Type and press Enter.

Guillermo del Toro, Chuck Hogan: Vitsaus

Olen usein tuskas­tellut, että miksi en ole vielä törmännyt yhteenkään oikeasti pelot­tavaan (kauhu)kirjaan. En usein edes lue kauhu­kirjoja, mutta kun luen, odotan aina niiden pelot­tavan minua. Koskaan niin ei kuitenkaan ole käynyt. Ennen kuin nyt.

Vitsaus on ensim­mäinen osa saman­ni­mi­sestä trilo­giasta. Toinen osa, Lankeemus, on julkaistu tänä keväänä suomeksi. Kirjan ovat kirjoit­taneet esimer­kiksi eloku­vasta Pan’s Labyrinth tunnettu ohjaaja ja tuottaja Guillermo del Toro ja trille­reistä tunnettu Chuck Hogan. Mielen­kiin­toinen yhteistyö siis!
Karmiva tarina alkaa siitä, kun JFK:n lento­ken­tälle New Yorkiin laskeutuu lentokone täysin pimeänä ja mykkänä. Matkus­tajat ovat kuolleet, neljää lukuu­not­ta­matta. Asiaa alkavat tutkia tartun­ta­tautien valvonta- ja ehkäi­sy­kes­kuk­selta biolo­gisiin uhkiin erikois­tunut tohtori Eph Goodweather ja hänen työpa­rinsa Nora Martinez. Aluksi näyttää, että kyseessä on jokin tunnettu virus, mutta se onkin jotain ihan muuta. Koko New Yorkia, koko maailmaa, uhkaa tappava vitsaus.
Entinen Wienin yliopiston professori, Abraham Setrakian, lyöttäytyy yhteen Ephin ja Noran kanssa, sillä hän tietää jotain meneillään olevasta vitsauk­sesta. Kirjassa seurataan myös Ephin, hänen entisen vaimonsa Kellyn ja poikansa Zackin suhteita toisiinsa. Kirjassa on paljon erilaisia henki­lö­hahmoja: välillä tarina etenee lento­ko­neesta selvin­neiden ja heidän perheen­jä­sen­tensä näkökul­masta ja välillä salape­räisen liike­miehen Eldritch Palmerin tai vaikkapa alamaa­il­massa toimivan Gusin vinkke­listä.
Kirjan alku on todella hidas ja siksi jännittävä: lukijalle annetaan vinkkejä asioista, mutta ei kerralla paljasteta kaikkea. Se juuri aiheut­tikin minulle pelon tunteen. En ollut aivan tukka pystyssä, mutta pelkäsin hieman ja se oli minulle aivan uusi tunne lukiessa. Vähitellen juoni aukeaa, kysymyksiin vastataan, ja sitten pelkoni oli yhtäkkiä poissa, kun jo tiesin oleel­li­simmat asiat. Kirjan loppu­puoli on hieman liian nopea­tem­poinen, olisi saanut jatkua hitaam­pa­nakin.
Välillä kirjassa selitellään aika paljon jonkun tietyn alan termistöä tai muuten vain yksityis­kohtia. Esimer­kiksi Ephin ja Noran suoja­pu­keu­tu­mista ennen pimeään lento­ko­neeseen menoa kuvaillaan noin kolmen sivun verran. Se tuo eloku­va­mai­suutta kirjaan, mutta on usein melko tarpee­tonta. Vitsaus on kuitenkin todella viihdyttävä kirja ja ehdot­to­masti genrensä parhaita (ainakin siltä osin, mitä minä olen tämän tyyppisiä kirjoja lukenut). Vitsaus on karmiva, salape­räinen ja tavallaan perin­teinen mutta silti erilainen kauhu- ja jänni­tys­kirja. 
✩✩✩✩
Guillermo del Toro, Chuck Hogan: Vitsaus (The Strain, 2009)
Suom. Risto Raitio
Tammi 2010, 485 s.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

7 comments

  1. Oletko lukenut ruotsa­laisen John Ajvide Lindqvistin kirjoja? Minuakaan harvat kauhu­kirjat pelot­tavat, mutta Lindqvist siinä kyllä onnistuu, etenkin Ihmis­sa­ta­massa. Uusin suomennos Kuinka kuolleita käsitellään taas tuli minulle välillä mieleen tätä Vitsausta lukiessa.

