Type and press Enter.

Kai Ekholm, Yrjö Repo: Kirja tienhaa­rassa vuonna 2020

Kai Ekholmin ja Yrjö Repon kirjoittama Kirja tienhaa­rassa vuonna 2020 on yksi syksyni tentti­kir­joista. Odotin sen lukemista aika innolla, sillä kirja poikkeaa paljon perin­tei­sistä lukemistani tentti­kir­joista, mutta odotukset eivät lopulta ihan täyttyneet.
Teoksessa ruoditaan edelleen hyvin ajankoh­taisia asioita, ottaen huomioon, että se on julkaistu vuonna 2010. Se pohtii ennen kaikkea seuraavia kysymyksiä: Kun e-kirjat ja lukulaitteet yleis­tyvät, miten käy perin­teisen painetun kirjan? Minkä­laisena luemme kirjamme tulevai­suu­dessa? Miten kustan­ta­minen muuttuu vai muuttuko se? Onko kirja-alalla enää toivoa? Se ei kuitenkaan tarjoa mitään selkeitä vastauksia esitet­tyihin kysymyksiin, sillä kukapa sen tietää. Vain aika näyttää. Kirjassa ehdotetaan kuitenkin hyvinkin konkreet­tisia toimia suoma­laisen kirjal­li­suuden ja kustan­ta­misen elossa pitämi­seksi, sillä sitä ei voida kieltää, etteikö kirjal­li­suuden ja kustan­ta­misen kenttä tule tulevai­suu­dessa muuttumaan radikaa­lis­tikin. Sähköinen julkai­se­minen on yksi mielen­kiin­toi­sim­mista asioista muutok­sessa.
Yhdyn Ekholmin ajatuksiin siinä, että e-kirja ei tule olemaan ainakaan ihan lähitu­le­vai­suu­dessa uhka paine­tulle kirjalle. Sitä ei siis tule pelätä, vaan ymmärtää se painetun kirjan täyden­täjänä. Oppima­te­ri­aalit ja kenties tieto­kir­jatkin tulevat luulta­vasti olemaan tulevai­suu­dessa yhä enene­vissä määrin verkossa, mutta painetun kauno­kir­jal­li­suuden myynti on ainakin vuoteen 2009 asti ollut vahvassa kasvussa. Se tuskin loppuu ihan hetkessä.
Toinen paljon ajatuksia herät­tänyt asia kirjassa liittyi nuorten lukemiseen. Yleinen väite on, että nuoret eivät lue enää yhtä paljon kuin ennen. Väite on väärä. Nuorten lukeminen on itse asiassa kasvanut 1990-luvun puoli­vä­listä vuoteen 2010. Ei järisyt­tä­vissä määrin, mutta kuitenkin. Nuorten lukeminen verkossa on myös yleisempää kuin muilla ikäryh­millä eikä Ekholmin mielestä tätä kannata pitää huonona asiana. Kaiken­lainen lukeminen on hyvästä.
Kirjassa on paljon hyvää asiaa, mutta sitä vaivaa paikoi­tellen epäjoh­don­mu­kaisuus ja rönsyi­le­minen asiasta toiseen. Myös toistoa on jonkin verran. Ekholm puhuu paljon Kansal­lisen digitaa­lisen kirjaston puolesta, välillä ärsyt­tä­vissä määrin, vaikka projekti toki onkin tärkeä, mutta hoksasin lopulta takakan­nesta, että mies onkin Kansal­lis­kir­jaston johtaja. Eli ihmekös tuo. 
Lisäksi tällai­sissa kirjoissa on aina se ongelma, että ne vanhe­nevat hetkessä. Kirja tienhaa­rassa vuonna 2020 -teoksessa on toki paljon yhä ajankoh­taista asiaa, mutta e-kirjoihin liittyvät asiat ovat autta­mat­to­masti vanhen­tuneet. Tuohon aikaan Suomessa ei ilmei­ses­tikään ollut vielä yhtään e-kirjoja myyvää netti­kauppaa, minkä vuoksi esimer­kiksi niiden hinnatkaan eivät vielä olleet selvillä. Nyt kun e-kirja on saata­vissa myös Suomessa ja suomeksi, voidaan huomata, että se ei ole ainakaan vielä lyönyt täällä itseään läpi, mikä johtunee pitkälti kovasta hinnasta ja suppeasta valikoi­masta. Ihmisiä ei houkuttele ostaa e-kirja, joka maksaa yhtä paljon kuin painettu kirja, kun lisäksi pitäisi vielä hankkia melko kallis lukulaite. Ymmärrän kuitenkin, että e-kirjan tuotta­minen ei ole ilmaista. Kaiken lisäksi e-kirjoja verotetaan yleisen verokannan mukaan, ei alenne­tulla prosen­tilla kuten painettuja kirjoja. Toivot­ta­vasti tähän saadaan muutos tulevai­suu­dessa.
En itse ole vielä lukenut yhtäkään e-kirjaa yhtä tieto­koneen näytöltä luettua väikkäriä lukuu­not­ta­matta, sillä minulla ei ole ollut siihen sovel­tuvaa laitetta. Tieto­ko­neelta ja puheli­mesta lukeminen tuntuu liian rasit­ta­valta kauno­kir­jal­li­suuden lukemiseen. Mutta kuukausi sitten poikays­täväni sai synty­mä­päi­vä­lah­jaksi Googlen Nexus 7 -tabletin, joka vaikuttaa e-kirjojen lukemiseen hyvinkin näppä­rältä laitteelta. Jossain vaiheessa otan sen testi­käyttöön ja saa nähdä miltä lukeminen sen kanssa tuntuu — kuin taval­lisen kirja lukemi­selta vaiko sittenkin aivan liian vieraalta?
✩✩✩
Kai Ekholm, Yrjö Repo: Kirja tienhaa­rassa vuonna 2020
Gaudeamus 2010, 205 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

