Type and press Enter.

Claudie Gallay: Tyrskyt

Mustat aallot sekoit­tuivat myrskyssä toisiinsa kuin ruumiit. Ne olivat vesimuureja, joita myrsky ajoi, työnsi edellään, minä katselin vatsa pelosta sykky­rällä kun ne tulivat muureina ja murskau­tuivat kallioihin ja romah­tivat ikkunoideni alle.
Nuo aallot, nuo kuohuvat tyrskyt.
Minä rakastin niitä.
Ja pelkä­sinkin.

Claudie Gallayn uskomat­toman kaunis Tyrskyt sijoittuu Normandian uloim­massa niemen­kär­jessä sijait­sevan pikku­kylän, La Haguen, maisemiin. La Haguen asukkaat ovat kaikki jollain tapaa erikoisia ja omalaa­tuisia. He kantavat salai­suuksia. Kylän edessä aukeava, koko ajan väriään muuttava meri on heille tärkeä, he elävät sen ehdoilla. 

Meille nimet­tö­mäksi jäävä nainen, joka työsken­telee kylässä lintujen tutkijana, kertoo tarinaa mennei­syy­tensä henki­lölle. Hän on tullut kylään paetakseen mennei­syyttään. Salai­suudet alkavat aueta, kun kylään saapuu keväisen myrsky­päivän kynnyk­sellä nahka­pusakkaan pukeu­tunut mies, joka puolestaan haluaa sitkeästi kohdata mennei­syy­tensä. 

Tyrskyjen kieli on ääret­tömän kaunista, runol­lista, mutta ei liian. Kerroin Riikka Pulkkisen Totan luettuani, että pidin hänen käyttämää kieltään paikoi­tellen liiankin kauniina, mutta sitä ongelmaa ei ole Gallayn kohdalla. Gallay kirjoittaa asioista suoraan, ilman kouke­roita tai vaikeasti ymmär­ret­täviä metaforia. Lyhyet lauseet sopivat hänen romaa­nei­hinsa. 

La Haguen kylän kuvailu, sen karu meri ja paljas maisema saivat minut kaipaamaan Normandian ranni­kolle tai edes meren ääreen. Onneksi haistoin meren tuoksun, tunsin villa­paidan karheuden ja kuulin tyrskyjen kuohun pelkästään lukemalla kirjaa. Harva kirja vaikuttaa näin vahvasti aisteihin.

Gallay on luonut kylän asukkaista hyvin mieleen­pai­nuvia ja syviä hahmoja. Kun tarinaan astuu mukaan muutama mysteeri, haluat tietää kaiken kyläläisten salai­suuk­sista. Kuka on meressä seisova musta­pu­kuinen nainen? Entä tuo kissojen keskellä asuva vanha mies? Miten La Haguen edustalla seisova majakka liittyy kaikkeen? Tyrskyt ei pelkästään ihastuta kielellään, sillä sen tarina ja juoni ovat myös taidok­kaasti raken­nettuja.

Tyrskyt on kirja selviy­ty­mi­sestä, menetyk­sistä, anteek­sian­nosta ja anteek­sian­ta­mat­to­muu­desta, rakkau­desta ja merestä, totta kai. Kerronta on haikean kaunista, melkein itket­tävää, mutta välillä valoi­saakin. Vaikka Tyrskyjen väkevimmät luonto­ku­vaukset sijoit­tuvat kevääseen, sopii kirja erinomai­sesti myös syysmyrskyyn luetta­vaksi. Gallayn toinen suomen­nettu romaani, Rakkaus on saari, on taas enemmän kesähel­teiden kirja.

Tyrskyt ovat lukeneet myös muun muassa SusaErjaJenniIlseAnkiLeena Lumi ja Naakku.

Claudie Gallay: Tyrskyt
(Les Défer­lantes, 2008)
Suom. Titia Schuurman
Avain 2010
477 s.

Leave a Reply to Leinikki Cancel reply

Your email address will not be published.

