsi on niin kaunis. Kun seuraava aamu koittaa, lumilapsi on kadonnut. Pienet askeleet vievät kohti metsän­reunaa siitä kohtaa missä lumilapsi oli ollut. Seuraavien viikkojen aikana sekä Mabel että Jack näkevät metsän­reu­nassa vilauksia pienestä tyttö­lap­sesta, jolla on yllään sininen takki, punainen huivi ja punaiset lapaset. Kuka tuo lapsi on? Voiko se olla…?

Lapsesta, joka kertoo nimekseen Faina, tulee paris­kun­nalle kuin oma. Mutta onko kaikki sitä miltä se näyttää? Kuka Faina lopulta oikein on?

The Snow Child on kaunis ja lumoava tarina, kuin suoraan saduista, joista se ammen­taakin paljon. Iveyn yksi suurimpia innoit­tajia on ollut venäläinen satu Snegu­rochka, joka on peräisin 1800-luvulta. Puhdas aikuisten satu The Snow Child ei mielestäni kuitenkaan ole, vaan siihen yhdistyy myös roppa­kau­palla maagista realismia. Loppujen lopuksi on kuitenkin lukijan päätet­tä­vissä, miten hän tarinan kokee.

Ivey kirjoittaa Alaskasta, kotiseu­dustaan, runol­lisen yksityis­koh­tai­sesti. Alaskan villi luonto ja karu hiljaisuus tulevat iholle asti. Lähellä siintävät vuoret, talvisin jäätyvä joki, keväisin muokattava pelto, metsän villie­läimet – ne kaikki tulevat tutuiksi. Iholle ryömivät myös menetys, kaipuu ja yksinäisyys kuin ilo, rakkaus ja selviy­ty­mi­nenkin. Mabelin ja Jackin kokemat tunteet tuntee yhdessä heidän kanssaan. Ivey ei päästä helpolla, mutta antaa tarinallaan paljon.

Ihastuin kirjassa lähes kaikkeen. Itse tarina on hitaan nautin­nol­linen. Kirjan henkilöt ovat kiinnos­tavia ja samas­tut­tavia, etenkin salape­räinen Faina, josta ei millään ota selvää. Kieli on hyvin kaunista, miljöö upea. 1920-luvun Alaskan histo­rial­linen kuvaus on sekin mielen­kiin­toista. Tarinan loppu­puo­lella on pieni notkahdus, mutta kokonai­suutta se ei häiritse. Lisäksi pieni ennalta-arvat­tavuus voi ehkä häiritä joitakin, mutta itse olin siinä vaiheessa jo niin koukussa, etten häiriin­tynyt mistään! Lukijaa viekin tarinassa eteenpäin tieto, että jotain suurta tulee varmasti tapah­tumaan. Ja niin tuleekin.

The Snow Child oli niin hieno lukuko­kemus, että se on varmasti vuoden parhaita. Hieman pelkäsin korkeita odotuk­siani, jotka olivat vain kasvaneet ja kasvaneet kuukausien kuluessa ennen kirjan lukemista, mutta ne eivät onneksi pettäneet. Olin vakuut­tunut rakas­tuvani kirjaan ja niin rakas­tuinkin. Se on lähes täydel­linen. Olisin halunnut kirjoittaa kirjasta vielä enemmän, mutta en osaa, koska en vain löydä enempää sanoja. Se on minulle usein hienon kirjan merkki.

Ja ai että, mistähän saisin The Snow Childin kannesta tehtyä tapettia? Voisin vuorata sillä seinän jos toisenkin. Kiitänkin Satua siitä, että hän taannoin vinkkasi minulle The Book Deposi­to­rysta, josta vihdoin löysin haluamani painoksen juuri tällä kansi­ku­valla! Ihanaa, että syyskuussa julkais­tavaan suomen­nokseen tulee sama kansi. Kadehdin niitä, joilla tämä kirja on vielä edessä, ja toivon, että tästä pidetään yhtä paljon kuin minä pidin.

The Snow Childin on lukenut myös Taika­kir­jaimien Raija.

Eowyn Ivey: The Snow Child
Reagan Arthur Books / Little, Brown and Company 2012
389 s.

Leave a Reply to Villasukka kirjahyllyssä Cancel reply

Your email address will not be published.

