17.1.2018

Nina LaCour: We Are Okay


Nina LaCourin We Are Okay päätyi luettavakseni oikeastaan ihan vahingossa. Selailin kirjaston tietokannasta viime aikojen hankintoja ja kun We Are Okay ilmestyi näkyviin, innostuin, että jes, se todella kiinnostavalta vaikuttava sarjakuvaromaani on hankittu tänne, en muistanutkaan, että siinä oli noin kaunis kansi, varaanpa sen itselleni! Kun sitten myöhemmin olin noutamassa kirjaa kirjaston varaushyllystä, tajusin, ettei se ollutkaan se kuvittelemani sarjakuvaromaani, vaan eräs nuorille aikuisille suunnattu romaani, josta olin kuullut, mutta en ollut tuntenut suurta intohimoa lukea sitä. Olo oli kieltämättä hieman häkeltynyt (en ymmärrä, miten pystyin sekoittamaan kannetkin ihan keskenään), mutta päätin kuitenkin ottaa We Are Okayn mukaani ja katsoa, mitä siitä tuumaisin. Luen muutenkin hyvin vähän nuorten aikuisten (young adult, YA) kirjallisuutta, joten olisi jo aika tutustua siihen paremmin.

"I thought that it was more likely the opposite. I must have shut grief out. Found it in books. Cried over fiction instead of the truth. The truth was unconfined, unadorned. There was no poetic language to it, no yellow butterflies, no epic floods. There wasn't a town trapped underwater or generations of men with the same name destined to make the same mistakes. The truth was vast enough to drown in."

Marin ei ole puhunut kenenkään vanhan kaverinsa tai tuttavansa kanssa sen jälkeen, kun hän päätti jättää kaiken taakseen ja lähti toiselle puolelle Yhdysvaltoja kertomatta kenellekään mitään. Siitä on jo kuukausia. Kukaan muu kuin Marin ei tiedä, mitä oikein tapahtui. Nyt hän on newyorkilaisen yliopistonsa asuntolassa yksin, sillä kaikki muut ovat lähteneet joulun viettoon. Marinin paras ystävä Mabel on kuitenkin tulossa hänen luokseen kolmeksi päiväksi ennen joulua. Marinin on lopulta kohdattava vanha ystävänsä, totuus ja kaikki se, mikä sai hänet lähtemään.

We Are Okay on romaani, joka yllätti minut. En odottanut pitäväni siitä niin paljon kuin pidin. Kuvittelin sen olevan jotenkin nuortenkirjamaisempi eli sisältävän ehkä enemmän dialogia ja toimintaa ja kertovan jostain rakkaushuolista. Toki se kertoo niistäkin, mutta myös monista muista asioista. Nämä luuloni kertovat huvittavalla tavalla siitä, miten hukassa olen vielä YA:n suhteen. Ehkä aivojeni on vielä vaikea sijoittaa sitä nuorten- ja aikuisten kirjallisuuden väliin, kun omassa nuoruudessani YA ei ollut vielä mikään juttu.

Yllättävän lisäksi We Are Okay on aika melankolinen ja surullinen romaani, mutta jotenkin hyvin lohdullisella ja tunnelmallisella tavalla. Marinin ajatuksiin ja tunteisiin on helppo samastua ja niissä on vain ihana olla ja velloa siitäkin huolimatta, että hänen elämässään on ehtinyt tapahtua varsin surullisia asioita. Kirjan tapahtumat sijoittuvat vain muutamaan päivään ja varsin suljettuun ympäristöön, autioon yliopiston asuntolaan. Ehkä kiehtovalla ympäristöllä on osansa siinä, miksi kirja tuntui niin tunnelmalliselta. Noin puolet kirjan luvuista kertoo kuitenkin edellisestä kesästä, jolloin tapahtui se, mitä Marin ei haluaisi muistella. Mabelin saapuminen New Yorkiin kuitenkin pakottaa Marinin ajattelemaan menneitä tapahtumia. Asiat eivät ole ihan niin yksinkertaisia kuin aluksi voisi kuvitella.

We Are Okay on romaani monista eri asioista ja teemoista, kuten rakkaudesta ja surusta sekä yksinäisyydestä ja ystävyydestä, mutta raikkaalla tavalla. Se on jotenkin osuvasti kiinni tässä ajassa, mutta kuvaa samalla varsin universaalisti nuoruutta ja sen kipupisteitä. Tarinan muutamat vähän liian helpot tai yksinkertaistetut ratkaisut eivät nekään juuri häirinneet, kun tunnelma vei niin hyvin mukanaan. Ei siis harmittanut, vaikken vielä saanutkaan sitä alunperin odottamaani sarjakuvaromaania!

Helmet-lukuhaaste 2018: 16. Kirjassa luetaan kirjaa

––

Nina LaCour: We Are Okay
Dutton Books 2017, 234 s.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti