Type and press Enter.

Terry Pratchett: Magian väri

Minulla on jo kauan ollut aikomuksena aloittaa lukemaan uudelleen Terry Pratc­hettin mahtavaa Kiekko­maailma-sarjaa. Viimeksi sarjaa lukiessani joskus yläas­tei­käisenä tykkäsin siitä todella paljon, mutta lukemiseni jäivät alle kymmeneen kirjaan. Nyt aloitin sitten uudelleen, ihan alusta asti! Kiekko­maailma-kirjoja ei tarvitse lukea missään tietyssä järjes­tyk­sessä, sillä ne ovat ihan itsenäisiä sarjan osia, mutta Magian väri ja sitä seuraava Valon tanssi ovat juonel­li­sesti kytkök­sissä toisiinsa. Ajattelin kuitenkin lukea sarjan kirjat julkai­su­vuoden perus­teella järjes­tyk­sessä. Kiekko­maailma-kirjoja on tähän mennessä ilmes­tynyt yhteensä 35 kappa­letta, suurin osa niistä on suomen­nettu, joten lukemista riittää!

Magian väri esittelee meille ensim­mäistä kertaa Kiekko­maa­ilman. Tuon kiekon mallisen paikan, jota kannat­te­levat neljä elefanttia, jotka puolestaan seisovat jätti­mäisen kilpi­konnan Suuren Kaksosen kilven päällä. Kiekko­maailma on maaginen paikka ja sitä asuttavat tietysti niin velhot ja noidat kuin Jumalat, peikot ja viikatteen kanssa heiluva Kuole­makin. Kirjan päähenkilö on surkea velho Rincewind, joka on aikoinaan potkaistu ulos Näkymät­tö­mästä Yliopis­tosta avattuaan vedon­lyönnin tuloksena Octavon, Luojan oman loitsu­kirjan. Loitsu­kir­jasta hänen mieleensä tunkeutui yksi kahdek­sasta perus­loit­susta, jonka takia mitkään muut taiat eivät enää jää hänen mieleensä.
Toinen kirjan päähen­ki­löistä on muuan turisti Kakskukka, joka ilmaantuu laivalla Rincewindin kotikau­punkiin Ankh-Morporkiin, joka on koko Kiekko­maa­ilman suurin kaupunki. Mukanaan tällä uteli­aalla ja naiivilla Kaksku­kalla on paljon kultaa ja Matka­tavara, ihan päällisin puolin taval­li­selta näyttävä matka-arkku. Taval­linen se ei kuitenkaan ole, sillä se on tehty harvi­nai­sesta tietoi­sesta pääry­nä­puusta ja se pystyy kasvat­tamaan sadat pikkuiset jalat alleen. Rincewind ja Kakskukka kohtaavat toisensa ja kohel­luksen täyteinen seikkailu pitkin Kiekko­maa­ilmaa voi alkaa.
Magian väri on päällisin puolin perin­teistä fantasiaa, mutta huumori erottaa sen muista saman genren kirjoista. Hahmot ovat huvit­tavia, etenkin Rincewind tokais­tessaan ja kohel­taessaan mitä milloinkin. Olen myös aina pitänyt synkän eläväi­sestä Kuole­masta, joka tavataan lähes jokai­sessa Kiekko­maailma-kirjassa. Lisäksi pidän siitä, kuinka kirjan fanta­sia­maa­il­massa on paljon asioita meidän oikeasta maail­mas­tamme ja yhteis­kun­nas­tamme, osa kuitenkin muutet­tuina fanta­siaan sopiviksi. Esimerkkinä tästä käy Kakskukan erikoinen kamera millaista Rincewind tai muu Ankh-Morporkin väki ei ole koskaan nähnyt: 
“Kakskukka poseerasi häkel­tyneen amulet­ti­kaup­piaan vieressä ja hänen tuore ihaili­ja­kaar­tinsa oli kerään­tynyt ympärille katse­lemaan, jos hän vaikka sattuisi taas tekemään jotain huvit­tavan mieli­puo­lista.
Rincewind laskeutui toisen polven varaan löytääkseen paremman kuvakulman ja painoi sitten taika­nappia.
Laatikko sanoi: ‘Ei auta. Pinkki on nyt loppu.’
Tähän saakka huomaa­mat­tomana pysynyt ovi avautui hänen silmiensä edessä. Pieni, vihreä ja syylien peittämä ihmisen­kal­tainen olento nojautui siitä ulos, osoitti toisessa kädessään pitämäänsä värien täyttämää palettia ja kirkui hänelle.
‘Ei yhtään pinkkiä! Näetkö?’ pikkuinen olento vinkui. ‘Turha sinun on sitä nappia enää painella, kun pinkki on loppu! Jos pinkkiä halutaan, ei olisi pitänyt ottaa niin paljon kuvia niistä nuorista neito­sista. Se on musta­val­koista tästä eteenpäin, kaveri. Onko selvä?’ ” 
Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta. Tarinan loppu pääsi vähän lässäh­tämään, liekkö seikkai­luähky ollut syynä kohdallani. Odotan kuitenkin seuraavan osan lukemista ja vielä enemmän muita osia, sillä muiste­lisin muutaman muun lukemani olleen tätä parempi. 

✩✩✩
Terry Pratchett: Magian väri (The Colour of Magic, 1983)
Suom. Marja Sinkkonen 
Karisto 2004, 253 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.