42 comments

  1. Ilmaisit asian hyvin, Alaskan villi luonto ja karu hiljaisuus tulevat iholle. Ivey on erinomainen kuvaaja. Ja kansi… se on yksi parhaim­mista kansista, joka kuvaa kirjan sisältöä ja tunnelmaa nappiinsa. Halusin kirjan suomen­net­tu­nakin, joten ennak­ko­ti­lasin sen. Tulee näköjään myyntiin jo kuun vaihteessa, jos kirja­kauppaa on uskominen.

    1. Adlibriksen sivuilla taas lukee, että kirja tulisi myyntiin 30. syyskuuta, mutta eipä tuota oikein tiedä, saattaahan se tulla jo aikai­sem­minkin. Toivot­ta­vasti, koska olisi ihana lukea lisää ihmisten mieli­pi­teitä tästä kun itse niin ihastuin :)

  2. Apua, en uskal­tanut lukea koko arviotasi, kun aion lukea tämän itsekin. Odotukset ovat korkealla ja kun sinäkin olet antanut täydet pisteet. Iik!

    1. Hih, jänni­tystä ilmassa! Toivotaan, että sinäkin tykkäät, onhan meillä aika saman­lainen maku kuitenkin :)

  3. Ihanaa että pidit! Tätä odotan todella paljon ja toivon lukevani tämän pian :) Ehdot­to­masti syksyn kiinnos­ta­vimpia kirjoja.

    1. Minul­lekin tämä oli jopa se mielen­kiin­toisin syksyn kirja, jopa niin mielen­kiin­toinen, että oli jo pakko saada lukea alkukie­lisenä :D Toivot­ta­vasti pidät kirjasta, tämä oli minusta todella kaunis.

  4. Kuulos­taapa kiinnos­ta­valta – ja tuo kansi on tosiaan kaunis!

    1. Tästä on olemassa sellainen sininenkin kansi, sekin on nätti, mutta pidän enemmän tästä. On olemassa myös hieman muunneltu versio tästä kannesta, mutta siinä ei näy taivasta kuin kaistale ja tyttö ja kettu ovat toisinpäin siten, että tyttö on taka-alalla ja kettu hieman edempänä. Mutta tämä kansi oli saatava, kaikkein kivoin :)

  5. Onpas kiinnos­tavan kuuloinen kirja — tämhän pitää saada luetta­vaksi!

    Kiitos vinkistä!

    1. Kiva, että sait tästä vinkin :) Ihanaa jäädä odotte­lemaan, että mitä muut tästä tykkäävät!

  6. Kaunis on kansi minus­takin ja kirjakin vaikuttaa kiehto­valta. Kiitos Laura vinkistä!

    1. Kiva, että vinkkaus puri :) Suosit­telen kirjaa kovasti, se on on todella hieno, vieläpä esikoi­seksi.

  7. Kansi on tosiaan kaunis! Luin arviosi hieman harppaillen, sillä saatan itsekin tarttua kirjaan. Alaska lumisine maise­mineen kuulostaa ihanalta ympäris­töltä kirjalle :)

    1. Minua on alkanut kovasti kiehtoa kylmempiin maisemiin sijoittuva kauno­kir­jal­lisuus sen jälkeen, kun luin erään kirjan, jossa oltiin Etelä­man­te­reella. Vaikka inhoan talvea ja kylmää. No, kirjaa lukemalla ei onneksi palele! :) Täytyy alkaa etsiä lisää tällai­sille seuduille sijoit­tuvaa kirjal­li­suutta.

    2. Jack Londonin klassikot, esim. Erämaan kutsu (The Call of the Wild) ja Valko­hammas (White Fang), Klondiken kuningas (Burning Daylight) olivat meidän poikien ehdot­tomia luettavia aikoinaan. Siellä on pakkasta ja selviy­ty­mistä vaikeissa oloissa. En ole lukenut arvioi­maasi kirjaa, mutta kiitos vinkistä.

    3. Kiitos vinkeistä Reijo! Näistä mainit­se­mistasi Londonin kirjoista lähtö­koh­tai­sesti eniten kiinnostaa tuo Erämaan kutsu. Onko se kerrottu ihan koiran näkökul­masta käsin vai onko kertoja ulkopuo­linen? Eläimen näkökul­masta käsin kerrotut tarinat ovat nimittäin kivaa vaihtelua, niitä ei niin paljoa ole (tai en ole ainakaan lukenut).

