Type and press Enter.

Day 18: A book that disap­pointed you

Petty­mysten kirjoja löytyy melko paljon ja mainitsen yhden sijaan kolme petty­mystä:
Haruki Murakami: Suuri lammas­seik­kailu 
Pidin kirjasta ilman sitä loppua. En tajunnut sitä! Kuuluuko sitä edes tajuta? Minusta se vain oli jotain liian outoa. 
Joe Hill: Sydämen muotoinen rasia
Mielen­kiin­toinen idea, mutta kirja ei ollut laisinkaan pelottava ja siksi petyin. Missä ovat ne kauhean pelot­tavat kauhu­kirjat? Okei, en ole elämäni aikana lukenut hirveästi kauhu- ja jänni­tys­kirjoja, mutta ne jotka olen, en ole pelännyt yhdenkään aikana. En kyllä pelkää kauhu­lef­fo­jakaan (tosin en niitä yksin haluaisi katsoa), joten onko se sitten vain minusta kiinni, ei kirjasta. Suosit­teluja pelot­ta­vasta kirjasta?
Donna Tartt: Pieni ystävä
Jumalat juhlivat öisin -kirjan jälkeen odotin tältä toiselta jotain lähes yhtä hienoa, mutta ensin­näkin kirja oli aivan ylipitkä ja toiseksi todella lattea, ilman edeltä­jäänsä vertaa­mat­takin.

Leave a Reply

Your email address will not be published.

5 comments

  1. Minäkin haluaisin lukea pelot­tavan kauhu­kirjan. Toistai­seksi en ole sellaiseen törmännyt. Elokuvia sitten onkin jo muutamia. Blair Witch Project (kamala metsä!), Ring (kamala lapsi!), Paranormal Activity (kamala aave!) ja Skeleton Key (kamalaa voodoota!)

    :)

  2. Täytyy sanoa, että minäkään en saanut Suuresta lammas­seik­kai­luista ihan samalla tavalla kiinni kuin muista Muraka­meista. Haluan uskoa että se on kuitenkin vain haastava eikä siis huono :).

    Pienestä ystävästä olen lukenut vain alun. Harmi. Ostin sen kyllä myöhemmin silti hyllyyn siltä varalta että vielä joskus luen mutta eipä ole sitä vielä tapah­tunut…

  3. Sonja, hahha, kamalia elokuvia! Mä olen pelännyt eloku­vista lähinnä Hohtoa (paitsi en enää, kun olen nähnyt sen noin sata kertaa) ja säikkynyt Kauna-leffoja. Enemmän kyllä säikäh­telen kuin pelkään. Poikays­täväni aina valittaa, että miksen mä pelkää mitään kauhu­leffoja, jotta se voisi suojella mua. Pikem­minkin kyseiset osat menee meillä toisin päin :–D

    Tessa, ehkä luen Lammas­seik­kailun toiseen kertaan sitten vanhempana ja fiksumpana :–D Onneksi ei kuitenkaan jäänyt Murakami-kammoa, kiinnostaa nimittäin lukea niitä muitakin. Tuntuu, että Pienestä ystävästä jotkut pitävät, toiset taas eivät… Toivot­ta­vasti sinä pidät!

  4. Olen lukenut leiju­valta Muraka­milta kaksi kirjaa ja todennut aikalailla saman kuin sinäkin. Lukekoon viisaammat. Jotenkin ymmärrän hypetyksen, joka kirjai­lijaa ympäröi, sen filoso­fi­senkin toden ja epätoden maailman, joihin voi kietoutua, mutta itse en kyllä ole syttynyt Muraka­mille ainakaan vielä.

  5. Valkoinen kirahvi, samassa veneessä siis ollaan :–) Ajattelin säästää Murakamin lukemisen johonkin toiseen hetkeen, ehkä vanhempaan ikään.