13.2.2018

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta


Kerrataanpa heti alkuun: en ole trillerien ylin ystävä. Siitä syystä en ole myöskään lukenut niitä kamalasti, viime vuonnakin muistaakseni vain yhden eli Paula Hawkinsin Into the Waterin, joka oli mielestäni aivan hirveä. Ja hirveällä tarkoitan siis hirveän huonoa. En varmaan ole koskaan suunnilleen rakastanut tai edes tykännyt tosi paljon jostain trilleristä. Gillian Flynnin Kiltti tyttö (engl. Gone Girl) oli ihan okei, mutta ei sen enempää. Onkohan vika minussa vai olenko vain valikoinut huonoja trillereitä? Tykkään silti välillä tuulettaa päätäni ja lukea jotain kevyempää, ja silloin valitsen usein jonkin trillerin tai jännärin, vaikka tiedän jo etukäteen, että en taaskaan tule pitämään siitä. Jaksan näemmä pitää toivoa yllä.

Aloitin ruotsalaisen Camilla Greben viime vuonna suomeksi julkaistun Kun jää pettää alta -trillerin lukemisen jo viime kesänä saadessani siitä pyytämättä oikolukemattoman ennakkokappaleen kustantajalta. Kun alku ei imaissut mukaansa, jäi kirja odottelemaan toisia aikoja. Nyt alkuvuodesta kaipasin töihin luettavaksi jotain helppoa ja viihdyttävää, joten nappasin Greben kirjan uudelleen mukaani. Valitettavasti Kun jää pettää alta ei sekään onnistunut vakuuttamaan minua etukannen "vuoden petollisin trilleri" -kehusta huolimatta.

Kun jää pettää alta kertoo parikymppisestä Emmasta, joka työskentelee tukholmalaisessa vaateliikkeessä ja on palavasti rakastunut vaateliikeketjun toimitusjohtajaan Jesperiin. Suhde täytyy kuitenkin pitää salassa. Mutta sitten Jesperin kodista löytyy raa'asti murhattu nainen ja Jesper itse on kadonnut. Jesperistä tulee rikoksen pääepäilty. Murhaa ryhtyy tutkimaan rikospoliisi Peter Lindgren yhdessä profiloija Hanne Lagerlind-Schönin kanssa. He huomaavat pian, että tapauksessa on yhtäläisyyksiä erään aiemmin tapahtuneen murhan kanssa. Rikoksen ratkomisen lisäksi kirjassa on kyse rakkaudesta ja siitä, mitä rakkaus tekee meille ja mitä se saa meidät tekemään.

Greben trillerin suurin ongelma on sen runsaus. Päähenkilöitä on liikaa, tapahtumia on liikaa, traumoja on liikaa. Tai ehkä päähenkilöitä ei ole liikaa (kolme), mutta tuntuu kuin kirjailija ei olisi osannut päättää kenestä heistä kertoisi eniten, joten hän päättää syventyä heihin kaikkiin yhtä paljon. Se ei minusta toiminut, en jaksanut kiinnostua heistä kaikista niin paljon, sillä en pitänyt heitä muutenkaan kovin kiinnostavina, vaan aika stereotyyppisinä hahmoina. Lisäksi kaikki kolme kantavat tietysti jotain raskasta sisällään, raskasta menneisyyttä tai jotain muuta, joita piti sitten ruotia sivukaupalla. Tiivistäminen olisi voinut jäntevöittää tarinaa.

Toinen yleensä takuuvarma trillerin tappaja on loppuratkaisun ennalta-arvattavuus. Greben kirjassa se paljastetaan lukijalle hyvissä ajoin ennen loppua (yli sata sivua ennen ja aikaisemminkin se on helppo arvata), minkä vuoksi teki mieli lopettaa kirjan lukeminen jo siihen, sillä viimeiset sata sivua ovat lähinnä vain sen kuvailua, miten murha lopulta tapahtui. Loppuratkaisu ei ollut myöskään mitenkään yllättävä, jota yleensä odottaa hyvältä trilleriltä. Lopun ei tarvitsisi olla edes mikään erikoinen tai muuta vastaavaa, mutta tarinan ehdottomasti lukijaa eksyttävä.

Kirja täytti kuitenkin siinä mielessä tehtävänsä, että se viihdytti minua töissä lounastauoilla, vaikkei välttämättä ihan sillä tavalla kuin oli tarkoitus.

Mikä on sinun suosikkitrillerisi tai -jännärisi?


Helmet-lukuhaaste 2018: 6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa

––

Camilla Grebe: Kun jää pettää alta
(Älskaren från huvudkontoret, 2015)
Suom. Sari Kumpulainen
Gummerus 2017, 506 s.

2 kommenttia :

  1. Mullekaan ei oikein trillerit tai jännärit vaan uppoa. Ne on usein niin kaavamaisia ja ennalta-arvattavia. Islantilaisen Arnaldurin dekkareita olen jaksanut lähes kaikki lukea. Joskus aina yritän jotain, mutta enpä muista koska olisin saanut jotain luettua loppuun TAI jos olen lukenut loppuun, niin en olisi pettynyt :D

    Sen sijaan innostuin tosi paljon katsomaan nyt Siltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä sitä aina haluaa kuitenkin yrittää, että jos nyt tällä kertaa tärppäis :D En odota tämän genren kirjoista mitään viiden tähden superlukukokemuksia, koska genre ei vain ole suosikkini, mutta kun suurin osa lukemistani kirjoista on ollut ihan vain huonoja. Uskon kuitenkin, että joukossa on niitä parempiakin, kuten vaikkapa se Flynnin Kiltti tyttö.

      Voisin joskus kokeilla tuota Arnaldur Indriðasonia tai muuta vastaavaa dekkaria tai sitten enemmän sellaista cosy mysterya. Ja esimerkiksi Agatha Christiesta olen pitänyt, hänen kirjojaan voisin lukea lisää, vaikkei niitäkään nyt jaksa kovin tiheään.

      Genre toimii minustakin paremmin televisiossa ja nimenomaan tv-sarjoina, kuten just toi Silta!

      Poista