Type and press Enter.

Orson Scott Card: Ender’s Game

Ostin kerran poikays­tä­välleni lahjaksi Orson Scott Cardin kirjan Ender’s Game, 1980-luvun scifiklas­sikon, mutta kun hän itse sai sen luettua, alkoi painostus minun suuntaani. No, kai se oli vihdoin tartuttava kirjaan. Ajattelin, että voisi olla mukavaa vähän ravis­tella omia rajojaan ja mennä sinne mukavuusa­lueen ulkopuo­lelle. Scifi on todel­lakin genre, jota en juuri tunne saatika juuri koskaan lue.
Ender’s Gamen keskiössä on vasta kuusi­vuotias Andrew “Ender” Wiggin, joka elää kuta kuinkin normaalia elämää vanhem­piensa, rakas­tavan isosis­konsa ja sadis­tisen isovel­jensä kanssa. Siinä mielessä normaalia, että maapalloa kuitenkin uhkaa sen ulkopuo­lelta tuleva uhka, perheiden lapsi­määrää on rajoi­tettu, uskonnot poistettu ja lasten varta­loihin asennettu monitorit, jotka tallen­tavat heidän elämäänsä. Jos vaikuttaa siltä, että lapsella voisi olla tulevaisuus sotilaana, avaruu­desta tulevia olioita vastaan taiste­levana komen­tajana, hänet viedään pois perheensä luota sotilas­kouluun. Jos ei, monitori irrotetaan ja lapsi voi jatkaa elämäänsä ilman sitä.
Yllätys yllätys, vasta kuusi­vuotias Ender osoittaa poten­ti­aalia hyväksi komen­ta­jaksi ja kenties jopa koko maailman pelas­ta­jaksi. Hänet lennä­tetään toisella planee­talla sijait­se­valle sotilas­kou­lulle, missä hän kärsit­tyään ensin koti-ikävästä ja yksinäi­syy­destä alkaa pian pärjätä. Samalla hän oppii itsestään ja ympärillään olevista ihmisistä aivan uusia puolia. Mutta mikä on Enderin kohtalo? Mikä on hänen tehtä­vänsä maail­massa?
Ender’s Game oli raikas lukuko­kemus. Kyllä kannatti vähän ravis­tella rajojaan! Onneksi tiesin jo etukäteen, ettei Ender’s Game ole täynnä avaruusa­luksia ja -taiste­luita, outoja olentoja ja galakseja, vaan suurim­maksi osaksi tarina keskittyy Enderiin, hänen vähän väliä hukassa olevan identi­teettinä raken­tu­miseen, ja pojan suhteesta muihin ihmisiin. Tarina ei siis siinä mielessä ollut ollenkaan puuduttava, kuten ehkä vähän miellän kaiken­laiset todella toimin­nal­liset avaruus­seik­kailut. Vai onko mieli­kuvani tällai­sesta scifistä ihan vääris­tynyt?
Pidin Enderin tarinasta, vaikka se onkin ennalta-arvattava. Joitakin yllätyksiä matkan varrella kuitenkin tulee. Enderin hahmo on toisaalta kiinnostava, toisaalta melko ärsyttävä. Hänen reaktionsa asioihin ja hänen toimin­tansa ovat uskot­tavia, mutta ihmelapsen asema söi koko hahmon uskot­ta­vuutta. Minua ärsytti, että Ender oppii kaiken melkein yhdessä hetkessä ja onnistuu kaikessa heti ensim­mäi­sellä yrittä­mällä. Ehkä Enderin aikainen maailma on täynnä vain fiksuja lapsia ja toiset heistä ovat vielä toisiakin fiksumpia? No, rasit­tavaa se oli siitä huoli­matta. Muut kirjan hahmot tuntuivat taas hyvin ohuilta ja yksioi­koi­silta eikä heistä oikein saanut mitään irti.
Toinen asia, josta haluan nillittää, on kirjan loppu. Ihan se viimeinen luku. En ollenkaan ymmär­tänyt, että miksi se yksi asia haluttiin siihen vielä lisätä. Eiköhän se liity vahvasti sarjan seuraavien osien tapah­tumiin ja muutenkin on siltana ensim­mäisen ja toisen osan välillä, mutta puolestani viimeisen luvun olisi voinut siirtää toisen osan ensim­mäi­seksi luvuksi. Lopun tapah­tumat eivät nyt siis oikein innosta minua jatkamaan sarjan parissa, ei ainakaan ennen perus­teel­lista sulat­telua – jos sitä koskaan edes tapahtuu.
Kaikesta huoli­matta Ender’s Game oli kuitenkin positii­vinen, perushyvä lukuko­kemus. Sen mielen­kiin­toi­simpia teemoja ovat etenkin Enderin identi­teetin raken­tu­minen ja politiikan kytkey­ty­minen lasten sotilas­kou­lu­tukseen ja muihin tapah­tumiin (vaikka pientä irral­li­suutta oli minusta siinäkin). Ender’s Game oli kyllä hyvä valinta tutus­tuessani hieman paremmin scifi-kirjal­li­suuden maailmaan.
✩✩✩
Orson Scott Card: Ender’s Game
Tor Books 2006, 226 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

3 comments

  1. Kiva että tartuit — vaikkakin pienen painos­tuksen jälkeen — Ender’s Gameen! Minäkin luin tämän vuosi tai pari sitten, ja se jäi mieleeni oikein positii­visena lukuko­ke­muksena. Jos alkaisin lukea sarjaa eteenpäin, minun olisi kuitenkin ensin vielä kerrattava tämän ensim­mäisen kirjan tapah­tumat.

    1. Jep, tämä oli oikein kiva kirja, vaikken tosiaan mikään scifin ylin ystävä olekaan :) Mutta ehkä sarja jää kuitenkin vain tähän ensim­mäiseen osaan omalta osaltani.

  2. Blogissani on sinulle haaste.