10 comments

  1. Ihanasti kirjoi­tettu ihanasta kirjasta. Juuri tuollainen Tyrskyt on. :) Ja olen ihan samaa mieltä Gallayn ja Pulkkisen kielen­käy­töstä. Tyyliero ei ole suuri, mutta se on erittäin merkittävä.

  2. Laura, juuri niin…Tyrskyt on hyvin aisti­voi­mainen kirja. Ja miten sitä halua­sikaan juuri tuonne suolaisen, kylmän meren äärelle, jossa näennäinen tapah­tu­mat­tomuus on vain pinna­na­laisten vuoro­vetten piilo­leikkiä: Kaikki on syvää ja tapahtuu syvällä, syvästi.

    Hassua, että näin mielen­van­gitseva kirja tuli minulle kuin vahin­gossa, Rakkaus on saari ‑teoksen kyljessä.

  3. Minä rakastuin Rakkaus on saareen ja uskon pitäväni Tyrskyistä vielä enemmän. En ole vielä kirjaa lukenut enkä edes “livenä” nähnyt, mutta hyvää kannattaa odottaa, eikö vain? :)

  4. Hei Laura, minulla on tämä kirja hyllyssä ja odotus vain kasvaa, kun kaikki niin kehuvat, mutta odotan vielä vähän sopivaa hetkeä sen lukemiseen…

  5. Minuun ei vain iskenyt. Toisaalta sääli, kun ei näe tässä sitä samaa mitä muut, mutta toisaalta olisi aika tylsää, jos kaikki pitäi­simme samoista asioista. :)

  6. Minä ihastuin molempiin Gallayn kirjoihin, mutta jos Rakkaus on saari, on kesäkirja, tämä on kyllä niin oiva syyskirja tyrskyineen kaikkineen ;)

    Ihana oli palata Tyrskyjen tunnelmiin taas, kiitos!

  7. Leena kuvasi ihanasti, aisti­voi­mainen kirja. Ihana oli lukea arviosi. :)

  8. Jenni, kiitos! Pulkkinen kirjoittaa mielestäni vaikeammin kuin Gallay, vaikka oli Totta kuitenkin helposti luetta­vissa. Kauniisti he molemmat silti kirjoit­tavat.

    Leena, Tyrskyt löysi sinut yllät­tä­vällä tavalla! Kuvailit kirjaa ihanasti, juuri tuollainen tämä kirja on <3

    Katja, odottaa kannattaa todella! Minäkin uskoin pitäväni Tyrskyistä enemmän ja niin pidinkin. Rakkaus on saari on myös ihana, mutta Tyrskyissä pidän enemmän maise­masta.

    Sara, en usko, että joudut pettymään sitten kun kirjan aika koittaa :–)

    Anki, arviosi olikin todella mukavaa luettavaa. On tosissaan mielen­kiin­toista, kun melkein kaikki rakas­tavat jotain tiettyä kirjaa ja sitten löytyy se yksi tai kaksi, jotka eivät niin paljoa siitä pidä. Moni on pitänyt hirveästi Pulkkisen Totasta, mutta minä taas en lämmennyt sille niin paljon. Makujahan on monia ja se on vain hyvä :–)

    Susa, voi ole hyvä! Minä, joka luen samoja kirjoja harvemmin edes toiseen kertaan, luulen, että tulen lukemaan Tyrskyt taas joskus toista­miseen. Kirjan tunnelma on niin ainut­laa­tuinen. Ja Tyrskyt on ehdot­to­masti joko kevät- tai syksy­kirja!

    Hanna, niin moni on tästä jo kirjoit­tanut, joten on kiva, että myöhempiä arvioita jaksetaan vielä lukea :–)

  9. Enpä ole ennen lukenut Gallya. Ihan lukemisen arvoi­selta vaikuttaa. Kansikuva on kyllä tosi ihana!

    Leinikki

  10. Leinikki, suosit­telen lämpi­mästi (kuten tälle kirjalle antamistani tähdistä voi päätellä)! Tyrskyjen kansi on kivan simppeli, mutta hyvin kaunis.