Type and press Enter.

Jean-Dominique Bauby: Perhonen lasiku­vussa

Ranskan Ellen päätoi­mittaja Jean-Dominique Bauby sai aivohal­vauksen vuonna 1995 aivan yllättäen kesken automatkan. Hän vaipui koomaan, josta heräsi kaksi­kym­mentä päivää myöhemmin. Bauby sai kuulla halvaan­tu­neensa päästä jalkoihin ja pystyi ainoastaan räpyt­tämään vasenta silmä­luo­meaan. Järki kuitenkin pysyi tallessa. Tilaa kutsutaan “locked-in”-syndroomaksi. Baubysta oli tullut kehonsa vanki, kuin perhonen lasikuvun sisällä.
On hämmäs­tyt­tävää, kuinka paljon jaksa­mista, urheutta ja kärsi­väl­li­syyttä tämän kirjan “sanelu” pelkän silmän räpäyt­tä­misen avulla on vaatinut. Sen Bauby kuitenkin teki avusta­jansa Clauden kanssa. Claude oli kirjoit­tanut ylös ranskan kielen aakkoset niiden yleisyyden mukai­sessa järjes­tyk­sessä ja kun hän luki niitä hitaasti yksi kerrallaan, Bauby räpäytti silmää oikean kirjaimen kohdalla. Näin kirja saatiin kootuksi kirjain kirjai­melta.
Perhonen lasiku­vussa julkaistiin Ranskassa vuonna 1997, siis varsin pian Baubyn sairas­tu­misen jälkeen. Valitet­ta­vasti Bauby kuoli kaksi päivää julkaisun jälkeen.
Kirja koostuu lyhyistä luvuista, joissa Bauby kuvailee paljon sen hetkisiä tunteitaan, havain­tojaan sairas­ta­misen ajoista, mutta myös mennei­syyden muistoja. Luvut ovat hyvin sirpa­le­maisia, tuokio­kuvia sieltä sun täältä. Kosket­ta­vimpia ovat miehen kohtaa­miset lastensa kanssa ja hänen muistonsa entisestä elämästään. Baubyn ajatuk­sista paistaa läpi kuinka hän niin tuskai­sesti kaipaa menneeseen, terveeseen elämään, ihan arkisten asioiden pariin. Sukel­luspuku on ajoittain hyvin ahdas. Ahtautta lieventää ystävät, jotka silloin tällöin tekevät vierailuja hänen luokseen.
Baubyn kirjoi­tuk­sissa on mukana myös ripaus huumoria ja hän osaa pilailla itsensä kustan­nuk­sella. Se on ihail­tavaa niin vaikean sairauden kouriin joutu­neelta ja se auttaa jaksamaan. Toivoakin on aistit­ta­vissa, mikä tuntuu nyt hirveän surul­li­selta kun tietää, ettei Bauby elänyt kauaa kirjan kirjoit­ta­misen jälkeen. Baubyn tila nimittäin oli hieman kohen­tunut hänen sairas­tu­mi­sensa ja kuole­mansa välillä. Hän pystyi liikut­tamaan päätään ja hieman jo puhumaankin, epäsel­västi tosin.
Tämän kirjan tähdit­tä­minen tai ylipäänsä arvioi­minen on hankalaa. Miten arvioida tai arvottaa näin poikkeuk­sel­li­sella tavalla kirjoi­tettu kirja? Minulla on lähisu­vussani ja -piirissäni aivove­ren­vuodon saaneita henki­löitä, vielä nuoria sellaisia, joten Baubyn kokemukset kosket­tivat minua sikäli enemmän kuin jos en tuntisi saman­tyyp­pi­sesti sairas­tu­neita. Mutta välillä en oikein saanut otetta Baubyn ajatuk­sista. Lukujen ja Baubyn ajatusten sirpa­le­maisuus tekee kirjasta hieman hajanaisen. Mutta siinä pitää ottaa huomioon olosuhteet, joissa kirja on kirjoi­tettu. Kieli on ymmär­ret­tä­västi kovin kuvai­levaa, mutta myös runol­lista, minua hieman häirit­se­vällä tavalla. Enemmän pidin kirjasta tehdystä eloku­vasta, siinä Baubyn kokemukset tulevat entistä enemmän iholle.
Yhdeksäs luettu teos TBR 100 -listaltani.
 
Lisää arvioita kirjasta näissä blogeissa: Tahaton lueskelija, Mainos­katko ja Kirja­hiiri.

✩✩✩
Jean-Dominique Bauby: Perhonen lasiku­vussa (Le scaphandre et le papillon, 1997)
Suom. Anu Partanen ja Ville Keynäs
WSOY 2008, 113 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

12 comments

  1. Pitäisi lukea tämä! Kiinnostuin tästä tuossa vähän aikaa sitten kun luin Hesarin netistä jutun Heikistä, jolla on sama syndrooma.

    1. Minulla tämä roikkui kauan aikaa lukulis­talla, mutta onneksi nyt lopulta luin. Tosi mielen­kiin­toinen. Odotin vain enemmän itse sairauden kuvailua, mutta toisaalta mitäpä siihen lisäämään.

  2. Huh mikä tarina tällä kirjalla onkaan! Ei voi kuin ihailla. Tekee tosiaan mieli lukea.

    1. Hyvin poikkeuk­sel­linen kirja kyllä. Mahtavaa, että Bauby ehti saada tämän lopulta valmiiksi.

  3. Lukuisa.blogspot.se näkyy lukija­palkkisi, huomasin tämän omassani. Harmil­lista.

    1. Hassua, että se näkyy tuolla Ruotsin päätteellä. Mutta taisit sinäkin nyt saada korjattua, sillä näen nyt lukija­palkkisi? Olipas outo juttu.

  4. Muistin, että olen nähnyt tämän elokuvan, mutten olekaan! Mutta Meri sisälläni elokuva kertoo saman­ta­pai­sesta tapauk­sesta, ja se oli ainakin todella koskettava.

    1. Minäkin olen nähnyt tuon Meri sisälläni. Katsottiin joskus espanjan tunneilla :D Pitäisi melkein katsoa uudestaan!

  5. Julian Schna­belin ohjaama elokuva on kyllä loistava josta pidin todella paljon. Pitää pistää kirja­versio muistiin..

    http://www.youtube.com/watch?v=G69Zh7YIg8c

    1. Elokuva on kyllä hieno, mutta kirjakin kannattaa lukea. Aika erilaiset vain ovat.

  6. Luin tämän äskettäin ja kyllä — tämä on vaikuttava teos.

    1. Tämän lukemi­sesta alkaa näköjään olla jo neljä vuotta, hui! Eloku­vakin on koskettava.