24.1.2018

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway


"Elettyään Westminsterissä – kuinka monta vuotta siitä nyt tulikaan? yli kaksikymmentä – tuntee liikenteen keskelläkin, tai herätessään yöllä, Clarissa oli varma siitä, tietynlaisen hiljaisuuden tai juhlallisuuden, kuvaamattoman hengähdystauon, jännittyneen odotuksen (se saattoi johtua myös sydämestä, jonka sanottiin olevan huonossa kunnossa influenssan jälkeen) ennen Big Benin lyöntiä. Siinä! Nyt se kajahti. Ensin varoittava sointuva ääni, sitten tuntilyönti, peruuttamattomana. Malmiaallot hajaantuivat ilmaan. Sellaisia hupsuja me olemme, hän ajatteli kulkiessaan Victoria Streetin poikki. Sillä taivas yksin tietää miksi sitä niin rakastaa, kuinka sen sellaisena näkee, sommittelee, pystyttää ympärilleen, hajoittaa ja luo joka hetki uudelleen."

Virginia Woolfin (1882–1941) tuotantoon tutustuminen on ollut jo monta vuotta aluillaan oleva projekti, jonka sain viimeinkin nytkäytettyä liikkeelle alkuvuodesta, kiitos viimevuotisen Helmet-lukuhaasteen ja yhdenpäivänromaanin. En siis ole koskaan lukenut yhtäkään Woolfin kirjaa, vain yhden novellin eräällä kirjallisuuden kurssilla.

Mrs. Dalloway sijoittuu I maailmansodan jälkeiseen Lontooseen. Kirjan nimikkohahmo, seurapiirirouva ja poliitikon vaimo Clarissa Dalloway on aikoo järjestää illalla juhlat, joihin hän on kutsunut ystäviään ja kaupungin silmäätekeviä henkilöitä, ja joita varten hän lähtee hakemaan kukkia. Clarissa kiertelee Lontoon kaduilla ja muistelee nuoruuttaan ja silloisia ystäviään. Sijansa muistoissa saavat etenkin Peter Walsh, jonka vaimoksi Clarissa olisi voinut hyvin päätyä, jos olisi valinnut toisin, ja sydänystävä Sally Seton. Molemmat ovat tulossa Clarissan juhliin, mitä hän ei vielä tässä vaiheessa tiedä.

Toinen kirjan keskeisistä henkilöistä ja tavallaan oman tarinalinjansa kirjassa muodostaa mies nimeltä Septimus Warren Smith, joka oli ennen ihan tavallinen nuori ja fiksu mies, mutta kärsii nyt sodan aiheuttamista traumoista. Vaimo Rezia tekee parhaansa lievittääkseen miehensä oloa ja käyttää tätä lääkäreiden luona, mutta Septimuksen olo ei parane. Hänen sodassa kaatunut ystävänsä kuiskuttelee hänelle yhä verhon takaa. Kaupungilla liikkuessaan Clarissa melkein kohtaa Septimuksen ja Rezian. Heitä yhdistää myös lääkäri, joka saapuu myöhässä Clarissan juhliin tiedon kanssa, joka saa Clarissan hetkeksi pois tolaltaan.

En odottanut Mrs. Dallowayn olevan erityisen sujuva tai nopeasti luettava kirja, mutta en uskonut sen olevan mitenkään vaikeakaan. Odotukseni osuivat aika hyvin kohdilleen. Woolfin tajunnanvirtatekniikka vaatii totuttelua, mutta kun rytmistä saa kiinni, tekstistä suorastaan nauttii. Kerronta on hauskan rönsyilevää ja poukkoilevaa, se kulkeutuu sivupoluille ja taas takaisin pyytelemättä anteeksi ja hypähtelee henkilöstä toiseen todella helpon ja kevyen oloisesti, että ihan ihmettelen, miten näin taiturimaisesti voikaan osata kirjoittaa! Kirja on kuin yksi pitkä, katkeamaton otos elokuvassa. Suomennos on myös laadukas, sanavalinnat ovat osuvia.

Woolf vaikuttaa myös olevan erinomainen tunnetilojen kuvaaja, mutta koen, etten saanut ensimmäisellä lukukerralla vielä kaikesta kiinni. Päähenkilöiden ajatukset ja tunteet eivät ole selviä, vaan niihin tuntuu sisältyvän niin paljon Woolfin tarkoituksella asettamaa ironiaa ja muita monimutkaisuuksia, että ne varmaan avautuisivat paremmin huolellisemmalla lukukerralla. Clarissan kutsujen kautta ainakin välittyy jo hiipumisen merkkejä osoittavaan englantilaiseen yläluokkaan liittyvä piikittely ja Septimuksen hahmo ja tämän kokemukset tuntuvat peilaavan Clarissan (ja kenties Woolfin itsensä) kokemuksia ja pelkoja. Septimuksen kokemusten kautta Woolf kritisoi laajemminkin aikalaisten suhtautumista sotatraumoihin ja mielenterveyteen.

