Type and press Enter.

Colm Tóibín: Brooklyn

Colm Tóibínin Brooklyn on tarina nuoren naisen, Eilis Laceyn, elämän­vai­heista 1950-luvun Irlannin pikku­kau­pun­gissa ja New Yorkin Brookly­nissä. Eilis asuu yhdessä äitinsä ja isosis­konsa kanssa. Veljet ovat töissä Englan­nissa, isosisko Rosekin työsken­telee ja Eilis taas haaveilee kontto­ri­töistä, joita ei kotipaik­ka­kun­nalla ole liiemmin tarjolla. Pian Eilisille tulee kuitenkin tilaisuus lähteä kauas kotoa tavara­talon myyjät­tä­reksi, niinkin kauas kuin Yhdys­val­toihin, New Yorkin Brooklyniin. Eilis tarttuu tilai­suuteen, jäähän kotiin Rose pitämään äidistä huolta.
Eilisin uusi elämä Ameri­kassa on hyvin erilaista. Hän kärsii koti-ikävästä, mutta myös pitää työstään ja käymistään kirjan­pidon iltakurs­seista. Hän tapaa Tonyn, josta tulee hänelle hyvin läheinen. Juuri kun kaikki alkaa sujua ja koti-ikävä laantua, Eilis kuulee kotoaan järkyt­täviä uutisia. Tapah­tu­ma­ketju tämän jälkeen johtaa Eilisin tärkeän ratkaisun äärelle.
Brooklyn on hyvin eleetön, jossain määrin tuntee­tonkin kirja. Tai tarkemmin sanottuna tunteet­toman oloisia ovat kirjan useat hahmot. Sellainen mielikuva minua vaivaa yhä, vaikka alan toisaalta myös käsittää, että ihmiset reagoivat asioihin eri tavoilla ja jotkut ovat luonnostaan ikään kuin “tunteet­tomia”, eivät mitenkään räiskyviä. 
Mutta silti esimer­kiksi kirjan päähen­kilön reagoi­minen melkein kuin olan kohau­tuk­sella joihinkin merkit­täviin tapah­tumiin elämässään tuntuu oudolta. Toisaalta se jollain hassulla tavalla myös kiehtoo minua kirjassa. Hyvin risti­rii­tainen asia siis, sillä en (vielä) tiedä häiritsikö se minua todella vai ei. Vaikka Eilis välillä osaa olla kummal­linen, on kirjan ärsyt­tävin hahmo mielestäni hänen äitinsä. Ymmär­rettävä, mutta loppujen lopuksi ärsyt­tävän itsekäs. Kirjan lukeneet luulta­vasti osaavat arvata mistä puhun.
Kirjan vähäe­leisyys ja korut­tomuus ovat sen kiehto­vimpia puolia. Kerronta on yksin­ker­taista, suora­vii­vaista eikä Tóibín jää kuvai­lemaan tapah­tumia sen kummemmin, menee vain tarinassa suoraan eteenpäin. Kaiken yksin­ker­tai­suuden lomaan mahtuu kuitenkin ihanaa 50-luvun kuvausta: aika, jolloin merimatka Atlantin yli kesti noin viikon, kun yhtey­denpito hoitui pääasiassa kirjeiden avulla, käytettiin nailon­sukkia ja ihmis­suhteet olivat hyvin muodol­lisia.
Kirjan loppu jää toisaalta avoimeksi, toisaalta siinä saavu­tetaan Eilisin elämän kannalta tärkeä päätös. Molem­mista pidin, tosin olisin mielelläni jatkanut kirjan tunnel­missa pidem­päänkin, sillä Tóibín on vaan niin taitava luomaan niin kamalan kiehtovan yksin­ker­taista tekstiä ihan taval­lisen tarinan sisään.
Vaikka löydän kirjasta muutamia sekä kummal­lisia että ärsyt­täviä asioita, on se silti hieno, melan­ko­linen ja valoisa yhtä aikaa. Kirjan takakan­nessa sitä kuvaillaan New York Review of Booksin toimesta hyvin osuvasti: “Colm Tóibín on saavut­tanut jotain hiljaisen majes­teet­tista.” Mitäpä siihen enää lisäämään. Vai lisäi­sinkö vielä kerran sanan kiehtova?
Kahdeksas luettu teos TBR 100 -listaltani.
Brooklynia on luettu myös muun muassa seuraa­vissa blogeissa: Luettuja maailmoja, Kujer­ruksia, Ilselä, P.S. Rakastan kirjoja, Luetut, lukemat­tomat ja Lumiomena.

✩✩✩✩
Colm Tóibín: Brooklyn (Brooklyn, 2009)
Suom. Kaijamari Sivill
Tammi 2011, 313 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

12 comments

  1. Hyvä kirjoitus! Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että teos on jollakin tapaa tunteeton ja hahmot reagoivat oudosti. Osasit kiteyttää sen tekstiisi paljon paremmin kuin minä. :D Ja Eilisin äiti oli niin ärsyttävä, kun huomasi millainen hän tosiaan on.

    1. Kirjan tunteeton fiilis oli hirveän hankala ilmaista ja selittää tähän :D Ja kun se kuitenkin oli ihan mielen­kiin­toinen tekijä.

  2. Alotin keväällä tämän ja mielestäni luinkin aika pitkälle, mutta sitten jätin jostain kummal­li­sesta syystä kesken.

    Joskus ihan hyvä kirjakin jää kesken. Syyt siihen on mitä moninai­sempia, ehkä on joku kiehto­vampi kirja odotta­massa tai sitten ei vaan lukija ja kirja kohtaa riittä­vällä tavalla.

    1. Kirja saa olla todella huono, että jätän sen kesken, mutta minulla onkin jokin pakko­mielle aina lukea kirjat loppuun, koska odotan aina lopun pelas­tavan huonon alun tai jotain sellaista. En sitten tiedä kuinka usein niin käy, ei varmaan kovin usein :D

      Mutta joskus tosiaan käy niin, että omat fiilikset eivät osu yhteen kirjan tunnelman kanssa.

  3. En tainnut olla kovin hiljaisen majes­teet­ti­sessa lukuvi­reessä kun yritin tätä ja hyydyin heti alkuun. Olen aika huono pääsemään sisään hitaasti käynnis­tyviin kirjoihin, luovutan liian heti. Tämä jäi kyllä nyt vähän hiertämään ja revanssia huute­lemaan :)

    1. Hih, tämä kirja luulta­vasti vaatiikin sen, että lukijan sen hetkiset fiilikset kohtaavat kirjan kanssa. Ja kun tämä ei tosiaan ole mikään maailman nopea­tem­poisin tai tapah­tu­ma­rikkain kirja :) Mutta kokeile joskus ihmeessä uudestaan!

  4. Olen varovaisen kiinnos­tunut tästä kirjasta :)

    1. Kun iskee sellainen rauhal­lisen kirjan fiilis, niin kannattaa harkita tähän tarttu­mista :)

  5. Minulla on tämä lainassa kirjas­tosta ja odotan lukemista aika innolla :).

    1. Oo, hyvä! Toivot­ta­vasti pidät :)

  6. Joskus eleet­tömyys sanoo enemmän kuin kova vauhti runsailla sanoilla. Minulle tämä kirja oli positii­vinen yllätys. Taisi olla sinulle myös.

    1. Totta! En ollut lukenut toviin mitään näin viipyi­levää ja “hiljaista” kirjaa, maistui siis oikein hyvin ja positii­vinen yllätys oli :)