Type and press Enter.

Sarah Winman: When God Was a Rabbit

I listened to the bell again, whispering across the waves, calling, calling. I licked my fingers and scrunched the tin foil up into a ball.
‘Do you think a rabbit could be God?’ I asked casually.
‘There is absolutely no reason at all why a rabbit should not be God.’ ”

Sarah Winmanin esikois­kirja When God Was a Rabbit on tarina nuoresta Ellystä, hänen lapsuu­destaan 60- ja 70-lukujen Englan­nissa, Essexissä ja Cornwal­lissa. Se on myös tarina hänen hieman eriskum­mal­li­sesta perheestään ja ystävistään. Mutta ennen kaikkea se on kertomus sisarusten välisestä rakkau­desta, voimasta, joka kantaa Ellyn ja Joen noista heltei­sistä lapsuuden kesäil­loista aikui­suuden kovaan maailmaan, esteistä huoli­matta. Ellyn, Joen ja heidän lähipii­rinsä elämä tuntuu ajoittain olevan täynnä vastoin­käy­misiä, mutta aina on mahdol­lista aloittaa ihan kokonaan alusta.

Olen lukenut yhden vuoden parhaim­mista kirjoista! Voin sanoa sen jo nyt, keskellä heinä­kuuta. Luin kirjan käytän­nössä kahden päivän aikana, englan­niksi, mitään muuta en halunnut tehdä kuin uppoutua Ellyn maailmaan. Tunnen olevani kirjan sivuilla vieläkin enkä haluaisi päästää irti. En muista milloin viimeksi olisin ollut näin vahvasti jonkin kirjan lumossa.

Enkä tiedä mistä aloit­taisin. Kirjan juonen selos­ta­misen jätin tarkoi­tuk­sella tyngäksi, pinta­puo­li­seksi, sillä tämä kirja pitää kokea itse. Kaikki ne pienet, ehkä merki­tyk­set­tö­mätkin sanat, mutta myös ne suuret lauseet, jotka saavat lukijan haukkomaan henkeään. Kirja on täynnä yllätyksiä eikä lukija voi ikinä tietää, mitä seuraa­valla aukea­malla tapahtuu. Se on yhtä aikaa sekä lämmin että kylmä, pehmeä ja kova. Ensin olin tikahtua nauruun, sitten kyyneliin, joskus molempiin yhtä aikaa. Yllätyk­sel­li­syy­tensä, erikoisten henki­löi­densä ja tragi­koo­mi­suu­tensa vuoksi When God Was a Rabbit muistuttaa minua John Irvingin, yhden suosik­ki­kir­jai­lijani, teoksista. Winman nousee siis aika huippuun seuraan, pelkästään esikois­kir­jansa avulla!

Kirja on jaettu kahteen osaan: ensim­mäinen osa kattaa Ellyn lapsuuden 60–70-luvuilla, toinen osa Ellyn aikui­suuden vuosi­sadan vaihteen Lontoossa. Lapsuus sekä sen kipeät että lämpimät muistot ovat koko ajan läsnä Ellyn ajatuk­sissa, niin myös veli Joe ja Ellyn elämään palannut lapsuu­de­nystävä Jenny Penny. Pidin enemmän kirjan ensim­mäi­sestä osasta. Se on hauskempi, lämpi­mämpi, ei niin jyrkkä. Kaikki näytetään lapsen silmien kautta. Aluksi toinen osa, aikuinen Elly, tuntui vieraalta, mutta totuin ja rakastuin myös siihen. Maailma näyttäytyy siinä todel­li­sempana ja kylmempänä, sitä ei enää hallitse lapsuuden taian­omainen tunnelma.

Vaikka When God Was a Rabbit on sekä kamala että ihana, päällim­mäi­seksi tunteeksi jää ihana. Sitä ihanuutta on hankala kuvata sanoin, se täytyy kokea ja tuntea. Sen lisäksi, että kirja kertoo kauniilla tavalla lapsuu­desta, perheestä, rakkau­desta sekä ystävyy­destä, se kertoo myös menetyk­sistä, ulkopuo­li­suu­desta ja erilai­suu­desta — siis monista tutuista teemoista, mutta niin erilaisen hienolla tavalla. Kirja on myös todel­linen page-turner, tarina on täynnä sekä ihmeel­lisiä että järkyt­täviä tapah­tumia. Upea, kerta kaikkiaan järkyt­tävän upea kirja!

When God Was a Rabbit julkaistaan syyskuussa suomeksi nimellä Kani nimeltä jumala. Toivot­ta­vasti suomennos onnistuu tavoit­tamaan kirjan kauniin kielen ja sadun­omaisen tunnelman. Jään odottamaan kanssa­blog­gaajien arvioita kirjasta, yhtäkään en vielä löytänyt.