6 comments

  1. E-kirjoja ei voi painaa rinnalle, kun pakah­duttaa, eikä niiden sivujen väliin voi itkeä. Eikä sitä raaski heittää seinään, jos kirja on totaa­lisen paska.

    No joo. Mutta itse en ole innos­tunut. Kyllästyn hetkessä jo tieto­koneen ruudulta lukemiseen ja vaikka nuo lukulaitteet erilaisia ovatkin, niin se tuntuu silti liian lähei­seltä koneen kanssa. Miten sitä kirjaa sitten raaskisi lukea vaikka veneessä? Tai muussa paikassa, jossa vaarana on tärvel­ty­minen? Ei nyt sen puoleen, että paperi­siakaan haluan tärvellä, mutta niiden kanssa voi kuitenkin olla suht huoleton. Kalliin lukulaitteen kanssa ei >:(

    1. En usko, että painettu kirja tulee ainakaan vielä pitkään aikaan syrjäy­tymään e-kirjan tieltä. No, Yhdys­val­loissa myydään e-kirjoja enemmän kuin painettuja, mutta uskoakseni painet­tukin kirja siellä toistai­seksi menestyy ihan kohta­lai­sesti. Paras skenaario olisikin, että molemmat menes­tyvät ja täyden­tävät toisiaan tulevai­suu­dessa. Toivotaan niin!

      Minäkin pidän enemmän paine­tusta kirjasta. Tai ainakin kuvit­te­lisin näin, koska e-kirjan lukemista en ole vielä kokeillut. Koske­tel­tavuus on yksi minulle tärkeä seikka paine­tussa kirjassa. Sitä on ihana hypis­tellä ja tuoksu­tella. Lisäksi kirja on kaunis sisus­tuse­le­mentti! Mutta kurssi­kirjoja voisin kuvitella lukevani mieluummin sähköisinä. Siten niihin voisi esimer­kiksi huoletta tehdä allevii­vauksia, kun taas kirjaston kirjoja ei viitsisi sotkea. Lisäksi lukulaite on kätevä matkalla kun matka­laukku ei täyty paina­vista kirjoista :)

      Eli näen molem­missa puolensa. Luulen, että lukulai­te­tes­tailuni jälkeen pitäydyn yhä pääasiassa paine­tuissa kirjoissa, mutta e-kirjoil­lekin löydän varmasti käyttö­tar­koi­tuk­sensa.

  2. Luin tämän kirjan silloin kaksi vuotta sitten, kun se ilmestyi. Ekholmin pohdinnat olivat kiinnos­tavia, mutta nopeasti asiat ovat kuitenkin edenneet e-kirjojen suhteen tässä parissa vuodessa. Kun ajatellaan, että Helmet-alueen kirjas­tois­sakin on tällä hetkellä kolme sähköisen kirjan lainaus­pal­velua! :)

    1. Tekno­logia ja sähköis­ty­minen menevät todella lujaa vauhtia eteenpäin, joten niihin liittyvät asiat vanhen­tuvat nekin hetkessä.

      Helmetin systeemi saisi pikku hiljaa laajeta muual­lekin Suomeen. Ilmei­sesti muualla Suomen kirjas­toissa ei e-kirjojen lainausta vielä ole? Ei ainakaan niin mitta­vissa määrin kuin pk-seudulla. Monissa kirjas­toissa on kuitenkin jo lainat­ta­vissa lukulait­teita, täällä Oulus­sakin. No, jospa tässäkin asiassa edettäisiin vielä lisää lähitu­le­vai­suu­dessa :)

  3. Ruotsin­kie­li­sellä Pohjan­maalla e-kirjojen lainaus on suhteessa laajempaa kuin jopa pääkau­pun­ki­seu­dulla, koska ruotsin­kie­lellä tarjontaa on Ellibsin ansiosta paljon.

    1. Kiitos tiedosta Asko! :) Jospa e-kirjojen lainaus­toi­minta alkaisi lähivuosina levitä laajem­mal­lekin Suomeen.