    Itsehän en tosin hirveästi innos­tunut Vitsauk­sesta. Saa nähdä tulenko lukeneeksi seuraavan osan kuitenkin.

  2. Jes ihanaa, Blogger viimeinkin palautti kommenttisi Miia!

    En ole VIELÄ lukenut yhtäkään Lindqvistiä, mutta kirja­hyl­lyssä olisi Ystävät hämärän jälkeen (pidin siitä ainakin leffana) ja poikays­täväni jotenkin todella sopivasti kantoi tällä viikolla kotiin Kuinka kuolleita käsitellään -kirjan! :D On hänellä nyt lukemisena tuo ja kuulostaa kyllä saman­kal­tai­selta kuin tämä Vitsaus. Ihmis­sa­ta­makin on meillä ollut kirjas­tosta lainassa, mutta taisi olla pikalaina enkä sitä itse ehtinyt lukea, poikays­täväni kun on sellainen kauhu­rohmu.

    Kiva kuulla, että Lindqvistin kirjat ovat sinua pelot­taneet, ehkä ne pelot­tavat minuakin. Täytyy kokeilla mahdol­li­simman pian :–)

  3. Vitsaus on todella ahdistava kirja. Minua ei niinkään pelot­tanut Lindqvistin Kuinka kuolleita käsitellään -kirja, mutta Ystävät hämärän jälkeen kyllä. Hyytävä kirja.

    Vitsaus -kirjaa muistuttaa hyvin paljon Justin Croninin Ensim­mäinen siirto­kunta, jota suosit­telen kyllä, jos et ole jo ehtinyt sitä lukemaan. Muutama vuosi luin Stephen Kingin Kuulolla -kirjan — sen jälkeen kammosin känny­köitä pitkän aikaa… Suosit­telen sitä kirjaa myös, jos et ole vielä lukenut.

  4. Kiitos vinkeistä Aamunkajo! Lindqvistiä täytyy lukea mahdol­li­simman pian, kunhan saan pari kauhuai­heista kirjaa ensin pois alta.

    Hei, meillä on tuo Ensim­mäinen siirto­kunta! Poikays­täväni osti sen joskus vai ostinko minä sen hänelle lahjaksi… Se on lojunut hyllyssä jo pienen ikuisuuden. Sen paksuus on ollut vähän luotaan­työn­tävää, mutta haluan kyllä vielä lukea sen :–)

  5. Paksuus arvelutti minuakin, kun lainasin sen kirjas­tosta, mutta kirjan luki yllät­tävän nopeasti :). Mielen­kiin­nolla odotan siitä seuraavia osia.

  6. Minua tämä ei kauheasti pelot­tanut, on varmaan tuota elämän­ko­ke­musta takana. Joskus hyvin nuorena kuulin radio­kuun­nelman, jonka jäkeen en uskal­tanut pimeässä painaa valokat­kai­sijaa moneen vuoteen. SE oli tehokasta. Tämä Vitsaus oli viihdyt­tävän värisyttävä kirja ja toinen osa tuli luettua heti perään. Sitten vain odottelen kolmatta. Toivot­ta­vasti tulee pian.

  7. Sinikka, elämän­ko­kemus voi vaikuttaa, vaikken kyllä itsekään helpolla pelkää kauhu­kirjoja tai -elokuvia. Poikays­tävää taas saa pitää kädestä kiinni ;–D

    Vitsaus-trilogia on ollut todella viihdyt­tävää luettavaa! Luin Wikipe­diasta, että kolmas ja viimeinen osa (The Night Eternal) oltais suunni­teltu julkais­tavan vielä tänä vuonna, mutta en sitten tiedä? Jos näin käy, niin suomeksi lienee tulossa sitten ensi vuonna, ehkä vuoden päästä?