Lisäksi Mrs. Dallowayssa minua ihastutti se, ettei se tunnu yli 90 vuotta vanhalta romaanilta. Tajunnanvirtamainen kerrontatyyli ja moderni ote tekevät Mrs. Dallowaysta varsin raikkaan kirjan. Se myös käsittelee ajalleen epätyypillisiä aiheita, kuten mielenterveyttä ja biseksuaalisuutta (jälkimmäinen tulee esille etenkin Clarissan ja hänen vanhan ystävänsä Sallyn nuoruudessa) varsin suoralla tavalla. Tästä syttyi into lukea Woolfia vielä lisää.

Mikä on sinusta Virginia Woolfin paras kirja?


Helmet-lukuhaaste 2017: 19. Yhdenpäivänromaani

––

Virginia Woolf: Mrs. Dalloway
(Mrs. Dalloway, 1925)
Suom. Kyllikki Hämäläinen
Otava 2003, 293 s.

6 kommenttia :

  1. Osuit suoraaan suoneen!: Virginia Woolf on ajaton<3 Häntä on luettu ennen meitä ja häntä luetaan jälkeemme.

    Mrs. Dalloway on elämäni ainoa kirja, jonka olen lukenut oikeasti puhki, mutta Woolfin parhaana pidän hänen viimeistään eli Vuodet. Tosin lukematta on Majakka, mutta koska olen lukenut jopa Woolfin ensimmäisen eli Menomatkan, jossa jo aisti hänen 'äänensä', tunnen olevani osa hänen riviensä välien hengitystä. Sinä myös<3

    Jos kiinnostaa, lue nämä, et kadu: http://leenalumi.blogspot.fi/2014/12/virginia-woolf-leena-lumissa.html

    Minulle käy aina näin kun innostun eli sitten annan virran viedä:)

    Mrs. Dalloway on siitä poikkeava, että siitä tulee vahvasti mieleen elokuva Tunnit, jossa sattumalta kaikki suosikkinäyttelijäni. Elokuvassa painotukset tuntuivat luonnollisesti eriltä ja mukana ollut ystäväni ei melkein kestänyt Mooren esittämän kotiäidin masennusta...Se jauhosiivilän rahina etc.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajaton, se on oiva sana kuvaamaan Woolfia, hänen ajatuksiaan ja tuotantoaan!

      Oli ihanaa lukea innostunut koontisi Woolfista, siinä näkyy intohimo. Laitan Vuodet korvan taakse, en ole vielä päättänyt, minkä Woolfin kirjoista haluan seuraavaksi lukea. Luultavasti sillä ei suurta väliä, uskoisin niiden kaikkien olevan omalla tavallaan hienoja.

      Olen nähnyt Tunnit joskus vuosia sitten, joten en enää muista sitä kunnolla. Näyttelijät olivat kyllä <3! Voisin ehkä lukea sen kirjana tänä vuonna, kun se on sen verran hyvä pari tälle Mrs. Dallowaylle.

      Poista
  2. Mrs Dalloway on kyllä aivan huippu ja mulla oli viime vuonna lukukokemuksen jälkeen aivan samanlaisia ajatuksia kuin sulla. Tajunnanvirtaan kesti tekniikkana hetki tottua, mutta kun tekstiin pääsi sisään, oli lukeminen ihanaa. Woolf hyppii henkilöhahmojen ajatusten välillä niin sujuvasti, että se on suorastaan ihmeellistä.

    Mulla on seuraavana lukulistalla A Room of One's Own. Odotan sitä kovasti. :)

    -Minna/bibobook.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että Mrs. Dalloway oli sinullekin mieluisa kirja. Tätäkin lukiessa tuli mieleen, että miksen useammin kuin kerran pari vuodessa lue jotain vanhempaa, esimerkiksi modernin ajan kirjallisuutta, koska siellä on tällaisia helmiä!

      A Room of One's Ownia on moni suositellut, ehkä minäkin luen sen sitten seuraavaksi, en vielä tiedä. :)

      Poista
  3. En ole lukenut vielä yhtään Woolfia, jotenkin kamppailen kielivalinnan kanssa (alkuperäisenä englanniksi vai suomeksi) ja siksi en vaan saa tartuttua hänen kirjoihinsa. Haluaisin kyllä, sillä Woolf on sellainen klassikkokirjailija, jonka haluaisin tuntea. Ehkä tänä vuonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin itseasiassa ihan samaa ja päädyin lopulta suomeen, koska kuvittelin (ja kuvittelen ehkä edelleen) sen olevan Woolfin kohdalla hieman helpompi valinta, vaikkei kieli nyt mitään erityisen mutkikasta olekaan. Mrs. Dallowayn kohdalla suomennos oli ainakin todella hyvä! Toivottavasti saat tehtyä valintasi ja luettua Woolfia vielä tämän vuoden puolella :)

      Poista