24.6.2018

Maija Sirkjärvi: Barbara ja muita hurrikaaneja


Siihen nähden kuinka paljon rakastan novelleja olen lukenut niitä tänä vuonna vasta todella vähän. Miksi, en tiedä. Ei se ainakaan siitä ole kiinni, että ne ehtimäni kokoelmat olisivat olleet huonoja, päinvastoin. Lukemani kaksi (järkyttävää, vain kaksi!) novellikokoelmaa ovat Elizabeth Stroutin Anything is Possible ja Jenny Zhangin Sour Heart. Samaan loisteliaaseen joukkoon pääsee nyt onneksi myös Maija Sirkjärven niin sisältä kuin ulkoakin upea esikoisnovellikokoelma Barbara ja muita hurrikaaneja. Jos kerta olen onnistunut jo kolme kertaa tänä vuonna lukemaan tällaisen kokoelman, olisi ehkä syytä jatkaa.

Barbara ja muita hurrikaaneja sisältää yksitoista novellia, joissa henkilöhahmot ajautuvat hurrikaanien lailla häiritsemään omaa tai toisten elämää. Sellaisia, joissa eletään ihan tavallista elämää, käydään töissä ja tehdään perheen kanssa ruokaa ja laitetaan kello kymmenen jälkeen nukkumaan, mutta sitten tapahtuu jotain, jota ei itsekään oikein tajua, ja koko maailma näyttää toiselta, vinolta. Toisaalta joskus vinous on normaali olotila, mikä selviää lukijalle vasta lopussa painajaismaisten käänteiden kautta.

Kokoelma alkaa viattomasti novellilla Kolme kuulustelua. Mistä me puhumme, kun puhumme Raimo Jotunista? Hauska viittaus kahteen suureen novellikirjailijaan, Raymond Carveriin ja Maria Jotuniin. Raimo Jotuni on syyllistynyt johonkin rikokseen, jota selvittääkseen huoneeseen marssitetaan kolme kuulusteltavaa. Mutta sitten alkaa rytinä. Ullan ja Banskun tuho, novelli, jonka käännettä koko ajan odottaa ja pelkää, mutta se tulee silti ihan puun takaa. Niin hirvittävä ja hillitön!

Sirkjärvi osaa kirjoittaa ennen kaikkea todella kiinnostavia ja erilaisia henkilöhahmoja. Kokoelmasta jäi mieleeni muun muassa niminovelli Barbaran kertoja, pankissa tietosuoja-asiantuntijana työskentelevä mies, joka asuu yhdessä siskonsa kanssa. Hän noudattaa tämän käskyjä kaikessa, heidän asunnossaan ei harrasteta ovia eikä peitellä tunteita:

Olin saanut sisareni aiemmin kiinni siitä, että hän oli puhunut minusta selkäni takana. Se oli paljon hirvittävämpää. Läheiseen ihmiseen pitäisi pystyä luottamaan. Nyt hän puhui minusta piirustusryhmänsä läsnä ollessa, mikä ei ollut laisinkaan yhtä ikävää. Ymmärsin, että sisarellani oli paineita ja ajatuksia, joita hän halusi purkaa. Toisista ihmisistä puhuminen on puhdistavaa. Kuin suihkuttaisi likakaivon painepesurilla kiiltäväksi.

Kertoja iskee katseensa sattumalta kohtaamaansa asunnonvälittäjään, joka hänen mielestään muistuttaa näyttelijätär Barbara Stanwyckia elokuvassa Nainen ilman omaatuntoa. Kun kertoja on pakotettu kertomaan pakkomielteestään siskolleen, tapahtuu jotain karmivaa.

Tai novelli Perhehuolia?, jossa kotoaan karannut kertoja on kidnapattu tien varresta. Kuusitoista vuotta myöhemmin tilanne ei ole muuttunut, mutta on muuttunut. Mitä kuudentoista vuoden aikana on tapahtunut? Voimme vain arvailla, sillä sitä Sirkjärvi ei paljasta. Tai Perinneryijy, jossa Helsingistä Lappiin matkalla olevat Jan ja Noora joutuvat pyytämään tuntemattomilta ihmisiltä apua jossain pienessä kylässä rengasrikon vuoksi. Oudot maalaiset vaikuttavat alkuun uhkaavilta, sitten vain oudoilta, sitten taas uhkaavilta ja niin edelleen, kunnes. Niin, ei varmaan ole enää epäselvää, että Sirkjärven novellit yllättävät silloin kun sitä vähiten odottaa.

Sirkjärvi kirjoittaa helppolukuista tekstiä, johon on kuitenkin piilotettu paljon merkityksiä. Novelleja tekisi mieli analysoida pidemmälle, pohtia, mitä ne kertovat yhteiskuntamme tilasta, parisuhteesta, perhesuhteista, avioliitosta, kaupungin ja maaseudun eroista. Niissä on monia tasoja. Henkilöhahmot rakentuvat nekin muutamilla, heitä hyvin kekseliäällä tavalla kuvaavilla lauseilla.

Pidän kaikesta vähän kummallisesta, todellisuutta nyrjäyttävästä ja absurdeja tapahtumia sisältävästä kirjallisuudesta. Mieleeni nousevat ulkomaisista esimerkiksi George Saunders ja Mark Z. Danielewski, kotimaisista Leena Krohn, Erkka Mykkänen ja Tuuve Aro. Ihanaa, että myös Suomesta löytyy tällaisia tekijöitä, vaikka voisihan heitä olla vielä enemmän.


––

Maija Sirkjärvi: Barbara ja muita hurrikaaneja
Teos 2018, 236 s.

2 kommenttia :

  1. Hirvittävä ja hillitön, kyllä! Se kuvaa koko tätä kokoelmaa aivan erinomaisesti. Lisää, lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liityn kuoroon! Mä niiin toivon, että tätä saisi vielä lisää!

      Poista