8.1.2018

Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset – Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut


Virve Sammalkorven Paflagonian perilliset – Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut oli viimeinen viime vuonna kokonaan lukemani kirja. Siitä ei tullut suosikkiani, mutta se oli hyvin mielenkiintoinen, virkistävällä tavalla erilainen romaani.

Paflagonian perilliset on päiväkirjan muotoon puettu romaani, joka sijoittuu 1800-luvun alun Luoteis-Venäjälle. Nuori Iax Agolasky lähtee ihailemansa professori Moltiquen assistentiksi tämän luotsaamalle tutkimusretkelle Venäjälle etsimään "Paflagonian perillisiä", yli kaksi tuhatta vuotta sitten Anatolian niemimaalla sijainneen kansan jälkeläisiä. Salaperäisen metsäkansan sijaan he löytävät vähintään yhtä salaperäisen joukon eläimiä – vaiko sittenkin lapsia? Vaikuttaisi siltä, että näissä tuntemattomissa olennoissa on molempia, ihmistä ja eläintä. Moltiquen retkikunnan jäsenillä on kuitenkin toisistaan poikkeavat käsitykset siitä, miten tutkimusta tulisi jatkaa.

Paflagonian perilliset on saanut innoituksensa Pekka Nikruksen 1990-luvulla luomasta valokuvasarjasta Les Enfants des Ombers, Varjojen lapset. Kuvat ovat mukana romaanissa ja yksi niistä on päässyt sen kanteenkin. Kuvista voikin jo päätellä, että kyseessä on fantasia- tai vähintäänkin maagisrealistinen romaani, joka sijoittuu historiaan. Aika kiehtova yhdistelmä, jota en tule usein lukeneeksi.

Romaani on visuaalisesti kaunis. Sitä lukiessa tulee todella sellainen olo, että lukisi jonkun toisen henkilön päiväkirjamerkintöjä. Merkintöjen ohessa on pieniä lyijykynäpiirroksia, niistä puuttuu lauseita tai niistä ei saa selvää, joitakin merkintöjä puuttuu tai ne on ikään kuin jätetty romaanista kokonaan pois. Joitakin merkintöjä edeltää merkinnät koonneen tahon kommentti, jotkin jäävät lukijan itsensä tulkittaviksi. Merkintöihin mahtuu paljon aukkoja, jotka jäävät askarruttamaan lukijan mieltä. Aukkoisuudesta huolimatta kerronta etenee sujuvasti. Agolaskyn tunteet välittyvät merkinnöistä hyvin: mitä enemmän aikaa kuluu, sitä ahdistuneempaa ja epätoivoisempaa teksti on, sillä leirillä ei mene hyvin.

Paflagonian perilliset on yhtä lailla kommentti erilaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta kuin myös historiankirjoituksen haasteista ja tieteen tekemisen eettisyydestä. Se on mielenkiintoinen romaani, joka erottuu positiivisella tavalla joukosta – ehkä kuitenkin hieman enemmän muotonsa kuin tarinansa ansiosta, vaikka jälkimmäinenkin on kiehtova.

Romaani palkittiin Savonia-palkinnolla vuonna 2017.


50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja / Helmet-lukuhaaste 2017

––

Virve Sammalkorpi: Paflagonian perilliset – Iax Agolaskyn päiväkirjan säästyneet sivut
Ulkoasu ja kuvitus: Pekka Nikrus
Karisto 2016, 137 s.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti