Type and press Enter.

Stephen Weir: Maail­man­his­torian huonoimmat päätökset ja ihmiset niiden takana

Stephen Weir kokoaa tässä mielen­kiin­toi­sessa kirjassaan historian 50 idioot­ti­mai­sinta päätöstä aina Aadamin ja Eevan perisyn­nistä vuoden 2004 Etelä-Aasian tsunamiin. Jokaisen munauksen takana on aina yksit­täinen ihminen tai ihmis­joukko, joka on ollut joko tietä­mätön tai tietävä tekojensa seurauk­sista. Pelkkä erehdys tai vahinko ei kuitenkaan ole riittänyt tämän kirjan sivuille pääse­miseen, vaan tapah­tuneen seuraukset ovat täytyneet olla massii­visia: tuhansien ihmisten tuhou­tu­minen tai kokonaisten valta­kuntien kaatu­minen. Moneen kirjan henkilöön pätee kirjassa usein toistettava George Santayanan lausahdus: “Ne, jotka eivät tunne historiaa, ovat tuomittuja toistamaan sitä.” 

Huonoimmat päätökset on listattu krono­lo­giseen järjes­tykseen ja aina jokaisen tapauksen alussa kerrotaan sen pääsyyl­linen, aiheu­tettu vahinko ja miksi kävi niin kuin kävi. Lisäksi otsikon vierestä löytyy motivaa­tio­lista, jossa ovat kaikki seitsemän kuole­man­syntiä (viha, kateus, mässäily, ahneus, himo, ylpeus, laiskuus) sekä kristil­liset perus­hyveet (laupeus, usko, toivo). Eli esimerkkinä vaikkapa Neron aiheuttama Rooman palo, johon johta­neisiin syihin on valittu mässäily, ahneus ja himo. 
Kirja on erityi­sesti historian ystäville hyvin mieluisa — ellei sitten jo tiedä kaikesta kaiken. Kirjan alkupuoli oli minulle aika tuttua pääpiir­teittäin, mutta monien tapausten yksityis­kohtia en tuntenut, joten tietojaan oli oikein mukava päivittää. 
Jos sotahis­toria ei miellytä, niin varoitus: tämä kirja sisältää sitä paljon. Onhan kuitenkin oletet­tavaa, että sellaiset päätökset, jotka ovat tuhonneet valtioita tai tappaneet paljon ihmis­henkiä, ovat usein olleet sota-ajan päätöksiä. Mutta mahtuu mukaan muutakin: Eric Punaisen kenties ensim­mäinen kiinteis­tö­kei­nottelu, Thomas Austinin kaniinit, Titanic, Grünent­halin erinomaisen turval­linen lääke — talidomidi ja Jones­townin itsemurhat, muutamia maini­takseni. 
Panin merkille, että kirjailija lienee britti­läinen, sillä briteillä oli kirjassa hyvin suuri osuus. Itsei­roniaa vai ovatko britti­läiset oikeasti niin typeriä? :–) Eräskin herra Churchill on useassa tapauk­sessa mukana, vaikka ansioi­tuikin toisessa maail­man­so­dassa Iso-Britannian päämi­nis­terinä. 
Maail­man­his­torian huonoimmat päätökset on mielen­kiin­toinen, mutta hirveä (miten ihminen voikaan olla näin tyhmä?!) lukupa­ketti. Kirjan perim­mäinen viesti kannustaa harkit­semaan omia päätök­siään, vaikkemme mitään kirjassa esitel­tyjen päätöksien kaltaista suunnit­te­li­sikaan.
Stephen Weir: Maail­man­his­torian huonoimmat päätökset ja ihmiset niiden takana (History’s Worst Decisions and the People Who Made Them, 2008)
Suom. Veijo Kiuru
Schildts 2010, 256 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

11 comments

  1. Kuulos­taapa (synkällä tavalla) mielen­kiin­toi­selta. Voisi tehdä oikein hyvää omalle, kovin lyhyt­muis­ti­selle, histo­rian­tun­te­muk­selle.