Kahdes­toista luettu teos TBR 100 ‑listaltani.

Sarah Winman: When God Was a Rabbit
Headline Review 2011
325 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

17 comments

  1. Kirjassa oli todel­lakin monia teemoja, mutta ehkäpä juuri siksi sitä oli vaikea laskea käsistään. Aina teki mieli lukea vielä yksi luku. Tämä on yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista, ja vielä puoli vuotta lukemisen jälkeen kirja on kirkkaana mielessäni.

    1. Tässä oli muuten kivat lyhyet luvut, senkin vuoksi lukeminen sujui nopeasti! Ja tosiaan, kirjaa ei voinut millään laskea käsistään, koko ajan sattui jotain yllät­tävää, josta halusi tietää lisää. Ihana kirja!

  2. Kuulostaa kyllä hyvältä! Varsinkin vertaus Irvingiin! Minun täytyy tosin varmaan odotella suomen­nosta, ellen vihdoinkin kokeilisi miten lukeminen englan­niksi sujuu…

    1. Tässä oli minusta ihan suhteel­lisen helppoa englantia. Välillä en kaikkia sanoja ymmär­tänyt, mutta se ei häirinnyt kokonai­suutta :) Joka tapauk­sessa suosit­telen tätä sulle kovasti, luulen, että pitäisit!

  3. Mä luin tätä ehkä 55 sivua ja sitten tuli jotain muuta ja nyt olen odottanut hetkeä lukea kokonaan alusta — en usko pääseväni tunnelmaan takaisin muuten kuin aloit­ta­malla uudelleen.

    Kiinnos­tavaa lukea että ihastuit näin paljon! Ja noiden lukemieni sivujen perus­teella kuvast hyvin kirjaa, joka on jollain tapaa erityinen juurikin tunnel­maltaan.

    1. Toivot­ta­vasti oikea hetki tulee pian ja ihastut sinäkin kirjaan :)

  4. Onpas mielen­kiin­toisen kuuloinen kirja!! Hmm… :)

    1. Mielen­kiin­toinen tämä todella olikin, suosit­telen kovasti :)

  5. Wau, kuulostaa upealta teokselta! Tämän haluan lukea!

    1. Tämä kirja jää taatusti pitkäksi aikaa mieleeni ja yhä on sellainen olo, että tämä tulee olemaan tämän vuoden parhaimpia lukemiani kirjoja, luulta­vasti jopa paras! Jään innolla odottamaan sinun mieli­pi­dettäsi tästä :)

  6. Vau! Olen juuri lukemassa tätä suomeksi ja ensim­mäisten reilun sadan sivun perus­teella olen aivan myyty. Minul­lekin muuten tuli Irving mieleen. :)

    1. Ihanaa, että olet pitänyt! Olen niin odottanut muiden bloggaajien arvioita tästä, että on ihanaa päästä lukemaan niitä ja fiilis­te­lemään vielä kirjan tunnelmia :)

  7. Minä rakastuin kirjaan (suomen­nokseen) <3 Itse asiassa tiesin rakas­tuvani siihen kun olin vasta ensim­mäi­sellä sivulla. Hämmäs­tyt­tävää… Vaikka kirjassa oli paljon hienoja henki­löitä ja rankko­jakin teemoja ei kirja tuntunut raskaalta vaan lempeältä, lämpi­mältä ja yksin­ker­tai­sesti ihanalta :) Taisin lukea tämän lukuvuoteni parhaan kirjan!

    1. Ihanaa, että sinäkin ihastuit! Minusta on ollut mukavaa huomata suomen­noksen lukeneiden arvioista, että suomennos on onnis­tunut ja kieli on ollut hyvää. Rakastin kieltä tässä alkupe­räi­sessä niin paljon :)

      Toivot­ta­vasti kirja on vuoden lopulla monen top-listoilla! Ainakin toivon niin. Minulla se mitä toden­nä­köi­simmin on ykkösenä :)

  8. Varasin tämän vihdoinkin kirjas­tosta, kun sinä ja monet muutkin ovat tästä arvos­te­lujen perus­teella niin paljon tykänneet. Kohta sitten pitäisi nähdä, tykkäänkö minäkin.

  9. Luin Winmanin uusimman eli Meren­neidon vuoden. Liitin tekstini loppuun myös Kanin. Pidin Kanista enemmän. Pidin Kanista valta­vasti. Odotin ehkä sen takia liikaa uudelta.

    1. Täytyypä tulla lukemaan juttusi Meren­neidon vuodesta. Luin sen itse alkukie­lisenä viime elokuussa. Minäkin pidin enemmän Kanista, mutta ei tämä Meren­nei­tokaan huono ollut!