Type and press Enter.

Ransom Riggs: Miss Peregrine’s Home for Peculiar Children

Jos Ransom Riggsin esikois­ro­maania Miss Peregrine’s Home for Peculiar Childreniä pitäisi kuvata yhdellä sanalla, sanoisin sen olevan omalaa­tuinen. Alussa se vie lukijan keskelle perhet­ra­gediaa, jonka myötä 16-vuotias Jacob matkaa syrjäi­selle saarelle Walesin rannikon tuntumaan. Siellä on Miss Peregrinen koti eriskum­mal­li­sille lapsille, se mistä isoisä usein puhui Jacobin ollessa pieni. Nyt talo on hylätty jo aikaa sitten ja se on rapis­tunut ja raunioi­tunut pahoin. Toisen maail­man­sodan pommi­tukset eivät olleet sille helliä. Talon kautta Jacob kuitenkin pääsee sen entisten asukkaiden, eriskum­mal­listen lapsien ja Miss Peregrinen, jäljille.
Itse tarina ei tee kirjasta vielä omalaa­tuista. Omalaa­tui­seksi sen tekee aidot, yksityisten ihmisten kokoel­mista peräisin olevat musta­val­koiset vintage-valokuvat, joita on ripoteltu sinne tänne tarinan sekaan. Ne eivät kuitenkaan ole ihan mitä tahansa valokuvia, vaan ne oikeasti istuvat tarinaan, kertovat tarinaa tekstin ohessa. Osa on hyvin eriskum­mal­lisia kuten on tarinakin, hyvin kiehtovia! Jos kirja ei sinua muuten kiinnosta, niin selaa ihmeessä läpi edes kuvat jos siihen tulee mahdol­lisuus.
En ole koskaan aiemmin lukenut aitoja valokuvia ja fiktiota yhdis­te­levää romaania ja siksi Miss Peregrine’s Home for Peculiar Children oli erittäin mielen­kiin­toinen lukuko­kemus. Valitet­ta­vasti tarina ei imaissut minua mukaansa yhtä hyvin kuin valokuvien ihastelu. Pidin tarinasta, mutta etenkin loppua kohden se alkoi olla kovin ennalta-arvattava ja jotenkin liian helppo. Salape­räisen alun jälkeen petyin siihen, että loppu ei tuonut enää mitään kovin yllät­tävää. Välillä vain odotin seuraavaa valokuvaa, kun juoni tuntui tökkivän ja tarina polkevan paikallaan.
Lisäksi kirja tuntuu hieman enemmän nuorten kuin aikuisten kirjalta. Kieli ja kerronta ovat yksin­ker­taista, hahmot ovat nuoria eikä tapah­tumia kuvailla kovinkaan yksityis­koh­tai­sesti. Toisaalta kirjassa tapahtuu aika pelot­ta­viakin asioita, joten kovin nuorille tämä ei ainakaan ole kohden­nettu. Vaikka kirja tuntuukin siis sijoit­tuvan johonkin nuorten- ja aikuis­ten­kir­jal­li­suuden välimaastoon, ei se minua silti juuri häirinnyt. Ainakin tämä oli helppo lukea englan­niksi kielen yksin­ker­tai­suuden vuoksi!
Kirjan kannesta voisi olettaa, että kirja olisi pelottava. Minulle se ei sitä ollut, odotin jotain pelot­ta­vampaa. On kirjalla kuitenkin kammot­ta­vam­matkin hetkensä ja toki herkem­mille tarina voi olla hyytä­vämpi kuin minulle. Vaikkei tarina iskenyt niin lujaa kuin olisin toivonut, mielelläni luen jatko-osan kun se ilmestyy. Tarina nimittäin jäi pahasti kesken.

Seitsemäs luettu teos TBR 100 -listaltani.

Kirja on luettu myös englan­niksi Taika­kir­jai­missa ja suomeksi Yöpöydän kirjoissa.


✩✩✩
Ransom Riggs: Miss Peregrine’s Home for Peculiar Children
Quirk Books 2011, 352 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

12 comments

  1. Tämän haluaisin lukea. Olen muual­takin lukenut/kuullut, ettei tämä ole ihan niin huikea kuin ennakko-odotukset, mutta silti kiehtova ja hieno.

    1. Kiehtova onkin osuva sana kuvaamaan tätä :) Tarinalta ei ehkä kannata odottaa liikoja, mutta eihän sitä tiedä vaikka se uppoai­sikin hyvin!

  2. Tässä on kyllä jotain kiinnos­tavaa! Se ettei kirja ole kovin kaamea, on minulle pelkkää plussaa.

    1. Hih, minä taas etsin varmaan ikuisesti sitä kirjaa, joka saa minut pelkäämään kunnolla :D Toivot­ta­vasti sellainen on kirjoi­tettu tai kirjoi­tetaan.

  3. Mua tämä kirja odottaa kirjas­tossa, joten en uskal­tanut nyt lukea arviotasi ollenkaan :) Palaan sitten kun olen itsekin lukenut.

    1. Mielen­kiin­nolla odotan arviotasi :)

  4. Tämä kiinnostaa minua hurjasti! Juuri tänään sain ilmoi­tuksen, että kirja­va­raukseni odottaa kirjas­tossa (jee). En tiennytkään että kirjan kuvat ovat aitoja “tunte­mat­tomia ihmis­koh­ta­loita”, aivan mahtavaa! Minulle tulee kylmiä­värejä jo pelkästä ajatuk­sesta!

    1. Jes, jännit­täviä lukuhetkiä :) Valokuvat ovat tässä kyllä niin huikeita ja tarina on raken­nettu niiden ympärille hyvin sujuvasti. Kirjan parasta antia, ehdot­to­masti.

  5. Olin jo napaa­massa kirjan kirjaston uutuus­hyl­lystä, mutta jätin sen lainaa­matta, pitää lukea edellisiä lainoja vähem­mäksi. Nuo valokuvat kuulos­tavat mielen­kiin­toi­silta!

    1. Kannattaa lainata sitten toisella kertaa kun kirjapino on pienen­tynyt, ihan vaikka niiden kuvienkin takia :)

  6. Minäkin aion lukea tämän asap! Ennen lomille lähtöä bongasin tämän kirja­kaupan uutuus­pöy­dästä, ja tuntui että se oli rakkautta ensi silmäyk­sellä. Odotukset ovat siis kovat, mutta uskoisin kirjan täyttävän ne — harvoin nimittäin itsellä menee pieleen valinnat. Edellinen rakkautta heti -kohtaa­minen oli Paluu River­toniin -kirjan kanssa, ja vaikka moni pitikin sitä keskin­ker­taisena (ja ymmärrän hyvin miksi), pidin siitä silti kovasti.

    1. Minul­lakin suurim­maksi osaksi ne alun alkaen mielen­kiin­toi­silta ja hienoilta kuulos­tavat kirjat kyllä lunas­tavat lupauk­sensa, harvemmin menee ihan mönkään :) Minusta tuntuu myös samalta, että Paluu River­toniin -kirjaan tulen tykäs­tymään. Olen vain pihdannut sitä pienen ikuisuuden kirja­hyl­lyssäni, jokohan sitä malttaisi tarttua siihen tänä kesänä…