    Tulee mieleen Simon Sebag Monte­fioren Ihmis­hirviöt, Maail­man­his­torian julmimmat ihmiset.
    Sekin oli mielen­kiin­toinen, mutta hirveää luettavaa.

  2. Kiinnostava kirja. Pitääpä lukea, ettei tule tehneeksi paljon tyhmyyksiä ;-)!

  3. Maija, luin jostain blogista tuosta Ihmis­hir­viöistä, se täytyykin lukea! Muutamat samat henkilöt siinäkin varmaan seikkai­levat kuin tässä.

    Suosit­telen kovasti kirjaa! Hyvää histo­ria­tie­tojen päivi­tystä mielen­kiin­toi­sella ja mukavalla tavalla. Eri tapaukset ovat kirjoi­tettu tosi vetävästi ja huumo­riakin löytyy. Lisäksi kukin tapaus on vain muutaman sivun mittainen, joten ei pääse tylsis­tymään liiasta jaarit­te­lusta :–)

    Paula, hih :D Suosit­telen!

  4. Kuulostaa omalla tavallaan hauskalta, tämän voisi hyvinkin lukea jossain välissä.

  5. Tämä nousi kyllä heti sekä minun että miehen TBR-listalle. Maanan­taina vissiin taas sitten kirjastoon… :D

  6. Jori, kirja tosiaan on myös hauska. Kirjoi­tus­tyyli on vetävä ja ihmisten typeryyk­sille naures­ke­le­minen kirvoitti paikoi­tellen ihan hyvät naurut!

    Riina, hih, kipin kapin lainaamaan! Tätä “Maail­man­his­torian huonoimmat” -sarjaa jatkaa sellainen teos kuin Maail­man­his­torian huonoimmat keksinnöt ja syksyllä ilmestyy kolmas osa, Maail­man­his­torian suurimmat petokset. Kuulos­tavat mielen­kiin­toi­silta kaikki ja tuo keksinnöt odottelisi minua hyllyssä.

  7. Maijaa komppaan, kirja tosiaan vaikuttaa hyvin saman­tyyp­pi­seltä kuin Ihmis­hirviöt-kirja, joka oli todella mielen­kiin­toinen opus. Saattaa olla että tämän tyyppiseen historiaa laajasti käsit­te­levään kirjaan olisi taas joku päivä hauska tarttua, mutta Ihmis­hirviöt-kirjan muisto on kyllä niin tuoreena muistissa, että nyt ei ainakaan ole sen aika. Kiva kyllä, että tämän tyyppisiä kirjoja tehdään, jotta histo­riasta vähän kiinnos­tu­neetkin innos­tuvat. Tai siis ettei tarvitse yrittää mitään ihan oppikirjoja lukea.

  8. Sonja, minä puolestani en aivan lähiai­koina aio tarttua Ihmis­hir­viöihin, sillä siinä on varmasti useita samoja henki­löitä kuin tässäkin. Ja aivan, tämä (ja monet muut saman­kal­taiset) kirja varmasti kiinnos­taisi monia sellai­siakin ihmisiä, jotka eivät niin paljoa ole histo­riasta kiinnos­tu­neita!

  9. Olipas mukava löytää blogisi kirjasta, jonka kolleegan kanssa ostimme kaverin synty­mä­päi­vä­lah­jaksi selailun ja takakannen esittelyn perus­teella. En vielä tiedä, liekö tykännyt ja itse laitan luettavien listalle.

    1. Kiva! :) Minusta tässä oli mielen­kiin­toista nippe­li­tietoa, mutta kannat­tanee varmaan lukea pätkissä tai toisen kirjan rinnalla, jottei kirja ala toistaa itseään. Tässä kun oli paljon niitä sota-aiheisia juttuja.

  10. Totta. Rooman keisarit on saman­lainen, muutama kaveri kerrallaan, niin menee.