Type and press Enter.

Pasi Ilmari Jääske­läinen: Harju­kau­pungin salakäy­tävät

Sain jokin aika sitten käsiini tämän valtavan määrän blogi­suit­su­tuksia keränneen kirjan, Pasi Ilmari Jääske­läisen Harju­kau­pungin salakäy­tävät. Sain kirjan juuri päätökseen ja pääni on aika pyörällä. Olen myös hämmen­tynyt, sillä en oikein osaa pukea ajatuk­siani sanoiksi, mutta yritetään. Heti alkuun voin sanoa, että minä pidin kirjasta.

Olipa kerran jyväs­ky­lä­läinen kustantaja ja kirkko­val­tuu­tettu Olli Suominen. Aivan taval­linen perheenisä, jolla on tapana hukata sateen­var­jojaan. Ollin arkinen parisuhde saa kolauksen, kun hän tapaa Faceboo­kissa lapsuu­den­ra­kas­tet­tunsa Kerttu Karan. Kerttu on kirjoit­tanut Eloku­val­lisen elämä­noppaan, josta on tullut hitti niin Suomessa kuin ulkomailla. Kaikki haluavat olla nyt cinemaat­tisia! Seuraa­vaksi Kerttu aikoo kirjoittaa oppaan Jyväs­ky­lästä ja haluaa tavata Ollin. Muistot lapsuu­desta ja siitä mitä tapahtui kesän viimeisenä päivänä valtaavat Ollin ajatukset ja vievät hänet synkkiin harju­kau­pungin salakäy­täviin.
Kirjan avain on sen juoni, joten enempää en aio kertoa. Se täytyy jokaisen kohdata itse. 
Jos Harju­kau­pungin salakäy­tävät täytyy jotenkin genrettää, on se maagista realismia. En ole tähän tyyli­lajiin kovin usein törmännyt lukemissani kirjoissa eikä nytkään tullut sellaista tunnetta, että haluan tätä lisää, äkkiä varaamaan kaikki kirjaston maagi­sella realis­milla tagatut kirjat! Maaginen realismi vain kuuluu Harju­kau­pungin salakäy­täviin ja sillä siisti. Mutta olipa kuitenkin hyvä, että tutustuin siihen juuri tämän kirjan avulla.
Kirjan alkupuolen ajan (suunnilleen ennen kuin Kerttu saapuu Jyväs­kylään) mietin, että mitäköhän tästä nyt tulee. Kertooko tämä nyt vain maksa­laa­ti­kosta ja keski-iän kriisistä? Vihdoin kirja kuitenkin imaisi minut mukaansa lapsuuden kesiin ja keski-iän tunne­kuo­huihin. Asioita, mennei­syyttä ja tulevia tapah­tumia, valotetaan hitaasti ja varovai­sesti lukijan jänni­tystä pitkittäen. Samalla tapahtuu kaikkea hyvin outoa, sellaista mikä ei kuulu päivän­valoon. Välillä ajattelin, että voiko tämä pitää paikkansa? Onko tämä totta?
Pidän Harju­kau­pungin salakäy­tä­vissä kaikesta muusta paitsi hitaasta (jopa tylsästä) alusta ja paikoi­tellen ärsyt­tä­vyyden rimaa hipovista henki­löistä. Erityi­sesti Kerttu on teennäi­syy­dessään ja eloku­val­li­suu­dessaan välillä ärsyttävä, kunnes kirjan loppu antaa hänelle hieman anteeksi. Lisäksi kirjasta saisi vielä enemmän irti, jos tuntisin yhtään Jyväs­kylää tai klassik­koe­lo­kuvia. Mutta en tunne.
Lopusta puhee­nollen, Harju­kau­pungin salakäy­täviin on painettu kaksi erilaista loppua. Ottaessasi kirjan käsiisi, et vielä tiedä kumpi loppu kirjassa on. Minulle osui rouge — onneksi. Pidin nimittäin siitä paljon, paljon enemmän kuin blancista, jonka kävin lukemassa Atenan sivuilta. Rouge on minusta cinemaat­ti­sempi.
En nyt linkitä muita kirjan lukeneita, sillä heitä on niin paljon. Mutta Google osaa löytää Jääske­läisen faneja varmasti kymme­nittäin! 
 