      The Snow Childia suosit­telen puolestaan myös sinulle, laitahan korvan taakse :)

    4. Laura, pitkä aika siitä, kun olen suomeksi lukenut. Englan­niksi on kesken ja aika vaikeaa tekstiä minun enkulleni. Kuvaus on koiraan (Buck)keskittyvää ja mielestäni lukija voi asettua Buckin asemaan ja liikkua sen mukana noissa maise­missa ja seikkai­luissa. Löysin myös blogin, jossa enemmän tietoa, jos kiinnostut.

      http://lukeville.blogspot.fi/2012/03/jack-london-eramaan-kutsu-1903.html

    5. Viimein sain tämän kirjan viikko­lainana kirjas­tosta, eilen aloitin ja äsken lopetin. Huomasin, että Mabel luetutti Garre­tilla Londonin Valko­ham­masta, jota sinul­lekin suosit­telin. Sanot aivan oikein, että kirjassa on jotain mystistä ja tenhoavaa. Sitä ei voi lukea yhtään kyyni­sellä otteella: ei noin voi hangessa kävellä…jne. Sen sijaan pitää tempautua Alaskan villin luonnon lumoaviin maisemiin ja asian­tun­tevaan luonnon kuvaukseen, jota pieni ihminen suuren­moi­sesti elää. Hyvä, että olen pitänyt vinkkisi mielessä ja sain tämän luetuksi (vaikkakaan en alkukie­lellä, ihailuni siitä sinulle)

    6. Sinäpä luit tämän nopeasti, taisi viedä mennessään. :) Se on ihan paras tunne, kun joku suosi­tuk­sestasi tarttuu kirjaan ja vielä pitää siitä.

      …tosin minä en ole vielä lukenut Londonia. Vielä joku päivä haen kirjas­tosta.

      Olen kuullut, että suomennos tästä The Snow Childista on tosi hyvä. Minä olin vain maltta­maton ja kirja piti saada luettua heti. :) Englan­niksi en ole muutenkaan kauaa lukenut, mutta yllät­tävän nopeasti siinä harjaantuu kun vain malttaa tavata!

    7. Minulle ainakin suomennos upposi hyvin ja oli nopea­lu­kuista ja tietenkin tarina vei mennessään. Hauskaa vappua, viileitä kelejä näyttää tulevan!

  8. Minul­lakin on tämä englan­nin­kie­lisenä, mutta olen niin laiska lukemaan englan­niksi, että odottelen kiltisti suomen­nosta, jonka pitäisi onneksi tulla tässä syksyn päälle. Jee. Odotuksia on kirjaa kohtaan, ehdot­to­masti. Mutta ei liian korkeita. =D

    1. Aivan, kannattaa kuitenkin koittaa pysyä housuissaan :D Toivot­ta­vasti tykkäät sinäkin kirjasta!

  9. Olen lukenut tämän ja erityi­sesti kirjan alku ja sen miljöö ovat kiehtovia. Kirjan tenho tosin alkoi haipua loppua kohden: en kestänyt sitä, kun tarina tavallaan muuttui liian “lihal­li­seksi”. Kauniisti kirjoi­tettu kirja kylläkin, erittäin kauniisti.

    Minulla on (tai oli, pistin kirjan kiertoon) erilainen kansi­versio.

    1. Minus­takin loppu­puoli vähän notkahti, mutta oma fiilikseni kantoi kuitenkin viimei­selle sivulle saakka :) Tai minusta pikem­minkin juoni­puoli notkahti, mutta kirjan kauneus ja tunnelma pysyivät.

      Sinulla oli varmaan se sininen kansi? Sekin on kyllä nätti.

  10. Minul­lakin on tämä, mutta toisen­lai­sella kannella. Ostin kirjan puoli­sen­toista vuotta sitten Edinburg­hista, mutten ole saanut sitä vieläkään luettua vaikka olenkin varma että tulen laillasi rakas­tumaan tähän kirjaan. Saattaa olla että päädyn lopulta lukemaan tuoreen suomen­noksen, katsotaan nyt. :)

    Mutta voi että, ihastunut arviosi lupaa todella hyvää! <3

    1. Toivon todella, että rakastut kirjaan myös! Paitsi jos sinäkin sen jo tiedät, niin etköhän sitten rakastu, hih :) Sinulla on varmaan se sinikan­tinen versio, sekin on nätti!

  11. Tämä on tosiaan lumoava kirja, ja ihanaa, että se julkaistaan nyt syksyllä suomeksi! :) Luin tämän englan­niksi vuosi sitten ja ihastuin sen sadun­omaiseen, talviseen tunnelmaan. Mutta Elegian tavoin kirjan muuttu­minen loppua kohden häiritsi minua, enkä oikein pitänyt loppu­rat­kai­susta.

