Type and press Enter.

Tove Jansson: Vaaral­linen juhannus

Onnistuin kuin onnis­tuinkin ajoit­tamaan Vaaral­lisen juhan­nuksen lukemisen juuri juhan­nukseen! Kirja sopi täydel­li­sesti tähän juhlaan. Sää vieläpä käyttäytyi samaan malliin kuin kirjassa: Puoli­vä­lissä tarinaa sataa vettä ja on harmaata, täälläkin oli harmaata, kuin kohta sataisi vettä. Tarinan loppuessa Muumi­laak­sossa paistaa aurinko ja myös täällä sää alkoi kirkastua. Se teki kirjan lukemi­sesta entistä kiehto­vampaa.

Vaaral­linen juhannus alkaa siitä, kun Muumi­laaksoa lähellä sijaitseva tulivuori alkaa purkautua. Muumit eivät kuitenkaan ole huolissaan, mitä nyt taivaalta sateleva tuhka harmittaa Muumi­mammaa, sillä se sotkee kuivumaan ripus­tetut vaatteet (“Tulta syöksevät vuoret ovat sitten harmil­lisia.”). Mutta ei aikaakaan kun tulivuori aiheuttaa maanjä­ris­tyksen ja veden­pai­su­muksen. Muumi­perhe joutuu lopulta kipuamaan talonsa katolle, sillä vesi nousee niin korkealle.
Onneksi ohi lipuu outo rakennus, johon Muumi­perhe kahden uuden ystävänsä, Miskan ja Homssun, kanssa pelas­tautuu. Raken­nuk­sessa alkaa tapahtua kummia ja osoit­tautuu, että se on teatteri. Matkan varrella tavataan paljon erilaisia hahmoja (muun muassa siivoja Emma, hemuli­po­liisi ja Vilijaana), törmätään Nuuska­muik­kuseen ja kadotetaan Niisku­neiti ja Muumi­peikko. Vaaral­linen juhannus huipentuu lopulta juhan­nusyön ihmeel­liseen teatte­rie­si­tykseen.
Tämä on yksi parhaimpia lukemiani Muumi-kirjoja. Suurim­massa osassa lukemistani kirjoista seikkaillaan tutussa Muumi­laak­sossa, mutta Muumi­papan urotöiden (joka on edelleen suosikkini) ohella Vaaral­li­sessa juhan­nuk­sessa ollaan muualla, jossain kauempana, mutta ei silti kovin kaukana Muumi­laak­sosta. Teatte­riaihe on myös kivan erilaista Muumia.
Olen nyt lukenut kuusi Muumi-romaania kahdek­sasta. Jäljellä ovat enää Näkymätön lapsi (omassa hyllyssä) ja Muumi­pappa ja meri (lainattava kirjas­tosta tai hankittava muualta). Mitä teen kun ne loppuvat? En halua ajatel­lakaan! 

Tove Jansson: Vaaral­linen juhannus (Farlig midsommar, 1957)
Suom. Laila Järvinen
WSOY 2009, 140 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

6 comments

  1. Vaaral­linen juhannus on lapsesta asti ollut suosikkini muumi­ta­ri­noista. En edes tiedä, lukiko joku sen minulle vai olenko kuunnellut kasetilta (siihen aikaan ei vielä muumeja telkka­rista näkynyt tietenkään), mutta sen muistan, miten kovasti olisin halunnut olla muumi­perheen mukana tutki­massa kelluvan teatterin rekvi­siit­ta­va­rastoa :)

  2. Komppaan Maijaa.
    Tämä on ollut minunkin suosikkini niin kauan kuin muistan, ja olin ikion­nel­linen kun sain kirjan itselleni.

  3. Vau, onnistuit säästämään tätä juhan­nuk­seksi! :) Tämä on yksi minun muumi­lemp­pa­reistani, mutta minulle ei silti ole Taika­talven voitta­nutta.

  4. Vaaral­linen juhannus tuntuu tosiaan olevan monen suosikki muumeista! Aivan älyttömän ihana tämä onkin, mutta ensim­mäinen lukemani muumi, Muumi­papan urotyöt, on edelleen se rakkain minulle :–)

  5. Minul­lekin Muumi­papan urotyöt on paras, mutta tämä hyvä kakkonen. :) Hauska, että meillä on yhteiset suosikit. Aika monen mielestä Taika­talvi on paras, mutta minä pidin siitä ainakin teininä vähiten, joskin voi olla, että osaisin arvostaa sitä nyt melkein 20 vuotta myöhemmin enemmän.

  6. Karoliina, minä olen myös niitä, jotka pitävät paljon Taika­tal­vesta, mutta ehei, ei se ole Muumi­papan urotöitä sekään voittanut :–) Minä pidän vähiten (tähän mennessä luetuista) Muumi­laakson marras­kuusta. Mielestäni kai muumeissa pitää olla muumeja ja seikkailua!