Type and press Enter.

Maria Semple: Missä olet, Berna­dette?

YKSITYISALUE
PÄÄSY KIELLETTY
Galer Streetin hyttyset pyydys­tetään
ja heitetään hyttys­tyrmään
Berna­dette Fox oli kuuluisa arkki­tehti, mutta erään kammot­tavan tapah­tuman seurauksena hän muuttui. Hän muutti aviomie­hensä Elgien kanssa vanhaan ja pahoin ränsis­ty­neeseen tyttö­kouluun Seattleen, sai lapsen, nyt jo 15-vuotiaan Been, ja lopulta erakoitui. Nykyisin Berna­dette vihaa ihmisiä ja on suorastaan agora­fo­binen. Suurimman osan ajastaan hän viettää kotinsa pihalla olevassa asunto­vau­nussa. Hänellä on intia­lainen virtu­aa­lias­sis­tentti nimeltään Manjula, joka hoitaa kaikki ihmis­kon­taktia vaativat asiat Berna­detten puolesta. Jos Berna­dette ei pidä muista ihmisistä, eivät nämäkään puolestaan pidä hänestä, ja Berna­dette onkin alati tukka­nuot­ta­silla erään naapu­rinsa kanssa.
Berna­detten tyttären Been koulu on pian päätty­mässä ja vanhemmat ovat luvanneet tyttä­relleen, että hän saa toivoa lahjaksi mitä vain. Been toivomus onkin epäta­val­linen: hän haluaa matkustaa Etelä­man­te­reelle. Mutta vain kaksi päivää ennen matkaa Berna­dette katoaa. Bee alkaa selvittää asiaa sähkö­postien, kirjeiden ja muiden vihjeiden avulla, sillä eihän äiti noin vain voisi kadota tyttä­rensä elämästä! Minne Berna­dette on mennyt, mitä hänelle on tapah­tunut?
Maria Semplen toinen romaani Missä olet, Berna­dette? on oikea hyvän­mielen kirja. Juuri jotain tällaista kaipa­sinkin näille väsyt­tä­ville viime päiville. Se on sopivan kepeä, sen tarina on kiinnostava ja pitää otteessaan ja se on ennen kaikkea hyvin hauska. Aika täydel­linen kesäkirja! Kirjan henki­lö­hah­motkin ovat toinen toistaan hulvat­to­mampia, etenkin itse Berna­dette. Myös Berna­detten ilkeä naapuri saa erikois­mai­ninnan: hän on lähiö­rouvan mukamas täydel­li­syy­dessään hillit­tömän hauska! Tarinan absur­deille käänteille tulikin naurettua monet kerrat.
Kirja on hauskalla tavalla koottu tarinan eri henki­löiden lähet­tä­mistä viesteistä. Tarinan kertoja on Bee, mutta hän on enemmän äänessä vasta kirjan loppu­puo­lella. Muuten kirja koostuu aikajär­jes­tykseen asete­tuista viesteistä, kuten sähkö­pos­teista, kirjeistä, fakseista ja rapor­teista. Ne kaikki liittyvät tavalla tai toisella Berna­detteen. Minua tällainen rakenne virkistää aina välillä ja niin tälläkin kerralla.
Missä olet, Berna­dette? ei kuitenkaan räjäyt­tänyt tajun­taani ja se tuskin on kirja, jota muistelen vielä vuosienkin päästä, mutta se onnistui viihdyt­tämään minua hyvin ja se on kaikessa hupsuu­dessaan todella viehättävä. Hupsun tarinan takaa löytyy kuitenkin myös syväl­li­sempiä viestejä: älä lannistu äläkä luovuta, vaikka jotain katastro­faa­lista tapah­tui­sikin, vaan tavoittele unelmaasi, ja perhe, oli se kuinka hullun­ku­rinen tahansa, menee kaiken muun edelle. Been vanhem­mille nämä eivät tunnu olevan ihan itses­tään­selviä asioita, mutta millä tavalla Berna­detten katoa­minen muuttaa tilan­netta?
Perheen suunni­teltu lomamatka Etelä­man­te­reelle jäi mieleeni. Olisipa kiva vastai­suu­dessa kokeilla Etelä­man­te­reelle, pohjois­na­valle, Grönlantiin, Alaskaan tai vaikkapa Islantiin sijoit­tuvaa kirjal­li­suutta. Tuleeko teille mieleen jotain hyviä vinkkejä? TBR-listalleni olen lisännyt yhden, islan­ti­laisen Halldór Laxnessin Salka Valkan, joka onkin varsin kehuttu.
Missä olet, Berna­dette? ilmestyy viikolla 31. 

Kirja on luettu (englan­niksi) myös Nenä kirjassa -blogissa.
✩✩✩✩
Maria Semple: Missä olet, Berna­dette? (Where’d You Go, Berna­dette?, 2012)
Suom. Outi Järvinen
Gummerus 2013, 322 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

6 comments

  1. Minua tämä ei onnis­tunut naurat­tamaan, jossain vaiheessa huomasin jopa ärsyyn­tyväni. Ei siis ollut minun kirjani.

    Muodosta antaisin sen sijaan pisteitä. Kirje­ro­maani on hankala toteuttaa onnis­tu­neesti, mutta Berna­det­tessa muoto mielestäni toimii.

    1. Harmi, ettet oikein pitänyt, mutta niinhän se aina menee ettei kaikki miellytä kaikkia! Jep, kirje­ro­maaniin muotoon toteu­tettuna tämä oli minus­takin hyvin onnis­tunut ja sopi tarinaan.

  2. Kivalta kuulostaa :)

    1. Tämä oli oikein leppoisaa luettavaa ja no, ihan yksin­ker­tai­sesti sanottuna tosi kiva kirja :)

  3. Berna­dette luin aamulla loppuun, minulle se oli liian amerik­ka­lainen, etenkin lopun söpöily. Mutta alun kanger­telun jälkeen suorastaan ahmin ja unohdin.

    Mutta Pirkko Arhippa on kirjoit­tanut Etelä­man­te­reelle sijoit­tuvan dekkarin Kuoleman koordi­naatit. Kirjai­li­ja­pa­ris­kunta kävi itse siellä eräällä matkoistaan ja siksi kokemukset ovat hyvinkin uskot­tavia.

    1. Aika amerik­ka­lainen kirja kyllä on, mutta koukuttava ja hauska!

      Kiitos vinkistä, vieläpä suoma­lai­sesta – kävin lukemassa kirjan kuvauksen ja vaikuttaa melko kiinnos­ta­valta, vaikken dekka­reita kamalasti lue. Täytyy muistaa etsiä kirjas­tosta!