    Tämä pitäisi oikeastaan lukea sydän­tal­vella, kiperien pakkasten aikaan. Itse luin kirjan keski­kesän helteillä, ja Alaskan karu talvi tuntui niin kovin kaukai­selta ajatuk­selta… :)

    1. Loppu oli aika helppo, mutta minusta kuitenkin sopiva. Ja tosiaan, minus­takin loppu­puoli notkahti, mutta ei todel­lakaan vaaral­lisen paljon, kuten tähti­mää­rästä ja tästä hehku­tuk­sesta voi päätellä :)

      Tuo on ihan totta, kirjan tunnel­masta saisi varmasti vielä enemmän irti, kun kirjan lukisi talvella. Lukuko­kemus voimistuu usein, jos elää samaa vuoden­aikaan kuin kirjassa.

  12. Mullakin on tämä englan­nin­kie­lisenä. Zephyrin suositus sydän­tal­vella lukemi­sesta kuulostaa kyllä hyvältä ja tunnel­mal­li­selta, ehkäpä noudatan sitä…

    1. Kannattaa kokeilla, kun kirjassa kuitenkin kuvaillaan sen verran paljon armot­toman kylmiä talvia ja lumimyrskyjä, vaikka kesääkin kyllä välillä eletään. Sitten kun vielä hankkiu­tuisi mökille metsän keskelle, niin olisi aika otolliset olosuhteet :)

  13. Oih, hyvä kun muistutit! Kirjoitin tämän johonkin luettavien listaan ja paperi­lap­puih­misenä hukkasin sen jonnekin. Menee heti tilaukseen! :) Vaikuttaa siis ääret­tömän hyvältä.

    1. Paperi­laput eivät pysy minul­lakaan koskaan tallessa. Ennen kokosin paperille ylös kirjoja, joita lainata kirjas­tosta, mutta arvaa oliko se paperi ikinä tallessa! Nykyään käytän Goodreadsia apuna, siellä ne listat ainakin pysyvät tallessa.

      Toivot­ta­vasti sinäkin pidät kirjasta!

  14. Mä luin tätä kirjaa viime talvena, mutta hyydyin lopulta siihen notkah­dukseen (ehkä?). En siis saanut loppuun asti. Alussa kyllä pidin. Mutta kiinnos­tavaa nähdä, miten suomennos otetaan vastaan.

    1. Alku kirjassa on vahvempi, mutta harmi, ettet päässyt loppuun asti. Toivon, että moni muukin pitää tästä :)

  15. Oi, kirjoitit valtavan hyvin tästä ihastut­ta­vasta tarinasta. Sanoit aikalailla kaiken, mitä minäkin olisin omassa arviossani sanoa, mutta en osannut.

    1. Olisin halunnut sanoa vielä vaikka ja mitä, mutta sanat loppuivat kesken, koska kirja oli niin hieno lukuko­kemus! Ihanaa, kun sinäkin pidit tästä niin paljon :)

  16. Ai, tämäkö ilmestyy nyt tässä kuussa suomeksi? Olipa kiinnostava arvio ja olen varovaisen kiinnos­tunut kirjan suomeksi lukemaan.

    Bookde­po­sitory on kyllä aivan mahtava, olen tilannut sieltä varsinkin niitä englan­nin­kie­lisiä sarja­kuvia, joita ei kirjas­tosta löydy.

    1. Tämän kuun lopulla ilmestyy, tietääkseni. En ainakaan vielä vähän aikaa sitten nähnyt kirja­kau­passa.

      Jep, Bookde­po­sitory oli hyvä vinkki Satulta! Sopivat hinnat ja sieltä löytää toden­nä­köi­sesti etsimänsä, jos sitä ei Suomesta, kaupoista tai kirjas­toista, löydy.

  17. Luin kirjan loppuun tänään ja olen niin vaikut­tunut, etten tiedä mitä osaan kirjasta kirjoittaa.

    1. Oijoi, ihana kuulla! Tulee niin hyvä mieli, kun joku on pitänyt kirjasta, johon on itsekin aivan rakas­tunut. Toivot­ta­vasti osaat kirjoittaa kirjasta edes jotain, sillä ehdot­to­masti haluan kuulla tarkemmin ajatuk­siasi siitä :)

  18. Hih, tulen vielä tännekin hehkut­tamaan, että kirja on ihana! Ja kansi upea. <3

    1. Kirjaa kyllä kelpaa hehkuttaa :)