Pasi Ilmari Jääske­läinen: Harju­kau­pungin salakäy­tävät 
Atena 2010, 375 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

9 comments

  1. Mitä? Kaksi loppua? Olen taas ollut ihan pihalla ja tietä­mätön. Luettavien listalle siirtyi niin että vilahti! En googleta valkoista enkä punaista loppua, täytyy päästä hakemaan kirja… Kiitos :)

  2. Minä tykkäsin tosi paljon tästä myöskin ja kaksi eri loppua oli mielen­kiin­toinen juttu. en nyt muista kumpi lopuista oli kumpi, mutta tykkäsin enemmän siitä, joka kirjassani oli:)

  3. Kaksi loppua!? Miten­köhän tämä on kirjas­tossa hoidettu, voikohan sieltäkin sattua kumpi tahansa käteen.

  4. Villa­sukka, ole hyvä! Hienoa, että kiinnostuit kirjasta, sillä tämä kuuluu varmasti viime vuoden parhaimpiin kotimaisiin kirjoihin. Ja kyllä, kaksi eri loppua :D Sillä on varmaan haettu lisää sitä eloku­val­li­suutta — joskus kun eloku­viinkin on tehty kaksi erilaista loppu­rat­kaisua.

    Sanna, erikoinen ratkaisu toden totta. Tällaiseen ei taida kovin useassa kirjassa törmätä?

    Jaana, sitäpä en muuten tiedä, että miten kirjaston kirjoissa asia on. Luulisin, että jos kirjas­tolla on esimer­kiksi näitä kymmenen, eivät ne kaikki ole joko rouge- tai blanc-lopulla, vaan löytyy molempia. Mutta jos haluaa jostain syystä vaikka tämän lukemani rouge-loppuisen lainata tai ostaa, niin esimer­kiksi kirjan sivulla, jossa lukee kustantamo, paino­paikka ja muut tiedot, lukee onko kirja rouge vai blanc :–) Tuo erilainen loppu­rat­kaisu vaikuttaa myös sivumäärään, toisessa on hieman vähemmän sivuja kuin toisessa!

  5. Tiedätkö, että minä en ole uskal­tanut vieläkään lukea rougea? :) Ostin kirjan itselleni viime syksynä ja luin joulu­kuussa. Kohdalleni osui blanc. Pidin siitä hurjasti. Olen jotenkin ollut huomaa­vinani, että kirja­blog­garit ovat aika yleisesti pitäneet enemmän siitä versiosta, jonka ovat lukeneet ensin. Sitä mietin, että onko minun ohellani ketään muuta, joka ei ole uskal­tanut lukea sitä toista versiota?

    Minäkin ihastuin tähän kirjaan suuresti. :)

  6. Mukavaa kun pidit tästä! Käyhän kurkkaa­massa minun blogista, kirjoitin juuri postauksen tähän liittyen. Täällä Jyväs­ky­lässä nimittäin järjes­tetään nyt tässä kuussa kävely­kier­roksia kirjaan liittyen ja kävin tänään kävele­mässä kameran kanssa Kertun ja ollin polun ;)

  7. Katja, vau, lienet varmaan niitä harvoja, jotka eivät ole lukeneet vaihtoeh­toista loppua! Minäkin olisin varmaankin pitänyt blancista, jos se olisi ollut omassa kirjassani. Oli sekin hyvä, mutta rouge oli parempi! Paha kuitenkaan mennä sanomaan, koska luulen myös, että se loppu, joka omassa kirjassa on, miellyttää silti enemmän.

    Susa, postauksesi oli tosi ihana ja sattui kannaltani hyvään ajankohtaan :–) Asuisinpa lähempänä Jyväs­kylää!

  8. Laura, minä en edes tiedä, mikä loppu minulla on, sillä tuhotuisin, jos nyt se, jossa minä olin mukana olisikin joku muu. Olen niin tylsä, että en pidät tällai­sesta kikkai­lusta eri lopuilla ja se onkin ainoa negatii­vinen asia, joka minulla on sanot­tavana Harju­kau­pungin salakäy­tä­vistä. Minä luin tätä lumisaa­teessa ULKONA, PAKKASESSA JA PÄIVÄLLÄ, kun muuten luen öisin, minkä pahan tavan yritän muuttaa…ulkoilutin siis vanhaa koiruut­tamme ja jäsähdin niin kirjan tunnelmiin, että en huomannut aikaa ollenkaan.

    Minusta tämä kirja oli niin erilainen kuin mikään muu suoma­laisen kirjoittama, että mysi varmaan ulkomaillakin…tai sitten olen jäävi, koska pidän filmeistä ja asun harju­kau­pun­gissa.

  9. Leena, hih! Se on jo hyvin, jos kirja koukuttaa niin paljon, että sitä voi lukea PAKKASESSA, ULKONA! Selvästi lumouduit.

    Minusta kaksi eri loppu­rat­kaisua oli hauska juttu, mutta toisaalta olisiko kuitenkaan tarvinnut?

    Olen samaa mieltä kanssasi, että Harju­kau­pungin salakäy­tävät voisi myydä ulkomail­lakin. En ole koskaan aiemmin lukenut tämän kaltaista SUOMALAISTA kirjaa!