Type and press Enter.

Jennifer Egan: Aika suuri hämäys

Jennifer Eganin Aika suuri hämäys on ajassa suuntaan ja toiseen poukkoileva kertomus ihmisistä, jotka kaikki jollain tapaa liittyvät kahteen kirjan päähen­kilöön, Sashaan ja Bennieen. Päähen­ki­löiden välil­läkin on side, joka tuodaan esiin heti kirjan ensim­mäi­sissä luvuissa, jotka kertovat heistä: Sasha on levy-yhtiön pomon Bennien assis­tentti, joka käy terapiassa klepto­ma­niansa takia. Bennie taas tappelee levy-yhtiönsä tulevai­suuden kanssa ja miettii menneitä aikoja. Sashan ja Bennien esitte­lyjen jälkeen kirja syöksähtää suoraan Bennien nuoruuteen ja sen jälkeen jälleen siitä hetkestä jälleen tulevai­suuteen ja niin edelleen. Ajalli­sesti kirjassa liikutaan 1970-luvulta 2020-luvulle.
Minua saman­ai­kai­sesti sekä kiinnosti että hieman huoletti tarttua tähän paljon kehuttuun kirjaan. Sen kehämäinen rakenne ei kuulos­tanut luotaan­työn­tä­vältä, mutta kirjan aihepiirit kylläkin. Musiik­ki­bisnes, Hemingway-henkinen safari, hirmu­hal­lit­sijana oleva kenraali, Napolin alamaailma ja tulevai­suuden teini­tytön power­point-esitys eivät kuulos­taneet mitenkään houkut­te­le­vilta luettuani niistä kaikista etukannen liepeestä. Kirja kuitenkin alkaa mielen­kiintoa herät­tä­vällä tavalla, mutta loppujen lopuksi pidin vain pienestä osasta kirjan sisäl­tä­mistä elämän­ta­ri­noista. 12-vuotiaan tytön power­point-esitys tulevai­suu­desta oli mielen­kiin­toinen, samoin hirmu­hal­lit­si­jasta kertova luku. Loppujen lukujen kanssa jouduin välillä tosissani sinnit­te­lemään.
Aihepiirejä enemmän ongel­maksi muodostui kuitenkin ehkä enemmän kirjan henkilöt. Heistä kaikki jäivät minulle todella etäisiksi, jotkut olivat jopa todella tympeitä. Eivät edes hyvällä tavalla. Se voi johtua siitä, että suurin osa kirjan henki­löistä on kunnolla läsnä vain yhden luvun verran, jolloin heihin ei edes ehdi tutustua tai kiintyä kunnolla, mutta en kyllä pitänyt myöskään Sashasta tai Benniestä. Etäisyys kirjan ihmisiin jäi tosissaan harmit­tamaan.
Minulla oli myös ongelmia pysyä perässä kirjan monien eri henki­löiden elämän­ta­ri­noissa juuri kirjan spiraa­li­maisen rakenteen vuoksi. Itse spiraa­li­maisuus oli virkis­tävää ja toimii kirjassa hyvin, mutta ehkä silloin kirja olisi ollut ihan hyvä lukea muutaman päivän aikana loppuun kuin venyttää lukeminen kymmeneen päivään kandiah­dis­tuksen pyöriessä samaan aikaan takarai­vossa. :) Mutta ehkä nopeam­mal­lakaan lukutah­dilla en olisi pysynyt kirjassa koko ajan ihan mukana, sen verran eri henki­löitä ja hyppyjä ajassa sekä taakse- että eteenpäin kirjassa on.
Mutta toisaalta ehkä ihan hyvä, että tämä kirja osui luetta­vakseni juuri nyt. Kun on paljon muita asioita mielessä, kiirettä pitää eikä lukemi­selle ole kovin paljoa aikaa, joku (minun mielestäni) oikeasti todella hyvä kirja olisi voinut jäädä paljon laimeam­maksi lukuko­ke­muk­seksi.
Kannattaa käydä lukemassa positii­vi­sempia lukuko­ke­muksia muun muassa näistä blogeista: Kirjava kammari, Tea with Anna Karenina, Luetut, lukemat­tomat, Mari A:n kirja­blogi, Eniten minua kiinnostaa tie ja Vielä yksi rivi…

✩✩ 
Jennifer Egan: Aika suuri hämäys (A Visit from the Goon Squad, 2010)
Suom. Heikki Karja­lainen
Tammi 2012, 412 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

8 comments

  1. Tämä oli kyllä mukava lukuko­kemus. Ymmärrän silti nuo mietteesi oikein hyvin.

    1. Eniten minua vaivasi kirjan henkilöt ja etäisyys. Jos aika, jolloin kirjaa luin, olisi ollut parempi, olisi kirja voinut ehkä miellyttää enemmän. Jäi vähän plaah-fiilis.

  2. Kah, luulin olevani ainoa, joka tästä ei pitänyt. Aihepiirit ja rakenne kiinnos­tivat, luin kirjan nopeasti, mutta se jäi silti todella etäiseksi. En pitänyt yhdes­täkään henki­löstä. Keljuttaa.

    1. Jep, etäinen ja täynnä tympeitä tyyppejä :( Jotain muutakin olisi voinut lukea tämän sijasta, mutta eipä auta enää voivottelu!

  3. Raikasta lukea tästä vähemmän ihastu­neita postauksia, itsekään en (muistaakseni) ollut ihan myyty.

    1. Kirjoi­tuk­sestasi päätellen et ihan :) Mutta jospa seuraava Eganin kirja olisi parempi, jos sen uskallan lukea!

  4. Minul­lakaan tämä ei oikein kolissut. Ihan luettava kirja, mutta ei mielestäni lainkaan sen kuohunnan ja kehutyöpyn arvoinen. Mutta näinpä vain eritavoin kirjoja koemme ja luemme.

    Kiinnostava kirjailija Egan kuitenkin on. Jännit­tävää katsoa, millainen tuleva kirja on.

    1. Aivan :)

      Minä laitoin nyt keväällä ilmes­tyvän Eganin uuden suomen­noksen tärppi­lis­talleni, mutta saa nähdä, miten pian uskalla siihen sitten tarttua.